30+0 Kuulumiset

Tänään vaihtui raskausviikko. Kyllä, ihan oikeasti vaihtui! En ikinä olisi uskonut, että pääsen vielä kerran kirjoittamaan viikkokuulumisia. Tuntuu todella hyvältä, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Kolmosella alkava viikko ei tunnu enää lainkaan niin pieneltä kuin kakkosella. Tämä oli alunperin mun ensimmäinen välietappi: kunpa vauva pysyisi masussa vielä edes tähän. Mutta koska lähtötilanne oli niin huono, pidin tätäkin ihan mahdottomana tavoitteena. Ja niin vain silti tämä päivä viimein koitti!

Tämä ei lääketieteen kannalta ole sinällään kovin merkittävä viikko. Mutta jos ajatellaan, että tämän ryhmän, johon nyt kuulutaan, pikkukeskoset ovat 28-32 viikkoisia, niin on kiva ajatus, että mennään koko ajan jo ryhmän isommalla puoliskolla tuon pienemmän sijaan. Seuraavaksi jokainen päivä on plussaa, kunnes seuraava tavoite 32 saavutetaan. En osaa yhtään sanoa, kuinka todennäköisenä pidän sinne pääsemistä. Tavallaan olen vähän alkanut uskoa nyt siihenkin, mahdollisuuteen kun supistusten tilanne on saatu rauhoittumaan. Mutta samalla tiedän, että synnytys voi käynnistyä mun lähtötilanteella ihan koska vain. Uskallan siis vähän haaveilla, mutten ehkä vielä toivoa.

Oma fyysinen vointini on ollut hyvä olosuhteet huomioiden. Ei erityisiä kipuja ja kolotuksia, mutta sängyssä makaaminen saa välillä jalkoja ja lonkkia vähän särkemään. Päätä myös hieman jomottelee melkein joka aamu verenpainelääkkeen takia, mutta menee ohi Panadolilla. Huomaa kyllä jo nyt, että makoilu vaikuttaa kuntoon. Pelkkä vessareissu alkaa jo vähän heikottaa ja tuntuu, että pitää päästä melko nopeasti takaisin makuulle. Hiukan tietysti jännittää, miten tällaisella kunnolla pitäisi pystyä synnyttämään, mutta se on kai sen ajan murhe.

Henkisellä puolella voin myös ihan hyvin. Pääosin mieli pysyy virkeänä ja positiivisena, vaikka aika käykin hieman pitkäksi. Kotiin alkaa kyllä jo olla tosi kova ikävä ja varsinkin esikoista. Luulen, että se vain pahenee tässä päivien edetessä. Itkuksi ei silti mene joka päivä, mutta silloin tällöin.

Supistuksia tulee edelleen. Päivisin satunnaisesti ilman selkeää kaavaa. Useimmiten ikäviä kiristymisiä, painetta alavatsalla, joskus ihan kipuakin. Iltaisin 18 aikoihin ne alkavat tihentyä ja kipeytyä, mutta yleensä 22 mennessä taas rauhoittuvat. Olisi tavallaan kiva tietää kohdunsuun nykytilannetta, että mahtaako nämä hiljalleen silti edistää kypsymistä, kunnes jossain kohtaa vain naps, tietty raja ylitetään ja synnytys alkaa.

Vauvan liikkeitä tuntuu paljon päivittäin, etenkin iltaisin hän aloittaa aina melkoisen muljumisen. Välillä varpaat porautuu kylkiluihin, välillä kylkiin niin etten tiedä kutittaako vai sattuuko se. Yöt menee suht rauhassa. Hyvä, että liikkuu paljon, kertoo siitä, ettei hänellä ole hätää. Toivoisin, että tänään taas ultrattaisiin ainakin tarjonta, koska viime kerrasta on niin pitkä aika ja osaston lääkäri palaa taas viikonlopun jälkeen töihin. Olisi kiva saada uusi painoarviokin. Edellinen 1200 grammaa on jo yli viikon takaa. Käyrien mukaan sen pitäisi nyt olla varmaan jo noin 1400 grammaa.

Olen yrittänyt viime aikoina googlettaa keskosista kaiken. Englanniksi ja suomeksi, kuvia ja tekstejä. Kokemuksia ja tieteellisiä julkaisuja. Sain luettavakseni myös hyvän kirjan täällä: Keskosen hoito ja kehitys. Enkä silti tule näistä hullua hurskaammaksi. Näitä lukiessa tuntuu vain joka toinen hetki siltä, että vauvallahan on jo niin hyvät mahdollisuudet selvitä ilman haasteita! Melkein jo odottaa, että pääsisi vain tapaamaan hänet. Ja joka toinen hetki mietin, että ihan älyttömän monta riskiä vielä edessä, mitkä voi pahimmillaan aiheuttaa pysyviä haittoja lapselle. Pelottaa tosi paljon vauvan puolesta.

Eniten olen yrittänyt löytää ihan todellisten ihmisten (tuoreita) kokemuksia näillä viikoilla syntyneistä keskosista. Kokemukset ovat olleet pääosin hyviä, mutta aina on joukkoon mahtunut huonoa tuuriakin. Muiden kokemukset on sinällään turhia lukea, koska kaikilla on viikoista huolimatta ihan eri lähtökohdat elämään. Mieli vain kaipaisi jotain konkreettisempaa tietoa siitä, mitä odottaa. Ja myös lohtua, että kaikki voi mennä tosi hyvinkin.

Olen yrittänyt myös etsiä kuvia juuri näiden viikkojen keskosista saadakseni edes jotain perspektiiviä, millainen näky keskoskaapissa sitten odottaisi. Ainakin voin siis sanoa nyt valmistautuneeni niin hyvin kuin mahdollista. Keskosuus ei onneksi tule meille nyt yllätyksenä, mutta kaipa se silti pieni järkytys tulee aluksi olemaan.

Viikot on jo tosi hyvät, muttei tarpeeksi hyvät. Määritelmä on yhä pikkukeskonen seuraavat kaksi viikkoa ❤️