Ensimmäinen viikko keskolassa, 31+4

Vauva täytti juuri yhden viikon. Aika on mennyt yllättävän nopeasti ja joka päivä ollaan otettu isoja edistysaskelia. Nyt joudun myös jo vähän pohtimaan, minkä verran haluan enää julkisesti jakaa vauvan terveystietoja. Ensimmäinen viikko oli hyvin tyypillinen pikkukeskosen viikko silloin, kun mikään ei mene pieleen, mutta tästä eteenpäin voi olla jo enemmän yksilöllisiä erojakin. Ehkä jatkossakin kerron asioita enemmän suurempien linjojen kautta kuin liian yksityiskohtaisesti.

Tämän viikon isoimmat asiat ja pikkukeskosille yleensäkin tyypilliset haasteet ovat olleet hengityksen vaikeus, maitomäärien nostot, apneat ja bilirubiinin nousu eli kellastuminen. Näissä on edistytty joka päivä jollain tasolla ja tällä hetkellä mikään ei ole varsinainen isompi haaste, ellei tule jotain takapakkeja, mitkä on ihan mahdollisia. Vauvan tila on ollut nyt vakaa lähes alusta saakka ja eteneminen on ollut loogista. Alku on ollut paljon helpompi kuin osasin etukäteen kuvitella tai toivoa.

Nyt harjoitellaan jo olemaan hetkiä ilman happiviiksiä ja kanyylikin saatiin pois käytöstä. Vauvaa on siis paljon helpompaa käsitellä ja liikutella. Itse asiassa eilen eli viikon ja yhden päivän iässä sain vihdoin luvan ottaa vauvaa syliin itsekseni ilman, että täytyy kysyä hoitajilta lupaa tai pyytää heidät paikalle. Se vasta tuntuukin isolta ja ihanalta etapilta! Yksi askel siihen suuntaan, että vauva on tosiaan meidän, ei sairaalan. Toki vähän jännittää myös, mutta uskoisin sen menevän ihan hyvin, kun rauhassa tekee. Ja tietysti happiviiksien olisi hyvä olla silloin pois, ettei tarvitse niitä kikkailla itse. Sylittelyä helpottaa myös, että vauva sai vaatteet päälleen viikon iässä.

Muutenkin meitä vanhempia on otettu alusta asti kivasti mukaan vauvan hoitoon. Pieniä askelia kerrallaan toki. Aluksi vaipan vaihtoa, sitten johtojen irrottelua ja kiinnitystä, maitojen laittamista nenämahaletkuun, sitten nostot hoitopöydälle ja uusimpana myös aamupesut hanan alla, jota en vielä eilen rohkaistunut kokeilemaan, vaan halusin ensin nähdä mallin. Mutta seuraavalla kerralla varmasti jo! Tavoitteena on kuulemma tehdä hoitajat mahdollisimman tarpeettomiksi, mutta vielä he (onneksi) ovat tiiviisti mukana hoitotoimenpiteissä. Oma olo on yhä aika epävarma, kun vauva on niin pieni ja johtojen kanssa joutuu vähän säätämään.

Vauvallahan oli ihan alussa tosiaan rinnalla kolme pientä anturilätkää, jaloissa verenpainemittari ja saturaatiomittari, vatsalla lämpöanturi ja kasvoilla nenämahaletku sekä cpap tai happiviikset ja vielä lisäksi kanyyli joko kädessä tai päässä. Näitä sitten vähennetään aina tuen ja seurannan tarpeen mukaan. Nyt jatkuvasti kiinni on enää lätkät, lämpöanturi ja saturaatiomittari sekä nenämahaletku. Happiviikset ajoittain. Nämä varmaan jääkin ehkä jopa kotiutumiseen saakka, koska näiden seurannan tarve on oletettavasti jatkuva, poislukien happiviikset. En tokikaan ole ihan varma.

On myös ollut kiva päästä hiukan seurustelemaan vauvan kanssa. Hän alkaa selkeästi virkistyä, kun yleensä aina hoitotoimenpiteiden jälkeen jaksaa tuijotella silmät suurina maailmaa.  Hoitoajat on täällä aina kolmen tunnin välein, samoin maidot. Joskus annetaan vain maito, jotta vauva saa pidemmän unipätkän, jos tarvetta ei ole esim. vaipan vaihdolle. Muut ajat vauva yleensä nukkuu tai on kengurussa, ja onkin viime päivinä ollut tosi levollinen alun itkuisempien päivien jälkeen.

Meillä on myös aina kerran viikossa isompi keskustelu oman lääkärin kanssa. Se oli nyt ekaa kertaa perjantaina ja oli kyllä tosi kiva! Käytiin läpi tätä viikkoa ja myös meidän tuntemuksia sekä saatiin kysyä kaikki mietityttävät asiat. Vauvalla on muuten myös omahoitaja, joka on meillä aivan ihana! Ei olisi voinut parempaa toivoa. Mietin jo, miten häntä voisi parhaiten muistaa, kun täältä joskus päästään kotiin. Kun voisi jotenkin osoittaa sen arvostuksen, mitä tuntee tätä kaikkea kohtaan. Keskosten hoito on täällä ihan huipputasoa, sitä vain ihmettelee tätä osaamisen ja panostuksen määrää. Ja viitseliäisyyttä ottaa vanhemmatkin mukaan kaikkeen, keskosen hoito kun ei alkuun ole mitään kovin ripeää ja sujuvaa. :D

Vauva on tällä hetkellä kokonaan mun maidoilla. Maito alkoi nousta hyvin parin päivän takkuilun jälkeen ja tällä hetkellä sitä tulee reilu 600 ml vuorokaudessa, mikä on täyspumppaavan vähimmäistavoite kahden viikon jälkeen. Toivottavasti määrät pysyy hyvinä! Nyt maitoa tulee niin hyvin, että pystyn olemaan vuorokauden kotona ja jääkaappiin säilötyt ylijäämämaidot riittää silti vauvalle siksi aikaa. Vauvan maitomäärien noustessa joudutaan kyllä varmaan kajoamaan pakasteisiinkin, mutta toistaiseksi ainakin hyvä tilanne. Pumppaaminen on aika raskasta, mutta myös palkitsevaa.

Kaikkiaan meillä on siis ollut ihan loistava ja tasapainoinen ensimmäinen viikko! Toivotaan toisesta samanlaista.