Osteopatia - totta vai tarua?

Kävimme viime viikolla ensimmäistä kertaa osteopaatilla. En ole oikein osannut päättää, uskonko osteopatiaan vai en, enkä kyllä osaa vielä käynnin jälkeenkään. Tavallaanhan en kyllä edes tiedä, onko tämä niinkään uskon asia vai ihan tieteellisesti todistettu toimiva menetelmä. En ole niin perehtynyt asiaan. Miellän tämän itse johonkin akupunktion ja vyöhyketerapian välimaastoon ihan vain siksi, että osteopatian ajatusmaailma tuntuu jotenkin vähän korkealentoiselta.

Monilla on osteopatiasta kuitenkin hyviä kokemuksia epäilyksistä huolimatta, ja siksi sitä paljon suositellaan. Onhan osteopaatti toki myös Valviran hyväksymä terveydenhuollon ammattilainen. Osteopatian ajatusmaailma vain tuntuu liian erikoiselta, kuten jo sanoinkin. Käytännössä mitä vain voidaan hoitaa kehoa tasapainottamalla ja kaikki perustuu ajatukseen, että keho on kokonaisuus ja parantaa itse itseään. Osteopatia ei myöskään oikein näytä miltään ulkopuolisen silmin. Täältä löytyy hieman lisätietoa aiheesta, jos jotakuta kiinnostaa. Linkki vie osteopaattiliiton sivuille.

Varasin meille suhteellisen suositun osteopaatin pitkän harkinnan jälkeen. Olen miettinyt sitä monesti jo vastasyntyneen aikanakin esim. vatsavaivojen takia, mutta kuitenkin aina todennut sen olevan liian "taikauskoista". Lopulta kuitenkin kuulin niin monia hyviä kokemuksia aiheesta, että päätin kääntää tämänkin kortin. Varasin käynnin siksi, että vauva ei ole koskaan viihtynyt vatsallaan, eikä vieläkään yritä lähteä liikkeelle. Hän on myös lopettanut kokonaan kääntyilyn selältä vatsalleen tai toisin päin. Halusin olla varma siitä, ettei mitkään kehon jumit olisi tiellä.

Tiesin käynnistä etukäteen sen, että siellä juteltaisiin alkuun taustatiedot läpi. Sen jälkeen olisi vasta varsinainen hoito, joka kestäisi vain noin kymmenen minuuttia. Hoito saattaisi näyttää ulkopuolisen silmin siltä, ettei siinä tehdä mitään. Tämän kanssa olin siis ihan fine, tiesinhän minä sen jo valmiiksi. Mutta sitä en tiennyt, että osteopaatti ei kummemmin edes tutki vauvan kehoa ja sen jumeja. Oletin, että hän kävisi sen ensin läpi päästä varpaisiin ja kokeilisi jumit ja muut, jotta saisin itsekin tietoa, oliko jokin huonosti vai ei.

Tällaista ei kuitenkaan ollut lainkaan. Haastattelun jälkeen siirryimme vain suoraan vauvan kanssa "hoitopöydälle", jossa istuimme. Vauvalla oli vaatteet päällä. Vauva laitettiin istumaan selin osteopaattiin päin, kasvot minuun päin. Kun hän lakkasi vierastamasta ja alkoi leikkiä leluilla, osteopaatti piti kevyesti kiinni vauvasta kaksin käsin peukalot selkäpuolella ja muut sormet etupuolella. En nähnyt, mitä selän puolella tapahtui, mutta välillä hän aina siirsi kätensä eri paikkoihin. Ja siinä se kymmenen minuutin jälkeen oli. En itse asiassa aluksi edes tajunnut, että hoito oli jo käynnissä.

Kieltämättä jäin miettimään, että tosiaanko tuolla voitaisiin saada jotakin aikaiseksi. Osteopaatti ei myöskään kertonut, mikä vauvalla oli jumissa tai huonosti. Hän sanoi, että voisi minulle keksiä jotain liibalaabaa, jos näyttäisin sellaista kaipaavan, mutta sillä ei todellisuudessa olisi mitään merkitystä, koska hän ei keskity siihen. Hän hoitaa sitä, mikä kehossa on jo hyvin. Sen avulla keho alkaisi sitten itse parantaa sitä, mikä on huonosti. Sen verran hän kuitenkin kertoi, että vaikuttaisi siltä, että vauvalla on ollut jotain pientä toispuoleisuutta. Ja se piti kyllä paikkaansa, muistaakseni vauva suosi pienempänä juuri sitä puolta, josta osteopaatti puhuikin.

Hoidon jälkeisenä iltana ja sitä seuraavana vauvalla kesti melkein kaksi tuntia nukahtaa. Hän oli kyllä oikein tyytyväinen, mutta todella levoton. Ensimmäisenä päivänä hoidon jälkeen vauva oli myös ihan tyytyväinen, mutta päiväunillekin nukahtaminen oli hankalaa. Toinen päivä oli näiden suhteen taas jo aivan tavallinen.

Jos nyt viikon jälkeen oikein yritän kiinnittää huomiota vauvaan, hän liikkuu ehkä hieman tavallista enemmän ja sulavammin. Myös pulauttelu tuntuu vähentyneen paljon. En kuitenkaan sanoisi, että mitään merkittävää tällä käynnillä saatiin meidän kohdalla aikaan ja tuskin tulen varaamaan suositeltua toista käyntiä.

En nyt ihan täysin ole lakannut uskomasta osteopatiaan käynnin jälkeen, mutta ei se varsinaisesti uskoani syventänytkään. Käynti itsessään oli kyllä ihan mukava, tunnelma oli rauhallinen ja kiireetön. Oli mukavaa, kun joku kuunteli ja kyseli, miten vauvan kanssa menee.