29+0 Kuulumisia

Uskomaton juttu, että saan kirjoittaa meidän päässeen kokonaan uudelle viikolle! Sitä arvostaa nyt täysin eri tavalla. Sairaalaan tulon jälkeen olemme saaneet jo ainakin kolme lisäpäivää vauvalle kasvaa ja vahvistua. Se on paljon, jo yksikin päivä on paljon!

Voisinpa sanoa, kuten kaikissa edellisissä viikkokuulumisissa, että vointini on hyvä. Ei tässä kummempia. No, nyt en oikein kyllä voi... Jo kolme katkonaista yötä takana ja melkein jatkuva päänsärky, johon Panadol joskus auttaa ja joskus ei. Viime yöksi en halunnut enää Opamoxia, mikä ehkä vähän kostautui, mutta en mä voi sitä kuitenkaan loputtomastikaan käyttää. Pakko vain oppia nukkumaan täällä. En ole päässyt suihkuun neljään päivään, enkä saa edes vaihdettua paitaa puhtaaseen. Enkä edes riisuttua näitä hitsin puristavia rintsikoita, ellen jätä niitä sitten roikkumaan tohon kanyylin johtoon. :D Vessareissutkin jo hieman tutisuttaa jalkoja, kun kaiken muun ajan päivästä makaa vaakatasossa.

Supistukset tuntui rauhoittuvan paljon lauantaina ja loi kivasti toivoa. Kuitenkin eilen sunnuntaina niitä tuli taas pitkin päivää, ei kovin kipeinä, muttei täysin kivuttominakaan. Samoin viime yönä niitä tuli taas parin tunnin välein, vaikka kaksi edeltävää yötä en tuntenut niitä lainkaan. Tuntuu, että estotippa toimi tosi tehokkaasti alkuun, kun piti saada ne kipeät 10-15 minuutin välein tulevat supistukset kuriin, mutta sen jälkeen ollaan palattu tähän mulle normaaliin tahtiin, mitä tässä on kärsitty jo viikkoja. Tippa on pitänyt purkaa jo kahdesti, mutta aina sitä on jouduttukin jatkamaan. Nyt sitä on mennyt 2,5 vuorokautta putkeen.

Estotippa kuulemma vie joiltain supistukset aivan kokonaan loppuajaksi, mutta taitaa olla selvää, etten kuulu siihen onnekkaaseen porukkaan. Moni on päässyt levolla ja tipalla jopa täysiaikaiseksi, mutta mulla on vahva tunne, että me ei päästä edes tästä viikosta eteenpäin. Pelkään jo tipan lopetuksen vaikutusta ja samalla haluaisin silti siitä eroon. Inhottavaa olla kiinni letkuissa ja tosiaan suihkuun ei pääse niin kauan kuin letkut on kiinni.

Oma lähiajan tavoitteeni olisi saavuttaa viikko 30+0. Se ei ole mikään merkkipaalu lääkäreiden silmissä, mutta itsestäni tuntuisi paremmalta, jos vauvan syntymäviikot alkaisi kolmosella eikä kakkosella. Lääkärit luultavasti odottavat viikkoa 32, jonka jälkeen vauva ei olisi enää pikkukeskonen. 34 viikko taas on rajana, ettei synnytystä enää tarvitsisi estellä. Sitten seuraavaksi 37 eli täysiaikaisuus.

Eniten harmittaa tämä epätietoisuus. Kukaan ei tiedä, kauanko joudun olemaan täällä, koska pääsen kotiin vai pääsenkö koskaan ennen syntymää. Toisaalta kukaan ei tiedä sitäkään, päättääkö vauva syntyä ensi yönä vai kuukauden päästä. Siitäkään kenelläkään ei ole mitään hajua, mikä tilanne kohdunkaulalla tällä hetkellä vallitsee. Kukaan ei tiedä oikein yhtään mitään mistään (tulevasta), tilanne kerrallaan tehdään päätöksiä. Siihen on nyt vain totuttava.

Vauva voi kuitenkin tosi hyvin. :) Liikkuu paljon ja muistuttelee itsestään. Se on tärkeintä ja koko tämän homman pointti. Käyrät (sydänäänet ja supistus) otetaan kahdesti päivässä.

Näin ne tilanteet vain viikossa muuttuu! Nyt tosiaan odotellaan seuraavaksi lääkärin päätöstä estotipasta. Se olisi lopetettu jo aamulla, jos supistuksia ei olisi yöllä tullut.