On tullut taas pohdittua yhtä aihetta kaikilta kanteilta ja pitkään. Otetaanko yksivuotiskuvat itse vai mennäänkö ammattikuvaajalle? Kumpikin vaihtoehto houkuttaisi ja avaan ensin hieman, miksi.
Vauva täyttää vuoden vain kerran (todettakoon nyt alkuun, jos ette tienneet). Olisi siksi hienoa ja reilua ikuistaa tämä etappi ammattilaisella. Onhan ammattilaisen ottamat 1v-kuvat ihan valtavan ihania ja laadukkaita, täysin erityisiä verrattuna tavallisiin kodin puhelinräpsyihin. Kuvaaja tietää mitä tekee ja kuvausympäristö valoineen ja rekvisiittoineen ei voisi olla parempi.
Mutta kuvaus on myös kallis. Eräänkin kuvaajan 1v-paketti maksoi 160 euroa ja sillä sai vain viisi kuvaa, lisämaksusta enemmän. Lisäksi hirveä stressi kuvattavaksi lähtemisestä. Mitä jos vauvalla on tosi huono ja itkuinen päivä? Jos päiväunet osuukin juuri kuvausaikaan? Jos juuri ennen kuvausta iskee jättimustelma otsaan? Jos vauva vierastaa, eikä ole lainkaan oma itsensä? Tai mitä jos ihanat kuvausvaatteet likaantuvat jo ennen kuvausta ja jää käyttämättä? Aika pinnallisia asioita kaikki, mutta kyllähän sitä nyt haluaisi ikuistaa oman rakkaan parhaana versiona itsestään, koska kuvia tullaan katsomaan vielä vuosia myöhemminkin.
Kotioloissa vauvalla olisi ainakin turvallista olla. Hän voisi olla täysin oma itsensä. Kuvat voisi ottaa milloin vain tai vaikka useammassa erässä eri päivinä. Lisäksi tämä kaikki olisi ilmaista. Kotona suurin haaste olisi saada kuvausmiljöö kuntoon. Pitäisi vähän kikkailla taustojen ja valojen kanssa. Rekvisiitan kanssa joutuisi käyttämään mielikuvitusta tai ainakin rahaa eli täysin ilmaiseksi ei pääsisi tässäkään. Kuvat ei myöskään välttämättä olisi yhtä hienoja kuin ammatilaisella olisi.
Ajattelen silti, että kyllä me ainakin kokeillaan ottaa kuvat itse. Jos kuvat ei miellytä ja menee pilalle, voin aina jälkikäteen varata ajan ammattilaisellekin. Meiltä löytyy kuitenkin jo valmiiksi järjestelmäkamera ja muotokuvaukseen sopiva objektiivi. Ymmärrän kuvauksen perusteet ja osaan kameran asetukset siinä määrin, että osaan kuvata manuaalilla.
Kotistudion virittämiseen meiltä puolestaan löytyy iso vaaleanharmaa lakanaa jo valmiiksi. Se tulee taustalle. Lisäksi löytyy kaksi kirkasvalolamppua, joiden valon saa hajautettua vaikkapa leivinpaperilla ja yksi erikoisempi jo valmiiksi hajautettu "kuvausvalo". Lisäksi raw-muotoisten kuvien kanssa pystyy tekemään vielä ihmeitä editointivaiheessakin, mikä sekin on itselleni jo tuttua puuhaa perusteiden osalta.
Otettiin viikko sitten testikuvia lähinnä valaistusta testataksemme ja se ainakin vaatii vielä vähän enemmän tehoa. Valoa saisi kuviin vielä lisää myös kameran säädöillä, mutten halua nostaa kameran ISO-arvoa enempää (mikä lisäisi valoa), koska en halua rakeisia kuvia. En myöskään voi muuttaa suljinaikaa kovin paljoa hitaammaksi (mikä lisäisi valoa), koska kohde on niin liikkuvainen, että sitten kuvat "tärähtäisivät". Lisäksi tarkennuksen kanssa pitää vielä harjoitella lisää, koska se täytyy kohdistaa juuri oikein. Suurella aukolla (mikä lisää valoa ja sumentaa taustaa) kuvatessa kun syväterävyysalue on niin kovin pieni.
Lisäksi kiva rekvisiitta tuottaa harmaita hiuksia. Olen miettinyt rottinkituolia omasta lapsuudestani, peiliä, jotain koria ja ehkä helium-ilmapalloja. Ostimme nyt myös Brion mustan kävelykärryn (koska sen hankinta olisi ollut joka tapauksessa edessä). Äitini kautta saimme vanhan matkalaukun ja pienen jakkaran, jonka voisi peittää vaikkapa kivalla verhokankaalla. Mini Speeder olisi myös aika kiva, mutta turhan kallis pelkästään kuvauksen takia ja olen saanut tosi ristiriitaista tietoa, onko se toimiva leikkikäytössä.
Ajattelin, että viikon päästä voisi jo kokeilla ottaa ensimmäiset oikeat kuvat. Jos ne ei onnistu, niin pystyy hyvin tekemään tarvittavia muutoksia ja ottaa myöhemmin vielä lisääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti