30+1 Takapakkia supistuksissa ja vihdoin jatkosuunnitelma!

Tilanne on taas muuttunut. Eilen tuli koko päivän tavallista enemmän supistuksia ja iltaa kohden ne tekivät melkein kaikki kipeää ja tiheys alkoi olla 10 minuuttia tai alle. Lisäksi alkoi tulla veristä vuotoa, mikä kertoo, että hyvin todennäköisesti tilanne on edennyt kohdunsuulla. Tuo vuoto erityisesti säikäytti, edelleenkään mun mielessä raskaus ja veri ei ole hyvä yhdistelmä, mutta kätilöiden mukaan se ei ole vaarallista, pitää vain seurata. Silti se tuo minulle nyt yhden ekstrastressattavan asian lisää. Mitä jos se kuitenkin on vaarallista? Plus että joudun nyt raportoimaan kaikista vessareissuistakin supistusten lisäksi.

Tosiaan kun eilen illalla joskus 19 aikaan tilanne paheni, päätettiin aikaistaa pitkävaikutteinen nifedipiini. Ei auttanut. Päätettiin lisäksi antaa yksi nopeavaikutteinen nifedipiini perään ja jos se ei auta puolessa tunnissa, matkani kävisi taas synnytyssaliin Tractocilen äärelle eli estotippaan. No, näin kävi.

Päädyin saliin noin 22 illalla. Jännitin hieman, minkähänlainen kätilö olisi nyt vastassa, kun pitää laittaa taas uusi kanyyli. Hän olikin minulle sitten ihan uusi kasvo, mutta täällä on onneksi aika hyvin tullut jo sellainen perstuntuma siihen, kuka on tosi hyvä ja kuka ehkä vielä tarvitsee harjoitusta... Tämä kätilö oli itsevarman oloinen alusta asti, eikä siis tarvinnut murehtia asiaa. Hän päätti olla kutsumatta anestesialääkäriä ja kokeilisi kanyylin laittoa itse yhden kerran. Se oli minulle ok, olin melko varma että hän jos joku kyllä onnistuu siinä. Ja niinhän se sitten ekalla menikin noin vain. Hän sai jopa verikokeet otettua samasta pistosta, vaikka kukaan muu aiempi ei siinä ollut onnistunut. Kehuinkin sitten, että sinä se osaat hommasi :D

Tractocile lähti siis tippumaan, olin tunnin käyrillä ja joskus puolen yön aikaan kävin nukkumaan. Kättä vain särki ikävästi ja särkee yhä hieman, varmaan kanyylin paikka on nyt sellainen, kun ei noita hyviä suonia ja paikkoja tosiaan kovin montaa ole sattuneesta syystä jäljellä...

Yö meni hyvin, nukuin ihan ok. Aamulla kätilö sanoi, että lääkäri tekisi tänään jotain päätöksiä jatkosta, ainakin ehkä uusi ultra kenties jopa kohdunsuulta. Toivoisin itse myös jotain suunnitelmaa sen kannalta, että montako päivää tätä kissahiirileikkiä supistusten kanssa jatketaan? Eilen illalla iski jo vähän epätoivo, että mä en jaksa enää. En kertakaikkiaan jaksa, että joka kerta ne alkaa uudelleen ja sitten taas syödään joko sata lääkettä tai maataan tipassa. Ihan vain, että supistukset voi taas alkaa uudelleen seuraavana iltana.

Lääkäri tuli käymään puoli yhdeltätoista. Olivat pitäneet palaverin kaikkien vuorossa olevien lääkäreiden kanssa. Päädyttiin siihen, että synnytystä ei ole enää järkeä estää määräänsä enempää. Viikot on hyvät ja lisäaikaa on jo saatu runsaasti, Vauvan keuhkot on ehtineet hyötyä kortisonista. Yleensä myös supistuksillekin on jokin syy, vaikkapa huomaamaton tulehdus tms., jolloin voi olla parempi niiden vain antaa tehdä tehtävänsä.

Vuodelepo purettiin, siirryn osastolle. Saan liikkua normaalisti. Myös estotippa otettiin heti pois. Siirryn siis osastolle harjoittelemaan pystyssä olemista pienin askelin yli viikon makoilun jälkeen. Supistuksiin menee vielä pitkävaikutteinen nifedipiini, mutta muuta ei enää anneta. Kun supistukset yltyy, ne saa yltyä ja niihin saa sitten toki kivunlievityksen. Mutta kun vauva päättää syntyä, hän on tervetullut maailmaan ❤️

Olen helpottunut. Helpottunut siitä, että vihdoin on joku selkeä suunnitelma, eikä mennä vain päivä kerrallaan tilanteen mukaan. Uskon itse, että vauva syntyy lähipäivinä, vaikka lääkäri sanoikin, että voihan tässä mennä silti viikkojakin. Samalla jännittää tuleva synnytys ja pelottaa pikkukeskosena syntyvän vauvan vointi. Mutta helpotus on silti päällimmäisin tunne. Kun supistukset tihenee, tiedän, että voin vain rauhassa ottaa niitä vastaan. Ei tarvitse enää yrittää estellä mitään.

Eletään jännittäviä aikoja.