Sinne se vuosi sitten meni. Ihan hujauksessa. On siis aika tarkastella viimeisen kerran, minkälainen pieni ihminen meillä tällä hetkellä asustaa. Jatkan myöhemminkin jonkinlaisia kuukausikoosteita, mutta niiden muoto on vielä avoimena. En halua kertoa enää näin tarkkaan vauvan kehityksestä tai persoonasta, sillä koen, että tästä eteenpäin se alkaa yhä enemmän muovautua yksilölliseksi. Luultavasti tulen jakamaan jonkinlaisia kuukausikoosteita, kuten mikä oli kuukauden ihanin juttu tai mikä harmillisin. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin ja nyt viimeisen kuukausikatsauksen pariin.
Vuoden ikäinen on jo selvästi taapero, ei enää vauva. Ei viihdy lattiatasossa, vaan pyrkii koko ajan pystyyn. Yrittää kiipeillä milloin mihinkin. Seisoo ja nousee itse tukea vasten ja lähtee ilman minkäänlaista epäröintiä kävelemään luottaen siihen, että joku ottaa kiinni, kun ei vielä pysykään pystyssä. Parasta on, jos joku jaksaa kävelyttää pitkin asuntoa. Koko ajan. Vatsallaan ei pysytä myöskään enää yhtään, koska itsenäisen istumaan nousemisen taito löysi tiensä tähänkin talouteen. Ryömiminen kuitenkin onnistuu, jos oikein hämää ja viihdyttää.
Vuoden ikäinen tapailee jo sanoja. Hän ei enää jokella, vaan puhuu. Puheesta ei aina ota selvää, mutta silti puhe muistuttaa jo yksittäisiä sanoja, ei enää vain tavuja. Äiti, iskä, kenkä, nappi, mamma, mummi, pappa, tutti, ei ja kissa ovat sanoja, jotka jo selvästi tunnistaa ainakin asiayhteydessä kuultuina. Taapero osaa myös jo komentaa. Tarvitaan tietty ynähdys ja joskus sormen osoitus ja on selvää, mitä pitäisi seuraavaksi tapahtua. Jos ei tapahdu, komennetaan ponnekkaammin. Tämän vastapainona on hurmaavin koskaan kuulemani tekonauru.
On myös hämmentävää, miten paljon vuoden ikäinen ymmärtää jo puhetta. Kun puhumme syömisestä, hän maiskuttaa aina suullaan. Kun puhumme niistämisestä, hän alkaa "niistää" nenällään. Hän osaa noudattaa jo pieniä kehotuksia, kuten "laita nalle kuormurin kyytiin". On myös pelottavaa, miten paljon hän kuuntelee, vaikka vaikuttaisikin siltä, ettei kuuntele. Jo tämän ikäisenä! Jos vaikka luemme kirjaa ja alan lukea hänelle lorua sieltä, hän yleensä jatkaa sivujen kääntelyä ja kuvien osoittelua kuin ei lorua huomaisikaan. Mutta jos lorussa mainitaan vaikkapa syöminen tai puuro, hän alkaa aina tekemään maiskutusääntä eli onkin todellisuudessa kuunnellut lorua samalla, kun tekee jotain ihan muuta.
Lempparijuttuja on karkuun meneminen milloin minkäkin syyn vuoksi. Lattioiden pyyhkiminen rätillä tai paperilla on myös puuha vailla vertaa. Autot ja kaivurit pitävät paikkansa lelujen ykkössuosikkeina. Pehmolelutkin ovat kova sana ja saavat paljon haleja osakseen joka päivä. Eikä pidä unohtaa isoja kirjapinoja, joita selataan päivittäin! Myös vaatteiden pukeminen niskan taakse on selvästi jokin juttu, olipa kyseessä sitten pipo, housut tai huivi. Ulkovaatteiden pukeminen sen sijaan on ihan mälsää, kun sen tekee joku muu. Ja tietenkin myös se, kun äiti tai isi kieltää kaiken kivan, kuten ovien paukuttamisen tai johtojen syömisen.
Ruoka on alkanut kiinnostaa uudella tavalla. Ei enää vain soseet, vaan sormiruoka. Sitä ei tietenkään syödä omalta lautaselta, mutta lattialta tai äidin lautaselta kelpaa kaikki. Varsinkin leipä on suurinta herkkua ja sitä ollaan jo jonkin aikaa annettu pieniä paloja melkein päivittäin. Pääasiassa ruokavalio koostuu kuitenkin yhä aamu- ja iltapuurosta sekä kahdesta lihasosekerrasta ja satunnaisesta välipalasta. Nämä osataan syödä tarvittaessa itsekin, jos motivaatio vain riittää viittä lusikallista pidemmälle. Imetyksiä on päivässä vielä kolme tai neljä ja öisin kolme.
Päiväunet ajoittuvat nykyään välille 9-10 ja 13-14.30 ja ne nukutaan nätisti omassa sängyssä, johon nukahdetaan itse 10 minuutissa. Yöunet kestävät 19.30-6. Menemme yöunille kyllä jo klo 18.30, mutta nukahtaminen kestää tällä hetkellä tunnin. Omaan pinnikseen ei myöskään voi missään nimessä iltaisin nukahtaa, sitä pitää muistaa itkeä erittäin tarmokkaasti. Ollaankin siis siirrytty perhepetiin myös nukutuspuuhissa. Yöllä vauva heräilee 3-5 kertaan, jolloin yleensä imetän.
Neuvolakuulumisina ilmoitettakoon, että vauva kasvaa ja kehittyy. Vaatteista käytämme kokoa 80 ja Liberon vaipoista on edelleen käytössä koko 4. Ja siinä se. Tervetuloa seuraava vuosi, olemme valmiita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti