1. marraskuuta 2020

Onko tämä 1-vuotiaan unitaantumaa?

Olen alkanut epäilemään, että meillä on jonkinlainen unitaantuma meneillään. Tai eroahdistus. Tai uudet poskihampaat. Tai jokin kehitysvaihe. Ei näistä hullukaan ota selvää, mutta selvää on, että meidän uniasioissa on taas jotain pielessä. Yllättyneitä?

Meillä ei ole koskaan nukuttu erityisen hyvin, mitäpä sitä kaunistelemaan, mutta unikoululla saatiin kuitenkin selvästi hyvä muutos aikaan. Vauva oppi nukahtamaan itse kaikille unilleen peräti kymmenessä minuutissa. Hänet vain laitettiin sänkyyn ja poistuttiin, ja sinne hän tyytyväisenä nukahti hetken höpöteltyään (ja viskottuaan puolet tuteista maahan). Tätä jatkui onnistuneesti suunnilleen vajaan kuukauden. Lisäksi vauva heräsi öisin enää vain kaksi kertaa, joista toisena imetin. Sittemmin alkoi käydä niin, että vauva heräsikin ensimmäisen kerran jo klo 23 huutamalla. Itku ei rauhoittunut millään, joten ajauduin imettämään ja se jäi päälle.

Tilanne oli kuitenkin vielä hyvä: imetykset noin klo 23 ja 2, mutta muuten nukuttiin. Voidaan ehkä kuitenkin katsoa, että tuosta huutamisesta alkoi unien alamäki päätyen siihen, missä ollaan nyt. Jo kahden viikon ajan meillä on ollut unien suhteen hankalia päiviä, iltoja ja öitä. Olen alkanut epäilemään, että kyseessä olisi vuoden iässä (joillain jo hieman aiemminkin) tuleva unitaantuma. Uneksijan instagramissa on listattu, että sen tunnistaa yleensä seuraavista merkeistä: "yhtäkkiä yöheräilyä, lapsi vastustaa päiväunia jopa viikon ajan ja yhtäkkiä nukkumaan mennessä lapsi itkee lujaa". Check, check ja check.




Jo useampana iltana kahden viikon sisään meillä on kestänyt jopa 1,5 tuntia saada vauva nukahtamaan. Ensimmäisen puolituntisen olen yleensä kuunnellut on/off itkua ja kokeillut pistäytyä. Tärkeintähän olisi pysyä johdonmukaisena, mutta vaikeaa on ollut. Edes unikoulun aikana käyttämämme toimiva pistäytymismetodi ei ole nyt toiminut. Se saa vauvan huutamaan vain kahta kauheammin ja pidempään. Kun yritän pistäytymisen jälkeen lähteä pois, vauva yleensä puristaa ja vetää omaa kättäni molemmin käsin, etten lähtisi. Mutta jos jään ihan vierelle ja silitän, hän alkaa jossain kohtaa kuikuilemaan ja pyrkimään luokseni, eikä saa nukahdettua.

Niinpä olen muutamana iltana päätynyt makoilemaan omaan sänkyyni ja hyssyttelemään itkua sieltä käsin. Olen myös joutunut silittelemään ja välillä ottamaan vauvan jopa syliin tai viereen rauhoittumaan, jotta itku loppuisi. Myös päiväunille nukahtaminen on vaikeutunut. Välillä vauva nukahtaa edelleen 10 minuutissa, mutta usein kuitenkin itkee tätä ennen. Joskus päiväunillekin on kestänyt nukahtaa puolisen tuntia ja olipa tässä sellainenkin päivä, kun vauva ei nukahtanut lainkaan toisille päiväunille, vaikka yritin lopulta nukuttaa vaunuihinkin. Siitä olen kuitenkin pitänyt yhä kiinni, että vauva nukahtaa omaan sänkyyn itse.

Lisäksi öisin on nyt ollut enemmän heräilyjä ja ollaankin nyt noin viikko nukuttu perhepedissä. Omassa sängyssään vauva vain itkee, eikä tahdo rauhoittua millään. Meidän vieressä hän nukkuu paljon paremmin ja levollisemmin. Aamuisinkin hän nukkuu selvästi tavallista pidempään: vieressä unet saattaa jatkua jopa seiskaan, jos imettää vielä kertaalleen aamuyöstä. Toki meillä oli tässä pari sellaistakin yötä välissä, kun vauva valvoi keskellä yötä tunnin. Ensin höpötteli aivan iloisena ja pirteänä ja sitten alkoi itkeä, kun väsyi, muttei saanutkaan nukahdettua.

Tällä hetkellä yritetään nyt siis tasapainoilla johdonmukaisuuden, oman jaksamisen ja reiluuden kanssa. En halua poiketa liikaa rutiineista ja nukkumistavoista, ettei pilata koko ennen niin hyvin toiminutta kuviota. Mutten toistaalta halua huudattaakaan pientä, kun tiedän, että vauva rauhoittuu heti, kun pääsee lähelle. Hän on kuitenkin pieni niin lyhyen hetken, että eiköhän tässä voida vähän joustaa ja antaa hänelle se, mitä hän juuri tässä kohtaa tarvitsee: paljon läheisyyttä ja läsnäoloa. Kyllä se sitten taas korjaantuu ajan kanssa ja jos ei korjaannu, niin ei muuta kuin taas unikouluttamaan. Sehän me jo osataankin!

Ja on tässä unitaantumassa muuten ollut se hyvä puoli, että saatiin sen avulla vauvan rytmi ihan vahingossa kuntoon kellojen siirtoa ajatellen. Kun pari iltaa valvottiin niin, että vauva nukahti vasta lähempänä klo 20, hän alkoi myös nukkua aamuisin pidempään. Nyt kellojen siirryttyä ollaan sopivasti takaisin meidän edellisessä ns. normaalirytmissä tai ehkä jopa vähän paremmassa. Vauva herää aamulla 6-7 aikaan ja menee nukkumaan illalla 18-19 aikaan (tosin nukahtaa välillä vasta klo 20).

No, eiköhän se tämäkin tästä taas...

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä!🧡

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Voi ei, kuulostaapa sydäntäsärkevältä tuo reaktio kun yrität lähteä pistäytymisen jälkeen pois. Tsemppiä, toivottavasti on vain lyhytaikainen vaihe!

    VastaaPoista
  3. Meidän tyttö täytti reilu viikko sitten vuoden ja meillä toteutuu nuo kohdat 2 ja 3. Hän ei juuri heräile öisin, kerran viime viikolla kyllä heräsi eikä meinannut osata nukahtaa uudestaan. Mutta sekä päivä- että yöunille meno on melkoista kiukkua nykyään. Meillä ei tosin kestä noin kauaa kuin teillä, korkeintaan puolisen tuntia, mutta selkeä muutos kuitenkin entiseen. Nyt ollaan kyllä jo parina iltana ruvettu nukkumaan vain muutaman minuutin huutamisella, joten uskallan toivoa, että tämä olisi jo parempaan päin menossa.

    Meillä ei juuri ole ollut muita vaihtoehtoja kuin antaa hänen kiukutella sängyssään ja käydä välillä rauhoittelemassa, kun hän on ikänsä tottunut nukkumaan omassa sängyssään eikä osaa nukahtaa muualle: ei syliin, ei viereen, ei minnekään muualle kuin omaan sänkyynsä. Hänhän ei myöskään nuku ulkona, joskus pikku pätkiä rattaissa kun rattaat ovat liikkeessä mutta ei koskaan esim. parvekkeella.

    Mutta jospa tämä taas on joku ohi menevä vaihe. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On nämä vaiheet kyllä varsinaisia riesoja. Onneksi teillä on jo helpottamassa! :) Ei tilanteen tarvitse yleensä paljoakaan huonontua normaalista, kun jo itseä alkaa väsyttää ja ärsyttää. Sitä tuntee itsensä niin keinottomaksi. Meilläkään ei oikein enää nukahda kuin yksin pinnasänkyyn, mutta siinä kestää tosi kauan, kun joutuu rauhoittelemaan niin paljon ja usein.

      Poista