Aika on mennyt hirmunopsaa. Hassua siis ajatella, että vauva on ollut täällä jo kaksi viikkoa. Tai oikeastaan samalla tuntuu, että hän olisi ollut täällä aina ja samalla, että vastahan hän syntyi. Varsinkin ajatus siitä, että minun sairaalaan saapumisestani on jo pian kuukausi, tuntuu ihan oudolta! Siihen nähden aika vasta onkin lentänyt. Kumpa seuraavakin kuukausi menisi yhtä nopsaa.
Tämä viikko on ollut erityisen mukava, koska ollaan menty koko ajan hieman normaalimman vauva-arjen suuntaan. Olen saanut ottaa vauvaa syliin ilman hoitajien läsnäoloa, esimerkiksi lohduttaakseni, auttaakseni masuvaivoissa tai ihan muuten vain läheisyyttä tankkaamaan. Aluksi jännitti tosi paljon, mutta hiljalleen homma on alkanut sujuakin. Eniten pelottaa, kun hän pulauttelee, ettei vain tukehdu huonossa asennossa sylissä. Johtojen kanssa saa myös olla tarkkana ja happiviiksien ollessa päällä en ole häntä viitsinyt nostella, kun niiden mitta ei riitä tuolille saakka. En myöskään usein tohdi häiritä vauvan unta. Aika harvoin siis otan häntä yksinäni syliin, mutta ihanaa kun siihen on edes mahdollisuus.
Samoin teen jo itse kaikki vauvan aamutoimet, vaikka hoitaja on toki aina vielä läsnä. Eli nosto hoitopöydälle ja sitten vanulapuilla putsaus ja/tai suihkun alla pikapesu, vaipan ja vaatteiden vaihto, napatyngän hoito (tynkä tosin irtosi eilen) sekä punnitus. Nämä tehdään joka aamu kahdeksalta. Maidotkin osaan laittaa tippumaan, mutta en näe sillä hirveästi lisäarvoa hoidon kannalta ja aamuisin menee samalla myös lääkkeet, niin hoitajat tekevät usein sen. Nämä vaipanvaihdot on myös kivoja hetkiä seurustella vauvan kanssa, sillä hän on usein virkeä vielä hoitojen jälkeenkin jonkin aikaa. Vauvan käsittely on koko ajan helpompaa ja varmempaa eikä enää jännitä.
Tällä viikolla vauva pääsi myös maistelemaan rinnalle ensimmäistä kertaa. Se oli itselle taas jännää, mutta myös ihanaa. Pari kertaa hän osasi imeä, mutta muuten vain ihmetteli asiaa kulmat kurtussa ja silmät suurina, kunnes vajaan kymmenen minuutin jälkeen nukahti ja siirtyi kenguruun. Syömisvalmiudet kaiketi ovatkin vasta 34+ viikosta alkaen eli nyt se on vain tällaista tutustumista. Olisi kyllä ihanaa, jos vielä joskus päästäisi täysimetykselle, mutta täytyy myös varautua pettymään. Ja ainakin hoitajat kovasti kehuvat hänen imemistaitojaan tutin kanssa ja nyt hän on alkanut myös jo hieman hamuilemaan ruoka-aikoina. Tästä edespäin hänet olisi tarkoitus ottaa rinnalla käymään mahdollisimman usein, kun hän on virkeä ja hamuilee. Pumppaan yhä kaikki maidot seitsemän kertaa päivässä ja tällä hetkellä maitoa tulee sellaiset 800-900 ml vuorokaudessa.
Kyselin hoitajilta myös tällä viikolla, että opetetaanko vauvalle aina tuttipullokin täällä. Kuulemma se on tapauskohtaista ja tämä hieman yllätti. Vauvan kanssa voi siis kotiutua pelkällä osittaisimetyksellä ja nenämahaletkullakin, ilman pulloa! Mutta kuulemma jotkut hoitajat mielellään pullon opettaa, jotta vauva voisi syödä itsekin, vaikken ole paikalla. Tämä nosti vähän karvat pystyyn ajatuksella "eiköhän asia ole sitten minun päätettävissäni, kun tämä on kuitenkin minun vauvani ja toiveenani on täysimetys". Tuli heti mieleen kuva, että jonain kauniina päivänä kun olen itse poissa ja palaan takaisin, siellä on joku hoitajista vastassa pullo vauvan suussa ilman, että minulta on kysytty mitään.
Ei asialla nyt sinällään ole merkitystä ja ymmärrän tietysti, miksi pullokin haluttaisi opettaa, mutta toki vähän jännittää, mitä se sitten imetykselle tekisi, jos vauva alkaisikin suosia pelkkää pulloa. Pitää kuitenkin ehkä vielä painottaa, että minä haluan imettää, mutta sekin käy vähän raskaaksi, kun hoitajat ovat nyt vaihtuneet niin tiuhaan koko ajan. Joka päivä uusia naamoja vastassa.
Vauvan vointi on ollut tämänkin viikon tosi tasainen. Yhtenä aamuna tätä taas ihmettelin ääneen lääkärille ja sanoin, että pelottaa, koska tulee jotain pahaa vastaan. Hän totesi, että jotkut ovat vain tällaisia ihmevauvoja, kaikille ei takapakkejakaan tule. Katsotaan siis, miten pitkälle tämä ihme kantaa.
Maitojen nostojen kanssa on ollut kyllä vähän haasteita, että niitä ei ole saatu nostettua ihan niin nopsaa kuin haluttaisiin. Nyt aloitettiin siksi myös maidonvahvike, mikä pikkukeskosilla melkein aina on käytössä, mutta meillä sen aloitusta lykättiin siksi, että vauvan syntymäpaino oli niin korkea. Mutta muuten vauva on tosiaan virkeä ja hyvävointinen, nukkuu myös paljon useimmiten ihan levollisesti. Ei juuri itkeskele, ellei masu joskus vaivaa. Paino on alkanut nousta kivasti ja tasan kaksiviikkoisena ylitettiin vihdoin syntymäpainokin.
Tällä viikolla oli myös rutiinisti toinen aivojen ultraus sekä fysioterapeutin arvio ja niissäkin oli kaikki ok. Vauva pääsi myös "isojen" vauvojen kehtoon eli luovuttiin lämpöpatjasta, kun hän hikoili sen kanssa niin kovin. Happiviiksistä hän on yhä irti säännöllisesti, muttei vielä kokonaan pärjää ilman. Useita tunteja menee kuitenkin jo hienosti. Toisin sanoen tällä hetkellä on tavoitteena vain maitomäärien nostot ja happiviiksistä vieroitus, muuten kaikki on tasaista. Apneoita/pulssinlaskuja vielä tulee satunnaisesti.
Itse olen tällä viikolla myös kipuillut riittämättömyyden tunteen kanssa. Tuntuu, että esikoinen on alkanut nyt vasta reagoimaan poissaolooni ja näyttää ikäväänsä. Omahoitajan kanssa juteltuani päätin muuttaa rutiinia. Tähän asti olen ollut kaksi yötä sairaalassa ja yhden kotona. Nyt ajattelin kokeilla olla noin joka toisen kotona ja joka toisen sairaalalla, ihan jo siksikin että esikoisella ei ole enää ihan joka päivälle hoitajaa kotona. Olen myös välillä useampia öitä kotona ja vastaavasti sitten sairaalalla useampia päiviä. Vähän kuin kävisi siis tekemässä työpäivän sairaalalla ja palaisi yöksi kotiin. Näin näen kumpaakin lasta kuitenkin joka päivä, vaikka väliajat voi olla sitten vuorokaudenkin mittaisia. Ajamista tässä toki tulee ja parkkimaksukin on aina noin 12 euroa jokaiselta vuorokaudelta. Mutta semmoista se!
Vauvan kannalta tulee myös yhä surku, vaikka nähdäänkin yhä päivittäin. Erossaoloa tulee kuitenkin usein kokonainen vuorokausi. Mutta kuten omahoitajakin totesi, vauva ei osaa vielä äitiä kaivata samoin kuin esikoinen ja nukkuu yhä päivästä n. 22-23 tuntia. Olen siis oikeastaan suurimman osan päivästä täällä "turhaan". Osallistun hoitoihin 3 tunnin välein noin vartin ajan, aina ei sitäkään jos laitetaan vain maito valumaan, mutta muut ajat vauva aina nukkuu ja minä lähinnä selaan puhelinta tai pumppaan. Toki sitten kenguru on kerran päivässä 2-3 tunnin ajan, mutta sen saa toteutumaan silti päivittäin vaikka noudattaisin joka toinen päivä -systeemiä. Öisin hoitajat antavat maidot ja vaihtavat kerran yössä vaipan eli itse osallistun lähinnä lohdutteluun, jos vauva herää itkemään. Toistaiseksi näin ei ole enää öisin käynyt, vaan hän nukkuu levollisesti eli olisi vauvan kannalta sinällään aika sama asia olenko kotona vai sairaalalla yön.
Kaikkiaan meillä menee siis edelleen tosi kivasti. Niin kivasti kuin pikkukeskosen kanssa voi alkuviikoilla mennä! ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti