Tiivistelmä unikoulumatkastamme

Lupasin tiivistelmän meidän unikoulumatkastamme. En tiedä, kuinka tiiviiksi tämäkään nyt menee, mutta tässä on varmasti paras lyhin versio, mihin pystyn. Ennen unikoulua olimme yrittäneet vähän kaikenlaista unien suhteen ja osin toivoneet, että ne asettuisivat kuntoon itsekseen vauvan kasvaessa. Lopulta oma jaksaminen alkoi kuitenkin olla jo sitä luokkaa, että "luovutimme" odottelun suhteen ja ostimme henkilökohtaisen uniohjauksen. Vauva oli tällöin 9 kuukautta.

Tätä varten täytimme ensin alkukartoituslomakkeen meidän tilanteesta sekä temperamenttikyselyn. Näiden pohjalta meille luotiin henkilökohtainen unisuunnitelma, joka sisälsi ohjeet unikouluun ja päivärytmiin (myös ruokailuihin). Nämä ohjeet saatiin kirjallisina, ja ne käytiin myös läpi uniohjauspuhelussa, joka kesti tunnin verran.

Unikoulu alkoi elokuussa maanantaista ja ostamaamme palveluun kuului myös jälkituki eli uniohjaaja oli käytettävissämme vielä kahden viikon ajan. Laskin tätä postausta varten, että lähetin tuon kahden viikon aikana uniohjaajalle kaikkiaan 106 viestiä. Noin 30 viestissä kysyin tilanteeseemme jotain tarkennuksia tai lisäohjeita. Lopuissa viesteissä vain hihkuin onnistumisista tai vuodatin syvimmät tuskani, kun tuntui, ettei mikään sujunut. Osa viesteistä oli toki myös vain "ok"-kuittauksia. Mutta käytettyä tuli - koko rahan edestä.

Laitan postaukseen mukaan myös Fitbitin kuvakaappauksia omista öistäni unikoulun aikana. Ne toimivat vain suuntaa antavina, koska tarkkuus ei ole sadan prosentin luokkaa. Niistä näkyy silti selvästi kehitys, mutta on myös muistettava, että kyseessä on minun yöni ja uneni. Pistäytymisunikoulun aikana kun esimerkiksi kävi niin, että heräilin ja valvoin itse tosi paljon, vaikka vauva nukkuikin. Seuraavaksi sitten unikoulua itselle...

Lähtötilanteemme

Vauva meni yöunille noin klo 18 ja heräsi sen jälkeen 1-2 tunnin välein, suunnilleen 20/21, 23, 01, 03, 04, 05 ja 06. Yleensä jo vajaan tunnin jälkeen eli klo 19 piti käydä laittamassa tutti uudelleen suuhun, ehkä silittääkin. Muina herätyksinä otin hänet aina viereeni ja imetin, koska sen hän "vaati" nukahtaakseen uudelleen. Muuten oli tuloksena kitinää ja huutoakin. Usein vauva ei tosin kunnolla imenyt edes, kunhan halusi rinnalta apua nukahtamiseen. Vain noin klo 20, 23 ja 04 vauva söi siten, että pystyi kuulemaan maidon nielemisen.

Tässä kaksi esimerkkiyötäni ennen unikoulua. Punaiset on heräämisiä ja hereilläoloja.

Vauva nukkui kaikki unensa pinnasängyssä. Hän nukahti unille yleensä 5-30 minuutissa siten, että laitoimme hänet sänkyyn, toivotimme hyvät yöt, laitoimme tutin suuhun ja makoilimme hiljaa vieressä omassa sängyssämme. Joskus piti vähän silittää tai hyssyttää, jos hän oli oikein levoton. Loppua kohden jätin vauvan myös välillä viereeni perhepetiin imetyksen jälkeen, koska en vain jaksanut koko ajan nostaa häntä edestakaisin. Näin en myöskään itse herännyt joka imetykseen kunnolla, kun vauva oli jo valmiiksi vieressä.

Päivärytmimme oli suunnilleen kunnossa, sillä olimme ottaneet jo kuukausi sitten käyttöön uniohjaajan suositteleman rytmin 9 kk -ikäiselle. Aamulla nukuttiin n. 9-9.35 ja iltapäivällä 12.30-14, joskus vähemmän. Kiinteiden ruokailuajat oli meillä n. 7, 10.30, 14.30 ja 17, joiden perään imetys. Paitsi iltaisin maito pullosta klo 18. Yöunille mentiin 18-18.30 välillä useimmiten. Aamulla herättiin n. klo 6.

Olimme jo aiemmin kokeilleet tuoliunikoulua, mutta se ei onnistunut. Tästä lisää myöhemmin erikseen. Lisäksi olin yrittänyt tarjota aina ensisijaisesti tuttia heräämistilanteissa, mutta sekään ei toiminut. Olin kokeillut myös silittää ja hyssyttää uneen ja ottaa vain viereen ilman imetystä, mutta sekään ei toiminut. Käytännössä kaikki muu paitsi imetys, johti aina huutoon.

Tavoitteet

Jatkuvien yöheräämisten loppuminen, yhtenäisemmät yöunet

Yöimetysten lopetus asteittain

Opetetaan laittamaan tutti itse suuhun

Pitkät kahden tunnin lounasunet

Aamuherätys vasta klo 6.30

Menetelmät

Tuoliunikoulu ensimmäiset 6 päivää. Kun tuoli tämän jälkeen siirtyisi pois huoneesta, vaihdettaisiin pistäytymisunikouluun. Tämä siksi, että muuten huoneessa ei saisi enää käydä lainkaan. Herkälle vauvalle pistäytyminen olisi siis ns. reilumpaa, kun lohdutus tietyin väliajoin vielä sallittaisiinkin.

Tuoliunikoulussa vanhempi istuu tuolilla, jonka paikka on ensin ihan pinnasängyn vieressä. Tuoli siirtyy kolmen päivän välein kauemmas, kunnes on ulkona huoneesta. Alkuun saa koskea ja puhua, mutta sitä pitäisi koko ajan vähentää, ensin kosketus ja lopulta myös ääni. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että puututaan vain tunteelliseen itkuun. Toisin sanoen istut hiljaa kuin tatti, jos vauva ei itke. Tässä on tärkeää huomata, että myös öisin noustaan sängystä tuolille istumaan aina kun vauva itkee. 

Pistäytymisunikoulussa huoneessa käydään kasvavin minuutein. Meidän kohdalla odotettiin lyhyet minuutit eli 2, 3 ja 4 minuuttia. Eli kun vauva alkaa itkeä (itkeä kunnolla, ei vain kitistä), otetaan aikaa. Kahden minuutin jatkuvan itkun jälkeen käydän hetki lohduttamassa (1-2 minuuttia) ja poistutaan. Seuraavasta itkusta lasketaan sitten 3 minuuttia ja sitä seuraavasta sekä lopuista 4. Jos vauva nukahtaa tässä välissä, seuraavalla heräämisellä minuutit alkavat taas alusta. Minuutit kasvavat myös päivä päivältä, jolloin odotusaika pitenee ja vauvalle mahdollistetaan itsekseen rauhoittuminen liikaa häiritsemättä. Koska nukumme kaikki samassa huoneessa, hoidetaan pistäytymiset öisin omasta sängystä. Otan siis aikaa sängyssä makoillen ja nousen vain minuuttien täyttyessä lohduttamaan. Tosin uniohjaaja taisi suositella pistäytymisiä olohuoneen puolelta, mutta valitsin itse helpomman tien.

Uniympäristö oli myös tärkeää laittaa kuntoon ennen unikoulua. Meillä oli jo valmiiksi täysin pimeä huone sekä suhiseva white noise -laiskiainen (E-zzy) käytössä. Ostimme myös unipussin H&M:ltä. Ainoa puuttuva asia, johon emme voineet vaikuttaa, oli huoneen lämpötila. Se korjaantunee talven tulon myötä itsekseen.

Päivärytmi muuttui sen verran, että imetys otettiin erilleen kiinteistä ruoista. Lisäksi 14.30 ollut päivällinen siirtyi vasta klo 16 ja puuro siirtyi puolella tunnilla ollen uudessa rytmissä vasta 17.30. Muuten rytmiimme ei juuri tullut muutoksia. Yöimetykset jätettäisi pois niin, että ensin olisi kaksi imetystä, sitten yksi ja lopulta sekin pois. Samalla seurattaisiin, että kiinteitä ruokia alkaa mennä enemmän.

Tutin itsenäisen laiton opetukseen oli myös ihan oma metodinsa, johon en alkujaan uskonut lainkaan meidän vauvan kohdalla. Aloitimme tämän harjoittelun kuitenkin jo ennen varsinaista unikoulua ja niin siinä kävi, että muutamassa päivässä vauva osasi jo laittaa tutin itse suuhun, pian myös ilman erillistä kehoitusta. Meillä on sängyssä myös tällä hetkellä yhdeksän tuttia, että joku varmasti löytyy yöllä...

Tuoliunikoulu eli ensimmäinen viikko

Unikoulun aloitus tuntui todella rankalta, koska itkun sietäminen oli itselleni hirveän vaikeaa. Tykkäsin kuitenkin tuoliunikoulusta, koska siinä sain olla lähellä vauvaa ja vielä lohdutellakin. Aloitettiin sängyn jalkopäästä ja sitten siirryin ovelle. Seuraavaksi olisin jo siirtynyt pois huoneesta ja oltaisiin vaihdettu pistäytymiseen, mutta vauva sairastui ja jouduimme keskeyttämään unikoulun.

Ensimmäisenä yönä oli 10 herätystä, mutta vain kaksi imetystä ja koko yö omassa sängyssä. Itkuilta ei vältytty juuri millään heräämisellä.

Toisena yönä oli enää vain kaksi herätystä, mutta myös valvomista ja edelleen itkua. Kaksi imetystä.

Kolmas yö meni ilman itkuja kolmella herätyksellä eli ekaa kertaa ei tarvinnut käydä tuolilla lainkaan. Kaksi imetystä.

Neljäntenä yönä jäi pois aamuyön imetys. Tästä johtuen oli taas kovaakin itkua ja yö oli aika raskas, välillä tuntui ihan toivottamalta. Herätyksiä oli kuitenkin vain neljä.

Alimpana ensimmäinen tuoliunikouluyö.

Loput kolme yötä menivät muutamalla heräämisellä. Itkuja ei juuri ollut, syöttöjä oli vain yksi aamuyöstä. Ongelmana alkoi vain olla se, ettei vauva osannut nukahtaa vatsallaan, vaan alkoi aina silloin itkeä (etenkin illan/päivän nukahtamistilanteissa hankalaa). Lisäksi aamuyöt oli vielä tosi levottomia. Selvä parannus öissä oli kuitenkin jo nähtävissä mm. pidempinä 3-4 tunnin unipätkinä.

Ehdimme yhden illan yrittää nukahtamista niin, että olin jo oven ulkopuolella. Huuto oli silloin ihan kamalaa ja hyssyttely vain pahensi tilannetta. En pystynyt siihen lainkaan, joten lipsuin ja palasin huoneeseen. Siksi päätimme, että vaihtaisimme pistäytymiseen, mutta tätä ei tosiaan ehditty sairastumisen takia tekemään.

Tulokset ekan viikon jälkeen: Nukahtamisaika enää vain n. 5-10 minuuttia itse (siten kuitenkin, että olimme vielä itse huoneessa). Vain 2-3 yöherätystä ja vain yksi imetys n. klo 22, mutta hieman levottomat aamuyöt. Pisin unipätkä n. 4-5 tuntia, öisin ei tarvinnut puuttua mitenkään heräämisiin. Vauva oppi laittamaan tutin itse. Ei juuri itkuja öisin. Kiinteät maistui päivisin paremmin. Haasteena oli tosiaan vielä opettaa nukkumaan myös vatsallaan.

Pistäytymisunikoulu eli toinen viikko/toinen yritys

Kun sairastumisesta oli kulunut pari viikkoa koin, että vauva oli tarpeeksi terve uuteen yritykseen. Motivaation löytäminen oli vain tosi vaikeaa. Ilman uniohjausta ja paria tosi surkeaa yötä ei varmaan olisi edes lähdetty tähän uudelleen. Tilanne oli siis ajautunut siihen, että vauva nukkui taas (levottomasti) perhepedissä ja imetin jälleen jokaisella heräämisellä n. kahden tunnin välein läpi yön. Jopa tuttia laitoin taas suuhun, kun vauva ei itse suostunut sitä enää tekemään. Tosin tapahtuipa jotain edistystäkin: vauva oppi yhtäkkiä itse nukahtamaan vatsalleenkin.

Toisella kertaa aloitimme suoraan pistäytymisunikoululla. Se oli hyvä ratkaisu. Alkuun ajatus huudatuksesta ja vauvan "yksin" jättämisestä tuntui tosi pahalta, mutta pian huomasin tämän olleen juuri oikea tapa: Tulokset oli nopeita ja oli ihanan selkeää vain katsoa aikaa kellosta sen sijaan, että joutuisi yölläkin nousemaan kolkolle tuolille itkua kuuntelemaan ja hyssyttelemään. Varsinkin kun tuntui, että nyt hyssyttely vain pahensi tilannetta. Vauvakin siis selvästi kaipasi jo enemmän "tilaa" nukahtaa itse. Aloitimme pistäytymiset pienillä minuuteilla 2-3-4.

Alimpana ensimmäinen pistäytymisunikouluyö.

Ensimmäinen yö: Itkua yhteensä puoli tuntia, pistäytymisiä neljä. Kaksi imetystä, koko yö omassa sängyssä. Vauva nukkui alkuun nelisen tuntia, sen jälkeen imetin. Seuraavaksi heräsi parin tunnin päästä ja itki puoli tuntia ja pistäydyin neljä kertaa. Sitten itkeskeli ja valvoi vielä puoli tuntia mutta pistäytymisiä ei enää tarvittu (eli 4 minuuttia itkua ei täyttynyt, kun se loppui jo ennen). Itkua oli todella vaikea kuunnella. Vauva heräsi vielä toisen kerran parin tunnin päästä. Itki taas, mutta ei vaadittua paria minuuttia eli en pistäytynyt. Klo 4-5 välin vauva oli hirveän levoton. Päätin imettää toisen kerran, koska epäilin vauvan olevan nälkäinen, vaikka sovittiinkin, että vain yksi imetys klo 22-23. Sen jälkeen vauva nukkui tyytyväisenä aamuun.

Ekana yönä mietin monesti itkua kuunnellessa, että en pysty tähän. Oli ihan kamalaa, kun vauva itki aina esim. kaksi pitkää minuuttia, mutta kuitenkin lopetti ennen kolmatta eli kuuntelin vain itkuja itkun perään ilman, että sain käydä lohduttamassa, koska pistäytymisaika ei täyttynyt ja alkoi aina vain alusta. Jotenkin kuitenkin selvisin.

Toinen yö: Itkua yhteensä vajaa minuutti, ei pistäytymisiä. Kaksi imetystä, koko yö omassa sängyssä. Vauva protestoi jo illalla, kun poistuin makkarista. Itku loppui kuitenkin nopeasti. Eka unipätkä oli neljä tuntia, jonka jälkeen heräsi ja kitisi vähän. En imettänyt vielä, koska sovimme uniohjaajan kanssa, että pusken imetysajan pidemmälle: vasta puolen yön jälkeen, jotta nälkä ei olisi niin kova aamulla. Toisen kerran heräsi 00 pintaan, jolloin imetin. Kolmelta heräsi taas, mutta nukahti kitinän jälkeen. Puoli viideltä heräsi taas ja vaikutti niin levottomalta, että päätin taas imettää toisenkin kerran, varoiksi. Hän söi niin laiskasti 00 aikaan.

Kolmas yö: Vähän itkuja, ei pistäytymisiä. Vain yksi imetys, koko yö omassa sängyssä. Kolmantena yönä imetin vasta 2.30 ensimmäisen kerran ja se oli hyvä ratkaisu. Sillä vauva nukkui suhteellisen levollisesti aamuun saakka. Tämän ajan päätin siksi pitää jatkossakin.

Loput yöt meni aikalailla samalla kaavalla. Itkuja ei ollut juuri lainkaan, heräämisiä kaikkiaan 2-3. Loppua kohden heräämiset meni myös koko ajan "paremmiksi". Eli kun alkuun heräämisillä oli aina itkua, seuraavaksi ne oli enää kitinöitä, sitten vaimeita kitinöitä ja lopuksi pelkkää pientä ähinää ja kääntyilyä eli ei periaatteessa heräämisiä lainkaan. Ainoastaan tuo "syöttöherätys" on jo selvästi piirtynyt vauvan mieleen, koska siinä 2-3 pintaan hän kitisee aina enemmän ja herää selvemmin kuin muulloin.

Tulokset toisen viikon jälkeen: Enää vain yksi kunnon selkeä herääminen, joka on syöttöaikaan klo 2-3. Eli öisin on vielä yksi syöttö, katsotaan, koska senkin voisi jättää pois. Vielä vauva tuntuu sen selvästi tarvitsevan eli on aamuyöllä nälkäinen ja siksi tosi levoton. Hän kuitenkin nukahtaa nyt täysin itsenäisesti sänkyyn jättämällä 5-10 minuutissa. Öisin ei tarvitse puuttua heräämisiin mitenkään (paitsi yksi syöttö). Osaa laittaa tutin itse suuhun ja osaa myös nukkua monipuolisemmissa asennoissa, esim. vatsallaan. Osaa myös kääntyä siitä takaisin selälleen.

Lopuksi

Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Unikouluhan meillä tavallaan jatkuu yhä koko ajan. Vaikka aktiivisia pistäytymisiä ei oikeastaan ekan yön jälkeen ole ollut, pitää edelleen tuota pistäytymistä noudattaa, jos sattuisikin tulemaan yö tai ilta, jona vauva itkee. Myös lounasunia pitäisi yrittää pidentää unikoululla ja rytmiä olisi hyvä saada enemmän 19-7 suuntaan.

Viime yö kertookin jo paljon, pistäytymisunikoulua tässä 1,5 viikkoa takana.

Uniohjauksen ostaminen oli paras päätös ikinä. Kallis, mutta kaiken rahan arvoinen. Musta ei vain ikinä olisi ollut tähän yksin, ei sitten niin millään. Varsinkaan vauvan sairastumisen jälkeen, kun piti jostain kerätä voimat aloittaa alusta. Onneksi meillä jäi vielä viikko jälkitukea käyttämättä ja saatiin ns. uudet ohjeet, miten lähteä liikkeelle. Kirjoitan vielä erikseen postauksen, miksi koin tämän ohjauksen niin hyvänä.

Kysyhän toki vielä, jos jostain jäi kysyttävää. Ei tästäkään postauksesta näköjään oikein lyhyttä tiivistelmää saanut, mutta yritin ainakin otsikoilla jaotella niin, että jokainen voisi lukea täältä sen, mitä tuli hakemaankin. Jos joku on juuri aloittamassa unikoulua, niin oikein isot tsempit! Se aivan varmasti kannattaa, vaikka tuntuisikin ihan hirveän raskaalta.