Saimme neuvolasta lähetteen fysioterapiakäynnille, koska vauva ei vielä kontannut tai edes ryöminyt, vaan liikkui vain pyllykiitoa. Ja onneksi saimme! Olen nimittäin kuullut paristakin perheestä, joissa on ollut ihan vastaava tilanne, mutta heidän on vain käsketty olla murehtimatta ja sanottu, että katsotaan asiaa sitten yksivuotisneuvolassa uudelleen. Meille sen sijaan sanottiin jo 8kk-neuvolassa, että varataan varoiksi ylimääräinen 10kk-neuvola ja jos vauva ei silloinkaan vielä edes ryömisi, saisimme lähetteen fysioterapeutin arvioon. Muuten asiaan puututtaisi vasta yksivuotisneuvolassa.
Tuosta 10kk-neuvolakäynnistä kesti vielä 1,5 kuukautta ennen kuin varsinaisesti pääsimme fysioterapeutin luokse. Eli nyt kun tuo aika viimein koitti, vauva oli jo 11,5 kuukautta. Vaikka me ilmeisesti päästiinkin fyssarille ajoissa muihin perheisiin nähden, mietin vain mielessäni, että tämäkin käynti oli kyllä aivan liian myöhään. Käynniltä sai nimittäin irti ihan hirveän paljon hyödyllistä tietoa niin teoriassa kuin käytännössäkin. Erityisen kiitollinen olin kaikista niistä vinkeistä, joiden avulla voisimme ihan käytännön tasolla tukea vauvan motorista kehitystä oikeaan suuntaan.
 |
| Rakensimme sohvatyynystä harjoittelupisteen olkkariin. |
Olisinpa tiennyt nämä kaikki vinkit jo kuukausia sitten, kun "ongelmat" vasta alkoivat. Olisi ollut paljon helpompaa tukea oikeanlaista liikkumistapaa silloin, kun vääriä ei ollut vielä kehittynyt. Nyt esimerkiksi pyllykiidon poiskitkeminen tulee olemaan hermoja raastavaa, koska se on vauvan oma tapa liikkua. Miksi hän haluaisi enää harjoitella ryömimistä tai konttaamista, kun on jo kuukauden päivät päässyt aivan hyvin liikkeelle pyllylläänkin?
Ymmärrän toki, että resurssit ovat tiukassa ja suurin osa vauvoista kehittyy ikätasonsa mukaisesti, mutta mielestäni yhden neuvolakerran voisi silti aivan hyvin korvata fysioterapiakäynnillä. En usko, että siitä ainakaan kenellekään haittaa olisi ja meillä vauva myös viihtyi käynnillä tosi hyvin.
Mitä käynnillä tehtiin?
Fysioterapeutti oli ensinäkin tosi ihana ja ammattitaitoinen. Menimme hänen vastaanottotilaansa ja siitä suoraan lattialle leikkimään. Täysin kiireettömästi vauva sai tutustua leluihin samalla, kun kerroin hänen liikkumistavoistaan. Fysioterapeutti esitti aina välillä lisäkysymyksiä. Tämän jälkeen hän katsoi, miten vauva liikkui eri asennoissa, mutta vauva sai siis kuitenkin liikkua tilassa itse mielensä mukaan, mitä nyt välillä käänsin hänet selälleen tai vatsalleen. Eli fysioterapeutti ei varsinaisesti koskenut vauvaan tai testannut mitään liikeratoja. Tarkkaili vain.
Samalla fysioterapeutti kertoi ylipäätään vauvojen motorisesta kehityksestä. Kaikkiaan ymmärsin, että tärkeintä olisi tarkastella vauvan omaa kehityspolkua, ei pelkästään iän mukaisia taitoja. Jokainen kuitenkin kehittyy omaa tahtiaan. Olisi kuitenkin kuulemma tärkeää oppia myös ns. liikkumisen välivaiheita ennen kuin siirrytään "viimeiseen" eli kävelyyn. Tästä fyssari antoi esimerkin, että vauva osaa kävellä itse, muttei osaa selälle kaatuessaan nousta sieltä ylös. Toinen esimerkki juuri pyllykiitoon liittyen oli, että siinä vauvoilla on väärä painopiste kävelyyn nähden ja heidän oppiessaan (yleensä viivästyneesti) kävelemään, on kävelykin vääränlaista ja ns. takakenoista. Kontatessa painopiste on eteenpäin ja keho tekee samaa kiertoa kuin kävellessäkin.
Lopuksi hän vielä kertoi, mihin olisi juuri meidän vauvan liikkumisessa hyvä puuttua ja millaisin ottein. Sain kokeilla näitä otteita itsekin. Vauvaa ei ilmeisesti voi varsinaisesti opettaa konttaamaan. Mutta on useita muita asioita, mitä voi tehdä sitä edesauttaakseen. Kuten itsenäisen istumaan nousemisen tukeminen. Saimmekin nähdä ja kokeilla muutaman tietyn asennon, miten vauvaa voisi tukea itsenäisessä istumaan nousussa. Ja ihan jo sekin tieto, ettei vauvaa pitäisi koskaan laskea suoriltaan istumaan, vaan aina ensin selälleen, olisi ollut kullanarvoinen vinkki muutamia kuukausia sitten. Olisinpa tiennyt...
Meidän kohdalla ei onneksi lopulta herännyt suurempaa huolta, mutta aiomme kuitenkin jatkossa panostaa noiden aiemmin mainittujen välivaiheiden opetteluun. Vauvalla olisi jo kova kiire pystyasentoon, mutta yritetään nyt rauhoittaa nämä menohalut ja tukea enemmän lattiatasossa toimimista. Jätin nyt tarkoituksella kertomatta tarkemmin meidän saamista vinkeistä, joten mikäli itsekin kaipaatte sellaisia, olkaa yhteydessä neuvolaan ja kysykää, voisitteko päästä fyssarille. En kuitenkaan ole itse ammattilainen ja uskon, että paljon riippuu aina tilanteesta/vauvastakin, niin en halua alkaa neuvomaan väärin.
Kaikkiaan sanoisin, että tämä käynti jotenkin avasi silmäni uudelleen koko motoriikan suhteen. Monta kertaa mietin vain mielessäni, että no tietenkin, miten en ollut tätä aiemmin tajunnut. Saimme myös itse valita, haluaisimmeko käydä fyssarilla vielä kuukauden päästä uudelleen. Otimme tämän mahdollisuuden ilomielin vastaan. Ihmettelen, jos joku ei ottaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti