2. heinäkuuta 2019

Sokerirasituksessa

Ei se sokerirasitus niin kamalaa ollut kuin ajattelin, mutten voi sanoa sen kovin mukavaakaan olleen. Odotin sitä ihan kauhulla, koska mun mielikuvissa joutuisin istumaan pahoinvoivana ja pyörtyilevänä täydessä, kuumassa ja ahtaassa odotustilassa kaksi tuntia muiden ihmisten kanssa. Odotustilat on muutenkin sellaisia, etten oikein välitä niistä. Sokerilitkun juominenkin vähän jännitti, mutta verikokeet itsessään ei lainkaan.

Onneksi mies ilmoittautui vapaaehtoiseksi tueksi ja turvaksi ja oli lupautunut tarvittaessa olemaan paikalla vaikka koko kaksituntisen odottelunkin. Sen turvin varmaan lopulta sain ylipäätään ajan varattua, mä kun vitkuttelin sitä aika pitkälle. Mun pitää käydä rasituksessa kahdesti, koska pcos nostaa riskiä raskausdiabetekseen. Muuten olisi riittänyt vain yksi kerta, johon olisin joutunut, koska olen yli 25-vuotias. Eka rasitus mulla olisi pitänyt olla viikoilla 12-16 (menin viikolla 17+5) ja jos eka olisi puhdas, niin toinen viikoilla 24-28.

Turussa on aika monta labraa, joissa rasituksen voi tehdä. Yritin valita sellaisen, jonka oletin olevan melko hiljainen asiakasmäärältään ja nappiin osuinkin. Mulla oli aika kahdeksalta aamulla ja tätä edelsi 10-12 tunnin paasto eli ei saanut syödä mitään, mielellään edes vettä. Aamulla herätessä oli aika huono olo, mutta johtui varmasti jännityksestä. Lähdettiin miehen kanssa yhdessä matkaan, mutta hän jäi odottelemaan aulaan yksikseen, kun menin huoneeseen.

Pääsinkin heti kasilta sisään. Ensin otettiin yksi putkilo verta eli verensokerin paastoarvo. Ja heti perään piti juoda suht vikkelään 3 dl liuosta, joka sisältää 75 g sokeria. Liuos oli jääkaappikylmää ja tarjoiltiin isosta mukista, jolloin se ei määrällisesti näyttänyt niin suurelta. Juoma oli täysin väritöntä ja yhtä litkua kuin vesi, mutta maistui tosi makealta ja vadelmaiselta. Mulle tuli mieleen vadelmapillimehu ja voin sanoa, että se oli oikeastaan ihan hyvää. Sain sen juotua parissa minuutissa, joskin se oli niin kylmää, että se oli ehkä juomisen vaikein osuus. Sitten vaan aulaan odottelemaan, jossa päästin miehen lähtemään töihin, koska olo tuntui ihan normaalilta ja uskoin selviäväni yksinkin. Ja aulassa onneksi oli kaksi sänkyä suojaverhon takana (oli muuten ihan hypnoottinen kissaverho, jos ei vielä ollut huono olo, niin siitä ainakin tuli), joten sain olla siellä aika rauhassa. Toiselle sängylle tuli kyllä joku pariskunta ilmeisesti myös sokerirasituksessa, mutta eipä he mua häirinneet, enkä minä heitä.


Vähän yllättäen, mutta pelkojani vastaten mulle tuli kuitenkin pian litkun juomisen jälkeen aika huono olo ja nojailin vaan sängyllä seinään silmät kiinni. Ei puhettakaan, että olisin pystynyt esim. selaamaan kännykkää. Jossain kohtaa heitin itseni ihan makuulle ja sitten alkoi olo vähän helpottaa. Kun 9 aikaan eli tunnin jälkeen litkun juomisesta pääsin toiseen verikokeeseen ja otettiin toinen putkilo verta, oli olo jo ihan hyvä. Verikokeen otossa kesti aina vain pari minuuttia, se oli nopeaa. Nälän tunteen huomasin muuten ekaa kertaa vasta ihan kokeen lopussa 10 aikoihin eli kai tuo sokeripommilitku piti sen hyvin poissa. Ja se on hyvin se, koska mulla on edelleen nälkä melkein koko ajan. :D

Tuon toisen kokeen jälkeen olikin sitten jo helpompaa odotella se seuraava tunti, kun ei ollut enää pahoinvointia ja pystyi selaamaan puhelintakin. Kympiltä otettiin viimeinen putkilo verta ja aika tarkalleen klo 10.02 olin jo valmiina lähtemään kotiin. Se täytyy muuten kyllä vielä laittaa itselleen muistiin, että tuolla oli todella kylmä. Ihan palelin välillä sängyllä eli jokin viltti olisi ollut kiva lisä.

Kokemuksena tämä ei ollut niin kamala kuin pelkäsin. Parin tunnin odottaminen oli ihan jees, koska pääsin sängylle makaamaan edes hieman omaan rauhaan. Litku oli hyvää ja sen juominen ei ollut mikään ongelma. Aikakin kului odottaessa nopeasti. Mutta paaston aiheuttama huono olo sekä litkun aiheuttama vielä huonompi olo, olivat aika kurjia. Lisäksi mulla on nyt vasen kyynärtaive todella kipeä. Jostain syystä yksi pistoreikä alkoi sattua heti piston jälkeen ja sattuu yhä. Myös kokeen jälkeen kotona oli vähän huono olo, mutta helpotti kun söi heti ruokaa. Sitten tuli järjetön väsymys, joka päiväunien ja kahvin jälkeen on nyt selätetty.

Nyt vain odottelen tuloksia. Epäilen, että mulla saattaisi ainakin paastoarvossa olla häikkää, koska se on jo ilman raskauttakin ollut joskus ylärajoilla ja raskauden rajat on vielä normaaliakin alempana. Toisaalta se olisi hyvä, koska sitten ei tarvitse mennä rasitukseen uudelleen. Mutta toisaalta huono, koska voi vaikuttaa vauvaan esim. suuren koon puolesta ja joudun alkaa mittailemaan arvoja kotona ja miettimään tarkemmin syömisiä. Mutta sillä mennään, mitä tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti