Vauva 9 kk

Täytyy sanoa heti alkuun, että tämä kulunut kuukausi alkoi vähän hankalissa merkeissä. Vauva oli tosi huonolla tuulella melkein pari viikkoa. Hän kitisi koko ajan ja itkeskeli paljon, yötkin oli todella katkonaisia. Mutta kun viimein ylös puhkesi kaksi uutta hammasta, alkoi heti helpottaa. Nyt vauva on ollut taas oikein tyytyväinen ja ollaan saatu viettää ihania loppukesän päiviä.

Meillä ei vieläkään ryömitä tai kontata. Sen sijaan vauva on alkanut taas kääntyä selältä vatsalleen ja sama toisin päin. Hän ei pariin kuukauteen tehnyt tätä lainkaan, mutta on ollut kiva nähdä, että taito on yhä tallella ja liikkuminen lisääntynyt. Jos vauvan asettaa konttausasentoon, hän alkaa melkein heti kitistä. Vatsallaan hän kuitenkin viihtyy nykyään paremmin kuin ennen. Sylissä ollessaan hän rimpuilee lähes koko ajan ja kääntyilee joka suuntaan. Hän pyrkii pystyyn ja osaa jo seistä tosi tukevasti aikuisen käsien varassa. Hänestä täytyy pitää kuitenkin yhä kiinni, koska hän ei pysy hetkeäkään paikoillaan, kun seisoo. Hän osaa myös istua jo niin hyvin, ettei enää tarvitse laittaa tyynyjä ympärille suojaksi.

Vauva osaa antaa läpyn pyynnöstä ja välillä tarjoaa sitä itsekin. Joskus hän pyytää kädet ojossa syliin. Hän harjoittelee pinsettiotetta ja alkaakin jo hiljalleen hallita sen. Hän oppi hetki sitten myös ojentamaan leluja. Kiitos ja ole hyvä ovat siis ahkerasti käytössä läpi päivän. Autoillakin hän osaa ajaa, tietää selvästi, mitä niillä tehdään. Lisäksi hän on alkanut antamaan pusuja ja haleja. Pusu tarkoittaa hänen kohdallaan suun avaamista, kielen ulos työntämistä ja pään tunkemista kiinni toisen poskelle. Suloista, mutta kuolaista. 

Jokeltelu on jäänyt ehkä vähän vähemmälle viime kuussa. Hän sanoo yhä lähes kaikkeen vastaukseksi joko PÄ tai PÖ. Nyt hän on alkanut myös toistella tavua AU, kun esimerkiksi repii jotakuta hiuksista. ÄL-äänne on myös tullut uutena. Hän on pääosin oikein iloinen ja nauravainen, ihana pieni poika. Lisäksi hän tykkää nykyään nyrpistää nenäänsä ja hengittää sen kautta nopeasti sisään ja ulos. Päristely ja sylkeminen on myös edelleen tosi hauskaa hänen mielestään.

Tunne-elämäkin alkaa hiljalleen kehittyä. Vauva on oppinut osoittamaan mieltään. Hän alkaa itkeä, kun tapahtuu jotain, mitä hän ei haluta tai mistä hän ei pidä. Jos esimerkiksi puuro viedään liian aikaisin pois (huolimatta siitä, ettei hän ole enää hetkeen syönyt), saattaa siitä tulla kova itku. Itku kuitenkin loppuu aina nopeasti. On suloista seurata tätä oman mielen kehittymistä, ainakin toistaiseksi. Ensimmäistä uhmaikää odotellessa.

Päivärytmistämme kirjoitinkin juuri erikseen. Vauva nukkuu nyt kahdet päiväunet ja syö nelisen kertaa kiinteitä päivässä. Imetän edelleen, korviketta vauva saa iltaisin ja silloin tällöin muutenkin. Aloitimme tässä kuussa myös pottatreenit. Öisin vauva herää yhä 1-2 tunnin välein eli niissä ei ole parannusta ollut. Mutta unille nukahtaminen sujuu taas aika kivasti ilman suurempia apuja. Ulkoilemme päivisin nykyään kolmisen kertaa, keinuminen ja hiekkalaatikolla oleminen on vauvan mieleen.

Vaatteista mahtuu edelleen koko 74. Neuvolaa ei tässä kuussa ole ja kotimittaukset oli viimeksi ihan päin honkia, joten ehkä jätän mitat nyt laittamatta kokonaan. Isolta pojalta tuo kuitenkin jo tuntuu ♥