Kohta ollaan kodittomia

En normaalisti harrasta klikkiotsikoita, mutta nyt oli liian herkullinen tilanne tehdä niin. Koska tätä menoa me todella ollaan kohta kodittomia. Ei me nyt sillan alle olla joutumassa, mutta pieni hätä alkaa kohta puskea pintaan. Ollaan nimittäin myyty meidän nykyinen asunto, vaikkei meillä ole uutta tilalla. Viimeistään tammikuun puolessa välissä meidän on muutettava pois, mutta mihin? Siitä ei ole hajuakaan.

Alettiin todenteolla haaveilemaan uudesta isommasta kodista pari kuukautta sitten, mutta selväksi kävi, että tämä oma piti myydä ensin pois ennen kuin saisimme lainan uuteen. Niinpä haikein mielin laitettiin nykyinen asunto myyntiin ajatellen, että onneksi siinä kuitenkin aina kestää. Etenkin, kun pyydettiin tästä vähän taloyhtiön keskiarvoja enemmän.

Mutta eihän siinä mitään kestänyt. Joskus sitä vain onnistuu tuurilla osumaan oikeaan aikaan ja paikkaan. Asuntohan meni kaupaksi heti. Laitettiin se myyntiin perjantaina ja hyväksyttiin ostotarjous maanantaina vain päivä ensinäytön jälkeen. Todella hieno homma, mutta myös todella kamala. Me kun oltiin jo koluttu läpi kaikki potentiaaliset myytävät asunnot useampaankin kertaan, eikä yksikään niistä täyttänyt meidän kriteerejä. Meiltä lähtisi siis oma asunto alta ilman, että olisi tarjolla yhtään edes jokseenkin potentiaalista asuntoa tilalle.

Ja tilanne on edelleen sama. Meillä on tammikuun puoliväliin asti aikaa löytää uusi koti. Päivittäin siis istahdetaan alas ja katsotaan läpi kaikki tarjolla olevat asunnot uudelleen ja uudelleen. Ja vielä uudelleen. Yritetään tutkailla niitä aina vähän uusin silmin. Ehkä tämä menisi, jos..? Ollaan käyty kuitenkin vasta kahden asunnon esittelyssä. Ei vain iske eikä uppoa niin, että haluaisi käydä edes katsomassa. Ollaan ostamassa kuitenkin ns. loppuelämän kotia eli ei haluta ostaa mitään "no tämä menettelee, menköön nyt sitten" -asuntoa. Vaakakupissa painaa kuitenkin sekin, että jos asuntoa ei löydy, joudutaan menemään vuokralle.

Varsinkin vauvan takia ei millään haluttaisi mitään väliaika-asuntoa. Hänellä kuitenkin luultavasti kestää aina tottua uuteen kotiin. Pitäisi myös löytää kohtuuhintainen vuokra-asunto, ja silti rahaa menisi tavallaan koko ajan hukkaan. En haluaisi muuttaa mihinkään täyteen murjuun tai liian pieneen, mutta toisaalta ei haluta liian kalliistaakaan maksaa, kun kyseessä on kuitenkin lyhyt aika. Vai onko? Sekin vähän ahdistaa, että eihän sitä tiedä, kuinka pitkään joudutaan asumaan vuokralla ennen kuin sopiva koti löytyy. Muuttaminenkin on aina rankkaa, enkä tiedä, mihin me kaikki meidän tavaratkin saataisi mahtumaan. Niin ja pitäisi löytää asunto, jossa ei ole vuoden määräaikaa.

Tässä alkaa kyllä kohta tulla kiire, koska vaikka nyt löydettäisiinkin uusi koti, se tuskin vapautuisi heti vaan joskus ensi vuonna. Tällaisessa tilanteessa ollaan ajateltu, että majoituttaisiin jonkun sukulaisen nurkkiin, jos kyse olisi vain parista viikosta. Ei mikään ideaalitilanne missään nimessä, mutta ei ole järkeä mennä vuokrallekaan niin lyhyeksi aikaa. Jos taas uudesta asunnosta ei ole tehty kauppoja joulukuuhun mennessä, on pakko alkaa etsiä niitä vuokrakämppiä.

Ei me siis tosissaan olla kodittomaksi jäämässä, mutta siltä se kyllä henkisesti tällä hetkellä tuntuu, kun tammikuu koittaa. Surettaa lähteä tästä ihanasta nykyisestä kodista, kun ei ole sitä hyvää fiilistä uudesta vielä ihanammasta tilalla. Mutta onhan tässä vielä vähän aikaakin, eihän siihen tarvita kuin se yksi unelmakoti.