Ihan vain kuulumisia

Ollaan elelty hyvin tavallista arkea. Tai niin tavallista kuin se koronan aikaan voi olla. Ollaan oltu siis pääasiassa kotona: leikitty, syöty, luettu ja ulkoiltu lähipuistoissa. Nyt kelit on vaan alkaneet olla kylmempiä ja on ollut myös tosi sateista, joten ollaan ulkoiltu hiukan tavallista vähemmän. Lisäksi vauva on alkanut syömään hiekkaa, mikä vähän latistaa omaa intoa lähteä hiekkalaatikolle istuskelemaan. Ei jaksaisi ihan koko ajan vain kieltää... :D Kielloilla kun ei tietenkään ole mitään vaikutusta. Ollaan myös usein ulkoillessa pysähdytty ihastelemaan kaivureita, kun meidän lähellä on ollut pieni työmaa. Niitä vauva jaksaa tuijottaa pitkään, eikä tarvitse murehtia hiekasta.

Vauva on ollut taas ajoittain myös vähän vaativammalla päällä ja kitissyt tavallista enemmän. Sormet menee kyllä koko ajan suuhun ja kuola valuu reilusti eli eiköhän sieltä kohta taas pilkota uusi hammas. Välillä kyllä tuntuu, että meidän kuukausista puolet on aina todella hyvää aikaa ja puolet kitinää, johtuen milloin mistäkin. :D Ei kuitenkaan yleensä onneksi koko päivää, vaan usein esim. aamu on todella huono ja iltapäivä sitten jo parempi - tai toisin päin.

Kaivuriparkki.

Unet ja päivärytmi

Ollaan myös tehty nyt muutoksia päivärytmiin. Kyllästyin herättämään vauvan aamuisin aina puolen tunnin jälkeen, koska iltapäiväunet ei kuitenkaan tällä pidentyneet yhtään - ehkä jopa päinvastoin. Vauva myös alkoi jostain syystä väsyä niin, ettei jaksanut aamuisin valvoa edes klo 9 asti, vaan oli jo kasilta ihan unikunnossa. Olen nyt siis laittanut hänet nukkumaan aamu-unille 8-9 aikaan, kun hän väsyy ja antanut nukkua niin kauan kuin nukkuu. Yleensä siis 1-1,5 tuntia. Iltapäivisin hän nukkuu toisen saman verran.

Aikaisia aamuja on taas ollut klo 5 alkaen, mutta ne ei johdu pelkästään tästä rytmin muutoksesta, koska alkoivat jo ennen sitä (ja ovat osasyynä siihen, miksi jouduttiin rytmiä muuttamaan: vauva ei jaksanut valvoa 9 asti, koska heräsi niin aikaisin). En kuitenkaan ota tästä stressiä, koska yöt sujuvat yhä kahdella herätyksellä ja 1-2 imetyksellä. Olen tosiaan alkanut imettää toisen kerran jo klo 23 maissa, kun vauva herää ekan kerran. Tästä jäi tapa, kun hän muutamana yönä heräsi huutaen, eikä vain nukahtanut enää uudelleen ilman. Mutta eipä se haittaa, homma on nopeasti ohi ja unet jatkuu. On kivaa vaihteeksi olla stressaamatta unista ja antaa niiden mennä omalla painollaan.

Tosin tervetuloa kellojen siirto. Voi hitsit. Meidän rytmi kun on ollut aikalailla 18-5, niin sittenhän se olisi viikon päästä 17-4. Ollaan siis myös yritetty muutamat päivät myöhäistää nukkumaanmenoa 18.30-19 ja yritetty pitkittää aamuja edes 6 asti. Se on mennytkin ihan ok, että ehkä se tästä lutviutuu.

Syömisen haasteet

Syöminen oli meillä muutaman viikon todella vaikeaa. Vauva otti aina pari lusikallista ja sen jälkeen pudisti päätään, eikä suostunut ottamaan enempää. Hän saattoi myös työntää lusikkaa pois tai alkaa ihan kiukutella ja vetää itseään kaarelle syöttötuolissa. Yleensä pieni huijaaminen silti onnistui eli jos hänelle antoi käsiin jotain hypisteltävää, hän jatkoi syömistä.

Sittemmin hoksasin, että paras keino oli kuitenkin laittaa lautanen hänen eteensä ja antaa hänelle oma lusikka sen lisäksi, että syötän häntä toisella. Sotku oli ja on yhä aika infernaalista, mutta näin vauva on syönyt aina lautasen tyhjäksi. En myöskään ole varsinaisesti puuttunut sotkemiseen, vaan sen sijaan olen keskittynyt kehumaan vuolaasti joka kerta, kun lusikka on löytänyt tiensä suuhun. Tämä on johtanut reilussa viikossa siihen, että vauva osaa jo ottaa lusikkaan vähän ruokaa ja viedä sen itse suuhun. Sormet käy myös yhä harvemmin lautasella läiskimässä. Hiljalleen siis kehitytään! Mutta kuten kuva osoittaa, on tässä vähän työmaatakin jäljellä...

Parisuhdeaikaa ja ensimmäinen ilta poissa

Kävimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa elokuvissa vauvan syntymän jälkeen. Oli ihan mukavaa vaihtelua, vaikka vähän jännittikin, miten vauva pärjäisi, kun ei oltu laittamassa häntä itse nukkumaan. Tähän asti olen aina ollut paikalla laittamassa vauvan petiin, joskus edes isi ei ole siihen hommaan kelvannut.

Kaikki oli kuitenkin mennyt tosi hyvin. Uskon, että meidän tarkat ja tutut iltarutiinit auttoivat tässä sekä tietysti pidetty unikoulu, jonka johdosta vauva osaa nukahtaa yksin makuuhuoneeseen jättämällä. Hän ei siis varsinaisesti tarvitse minua tai ketään muutakaan nukahtaakseen. Yötä emme kuitenkaan vielä raaskineet olla poissa, vaan olin paikalla jo silloin, kun vauva tuttuun tapaansa heräsi ekan kerran 23 paikkeilla.

Vauva oli myös viime viikolla isovanhemmillaan hoidossa tähän astisista kerroista pisimmän ajan eli noin kuusi tuntia. Kaikki oli mennyt tosi hienosti ja vauva oli kotona illankin oikein tyytyväinen. Mutta iltanukahtaminen kestikin sitten 45 minuuttia, kun normaalisti menee enää vain 10 minuuttia, ja vauva myös itki aika paljon. Hän myös heräsi yöllä kahden tunnin välein ja jouduin ottamaan hänet viereen nukkumaan, kun itku ei tahtonut loppua muuten. Tätä kesti onneksi vain tuon yhden yön eli kai hän vain varmisteli, että äiti oli yhä paikalla.

Neuvola ja lähete fysioterapeutille

Olimme 10 kk neuvolassa ja siellä kaikki oli ihan hyvin. Koska vauva ei kuitenkaan vieläkään konttaa tai ryömi, terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että fysioterapeutin arvio olisi tarpeen. Sieltä voisi saada myös vinkkejä arkeen, miten näiden taitojen oppimista voisi tukea. Ikävä kyllä terveydenhoitaja ei voinut kirjoittaa lähetettä, vaan saimme uuden ajan lääkärille, jolta lähetteen saisi.

Viime viikolla olimme siis lääkärikäynnillä. Käynti kesti huimat 10 minuuttia. Kerroin samat asiat kuin aiemmallakin käynnillä. Lisäksi lääkäri katseli hetken, miten vauva liikkui lattialla, tsekkasi lonkat ja kokeili, ottaako vauva askeleita. Hän ei ollut kovin huolissaan, mutta totesi kuitenkin, että onhan se hyvä vielä varoiksi fyssarillakin käydä. Nyt siis odottelemme aikaa sinne.

Muuta sekalaista

Täytyy tännekin kirjoittaa ihan vain nippelitietona, että vauva on jo niin iso, että matkustaa kaupassa ostoskärryjen istuimessa. Toki se vaatii näin korona-aikaan vähän ylimääräistä desinfiointia, mutta uusi etappi se tämäkin on!

Asunnon ostomme on myös edistynyt. Ei tosin olla vieläkään löydetty yhtään kelpuutettua asuntoa, mutta paljon ollaan katseltu ja oman asunnon myyntikin on lähtökuopissaan. Ehkä me vielä jonain päivänä päästään pois täältä kerrostalosta. Tykkään kyllä kovasti meidän nykyisestä asunnosta ja sijainnista, mutta tilaa tänne ei saa enää mitenkään lisää ja esimerkiksi naapurien äänet sekä ulos lähtemisen "suuri vaiva" on syitä, miksi kaipaan jo omakotitaloon.

Kohta vauva täyttääkin jo 11 kuukautta eli luvassa on seuraavaksi tuttu vuorokausikatsaus sekä kuukausikatsaus. Todella haikeaa, että aloitamme viimeisen kuukauden vauvavuodelta ja sitten meillä onkin jo taapero ♥