Sitä ihan tyytyväisenä ajatteli, että alkuraskauden jälkeen ei tarvitse enää ainakaan stressata verisistä vuodoista. Vähänpä tiesin. En mene yksityiskohtiin, mutta maanantaina huomasin ihan niukkaa vuotelua ja sitä jatkui eilisen päivänkin. Soitin tietysti eilen neuvolaan heti aamulla, mutta sieltä sanottiin, ettei ole tarvetta tulla näytille. Pitäisi vain seurailla, jos runsastuu tai tulee kipuja. Ihan sama juttu siis kuin alkuraskaudessakin. Niin kai se raadollisesti on, että vaikka tuo vatsassa majaileva kaveri on jo yli 20 senttiä pitkä ihmismäinen olento, hänen selviytymisensä eteen ei tehdä mitään ennen viikkoa 22.
Tässä on siis parina yönä tullut valvottua ja stressattua. Koska tietenkin just eiliselle osui myös tosi hiljainen päivä liikkeiden osalta. Tätä ennen oli vieläpä edeltänyt pari erityisen aktiivista päivää, joten ero oli suuri. Muutamia ihan vaimeita potkuja tunsin, lähinnä keskellä (missä ne ei yleensä koskaan tunnu). Sykkeen kaivoin esille dopplerilla, mutta sekin kuului vain vaivoin ihan keskeltä ja jotenkin tosi "syvältä", mitä ei myöskään yleensä tapahdu. Veikkaan siis liikkeiden osalta kaverin majailevan nyt jossain ihan uudessa oudossa asennossa. Huoleni liikkeiden suhteen kuitenkin hälveni viime yönä, kun yht äkkiä alkoikin kova tykitys tuttuun paikkaan vasemmalle. Huh ♥
Olin jo varautunut siihen, että soitan tänään aamulla uusiksi neuvolaan ja vaadin päästä näytille, koska muuten pää hajoaa tähän pelkoon ja stressiin. Mutta nyt aamulla ei ole (vielä ainakaan) ollut mitään omituisia vuotoja ja liikkeitäkin on tuntunut normaalisti. Ehkä siis tosiaan jään nyt seuraamaan asiaa. Viikon päästähän meillä on kuitenkin rakenneultra, joten jos vuodot loppuu ja liikkeet jatkuu normaalina, voidaan odottaa siihen. Tämä oli neuvolan ohjeistus.
Neuvolassa veikkasivat myös (puhelimitse siis vain, eihän sinne nyt käymään pääse), että kyseessä olisi vain jokin vaaraton limakalvovuoto. Itse järkeilin, että voisiko se johtua "rasituksesta". Olen koko lomani aika pitkälti ottanut rennosti kotona ja askarrellut hääjuttuja. Maanantaina lähdin aikaisin bussilla keskustaan, vein sormukset kaiverrukseen, kiertelin kaupoilla aikaa kuluttaakseni, kävin kahden tunnin koekampauksessa, kiertelin taas kaupoilla aikaa kuluttaakseni, käväisin jokirannassa syömässä eväät, kävin hääpuvun sovituksessa ja raahauduin bussilla kotiin. Kaikki välimatkat kotimatkaa lukuun ottamatta kävelin melko ripeästi ja vuodon huomasin ekaa kertaa kotiin päästessä, aiemmin kaupungilla tätä ei ollut.
Noh tällä hetkellä kuitenkin olo on hyvä. Seuraan siis tilannetta, kuten neuvolasta käskettiin ja yritän ottaa rauhallisesti, kuten eilenkin tein. Sairaslomaa olisi määrännyt, jos olisin ollut töissä. Toivottavasti paistaa aurinko, menisi mukavasti lepääminen tossa parvekkeella ja saisi samalla vähän väriä häitä varten. :D
Hääpuku muuten mahtui edelleen sellaisenaan päälle! Aivan uskomaton juttu. Hiukan pitää sivusaumoista vapauttaa tilaa, mutta ompelija uskoi sen riittävän eli kiiloja ei ehkä tarvittaisi. Vatsalla on hyvin vielä tilaa, mutta hengittäminen oli vähän tuskaista ja meinasi alkaa pyörryttää, koska ainoa kiristävä kohta oli juuri sellaisessa paikassa. Voisi siis olla ihan kiva, jos pikkuisen vapautuisi tuota hengitystilaa lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti