Kesäkuulumisia

Mitäs meille kuuluu? Lyhyesti kerrottuna: ei mitään kummempaa. Kesällä kiinnostus blogia kohtaan on ollut rajusti laskussa. Postausideoita kyllä olisi, mutta kirjoitusmotivaatio on ollut hukassa. Ehkä se tästä taas syksyllä paranee! Mieskin oli kesäkuun lomalla, niin ehkä sekin vaikutti, vaikka eipä me mitään lomareissuja tehty. Oikeastaan loman vaikutuksen blogiin olisi luullut olevan päinvastainen, koska sain tavallista enemmän omaa aikaa. Mutta halusin käyttää sen sitten muuhun rentoutumiseen ja oleiluun. 

Kesäpäivät on siis kuluneet omia juttuja puuhaillessa tai vauvan kanssa. Leikkien ja ulkona oleskellen. Enemmän kuitenkin sisällä, koska ulkona oli kesäkuussa niin järjettömän kuuma koko ajan ja nyt heinäkuussa on vain satanut vettä. Kyllä me silti päivittäin ollaan ulkoiltu pienet hetket. Vauva viihtyy nykyään melko hyvin rattaissa, kun saa istua ja katsella maisemia. Viihdykkeeksi kelpaa myös kaupassa käynnit. Lisäksi ollaan nähty tavallista enemmän isovanhempia, mikä on ollut ihanaa ja vauvan vierastaminenkin on vähentynyt suuresti.

Vauvan päiväunille tapahtui myös jotain kesäkuun alkupuolella. Hän ei meinannut nukahtaa enää millään parvekevaunuihin ja jos nukahti, hän heräsi melko pian. Nukutettiin vauva sitten omaan sänkyyn päiväunille ja se on sujunut yllättävän hyvin. Parvekevaunut laitettiin siis viime viikolla turhina pois. Illatkin sujuvat nykyään tosi kivasti ja vauva nukahtaa yleensä itse 5-10 minuutin aikana sänkyynsä noin kello kuuden pintaan. Yöllä kuitenkin heräillään yhä 4-5 kertaa, ellei enemmänkin, ja aamulla noustaan jo 6-7 aikoihin ylös. Ongelmana alkaa nyt olla yöheräilyt, etenkin kun menen itsekin nykyään aika myöhään nukkumaan. Alan olla melko väsynyt aamuisin, joten ostettiin nyt Unijunan unikoulu-verkkovalmennus. Sen avulla toivon, että yöt lähtisi paranemaan, koska tässä on jo kahdeksan kuukautta valvottu. Enemmänkin, kun valvoin jo raskausaikana.

Vauva oli kesäkuussa myös ensimmäistä kertaa hoidossa isovanhempansa luona. Kaikkiaan neljä tuntia. Oli kyllä ihana hetki itselle, kun saatiin olla miehen kanssa ihan kaksin. Ei tehty mitään ihmeellistä, mutta ihan jo se, että saatiin molemmat syödä tilauspizzat rauhassa oli sen arvoista. :D Hoidossakin oli mennyt ihan hyvin väsymysitkua lukuun ottamatta. Ei huomattu sen jälkeenkään, että vauva olisi ollut mitenkään hankalampi tai esim. takertuvaisempi, mitä alkujaan epäilin tapahtuvan. Seuraavaksi vauva jäi hoitoon juhannuksena noin viideksi tunniksi isovanhempiensa kanssa, mutta silloin he saapuivat meille kotiin eli ympäristö oli tutumpi. Tulin itse illaksi takaisin kotiin laittamaan vauvan yöunille. Meillä oli kiva juhannus yhdessä kavereiden kanssa ja vauvalla oli mennyt hoidossa ihan loistavasti.

Kesäkuussa vauva pääsi myös ensimmäistä kertaa meidän kanssa kahvilaan sekä koki ensimmäisen mökkireissunsa. Ylpeänä sai ihmetellä, miten hienosti vauva kummatkin reissut oli. Katseli vain kiinnostuneena ympärilleen, eikä ollut moksiskaan erilaisesta ympäristöstä. Tällaiset kokemukset rohkaisee myös itseä lähtemään useammin vauvan kanssa muuallekin kuin lähikauppaan tai kävelyille.

Uusista taidoista kirjoittelinkin jo enemmän  7 kk -postauksessa. Liikkeelle ei tosiaan vieläkään päästä ja se turhauttaa edelleen. Lihasoseet on kuitenkin vihdoin alkaneet maistua paremmin, mutta puuro on edelleen lemppari. Sormiruokailuakin ollaan alettu harjoittaa nyt enemmän maissinaksuilla ja kurkulla. Kurkku on vauvan herkkua. Kaksi hammastakin on vihdoin puhjennut reilun 7 kuukauden iässä. Ne tuli ihan viikon sisään toisistaan ja luulen, että vielä on tulossa lisääkin samaan kasaan. Ainakin kuolan määrä, oudot itkut ja sormien syöminen viittaisi siihen suuntaan.

Loppukesään meillä ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Ollaan vaan ja nautitaan kesästä. :)