23+0 Neuvola ja kuulumiset: supistukset kiusaa

Mikä ihana raskausviikko onkaan nyt saavutettu! Nimittäin aktiivisen hoidon raja on nyt ylitetty eli jos synnytys jostain syystä jo alkaisikin (mitä en tietenkään vielä halua), vauva yritettäisiin pelastaa. Tätä ennen esimerkiksi vesien meno olisi tarkoittanut automaattisesti sitä, että mitään ei olisi ollut tehtävissä. Toki selviytymismahdollisuudet olisivat yhä aika pienet, mutta on mukava ajatus, että koko ajan ne tästä nyt vain kasvaa.

Tämä on ollut erityisesti mielessä siksi, että harjoitussupistukset on nyt ottaneet jostain nokkiinsa. Juuri viikko sitten kirjoitin, että ne on vähän rauhoittuneet ja tuosta pari päivää eteenpäin, ja tilanne onkin jo ihan toinen! Yhtenä iltapäivänä mietin jo, että mahdanko synnyttää kohta kun tuntui ettei ne tauonneet lainkaan. :D Sen jälkeen onneksi taas rauhoittuivat niin, että hetkellisesti voi tulla useita tunnissa, mutta sitten voi olla välissä monta rauhallisempaakin tuntia.

Nostaminen, kumartuminen, kävely, autoilu ja selällään makaaminen ovat tämän hetken pahimmat supistusten aiheuttajat. Töissä kolme ensimmäistä näistä ovat vahvasti läsnä ja siksi päätin nyt neuvolassa kysellä, jokohan saikulle pitäisi jäädä. Mulla olisi ollut enää vain 2,5 viikkoa töitä ennen kesälomaa ja ajattelin helposti jaksavani sinne saakka, mutta niin ne tilanteet muuttuu. Koska kyseessä on vielä kaksi täyttä työviikkoa, alkoikin tuntua siltä, etten ole varma, uskallanko, haluanko tai pystynkö sittenkään olemaan töissä. Olen siis päiväkodissa alle 3-vuotiaiden kanssa ja ryhmässä on tällä hetkellä tosi pientä porukkaa, mm. kolme vauvaa, jotka ei vielä kävele.

Päädyttiin siis neuvolassa yhteistuumin varaamaan mulle vielä lääkäriaika torstaille ja katsotaan sitten asiaa uudelleen. Mulla oli ajatuksena käydä lähinnä tsekkaamassa tilanne ja hakemassa mielenrauhaa lääkäriltä, mutta tämän viikon kaksi työpäivää kyllä vähän muuttivat suunnitelmia. Alkaa olla hiukan jo tukalaa yrittää tehdä töitä (lähes kaikki vaipanvaihdot, pukemiset, riisumiset, lelujen keräämiset, nopeat liikkeet ja syöttötuoleihin nostot aiheuttavat hetken kivistyksen vatsalle) ja onhan noista jo herännyt kova huolikin, kun viime raskaudessa vastaavat supistukset kuitenkin alkoi kypsyttää paikkoja liian aikaisin.

Nyt jään siis vain odottelemaan torstain lääkärikäyntiä. Varmaan se haluaa tehdä taas sisätutkimuksen. Viimeksi siitä kieltäydyin noin rv 18 (vai 16, en muista), vaikka supistukset oli jo alkaneet, mutta nyt ei varmaan enää voi. Jotenkin vain on inhottava ajatus, että kun muutenkin on uhkaa kypsymiselle, niin sitten vielä ronkitaan tarkoituksella lisää. Viimeksi mulla ei myöskään kypsyminen edes näkynyt kuin ultralla, niin en oikein koe sisätutkimuksen antavan mitään lisäarvoa mihinkään. Ja sitten vielä sekin, että vaikka kypsymistä ei olisi tapahtunut, niin joka tapauksessa mulle jää huoli supistuksista töitä tehdessä. No, katsotaan kuinka käy. Onneksi lääkäri on tosi mukava.

Muuten kaikki oli neuvolassa ok. Oma terveydenhoitajani oli lomalla, mutta paikalla oli mukava sijainen. Hemoglobiini oli nyt sormesta 114 eli rautaa voisi mahdollisesti aloittaa taas. Viimeksi se oli noussut ollen noin 120, jolloin lopetin lisäraudan syömisen. Verenpaine oli taas matalahko, etenkin yläpaine. Pitäisi kuulemma juoda enemmän. Painoa oli tullut jo 8 kiloa, viime käyntiin nähden vajaa puoli kiloa viikossa, eli varmaan mennään aika samoissa kuin esikoisestakin. Sf-mitta meni hiukan käyrän yläpuolella.

Synnytyspelosta myös kysyttiin asteikolla 0-10 ja vastasin 2. Näistä nolla tarkoittaa, ettei jännitä yhtään ja kymppi, että ihan hirveä ajatuskin. Alkuraskaudessa mulla oli jonkin verran pelkoja ja epävarmuuksia, miten haluaisin synnyttää. Ne on kuitenkin tässä karisseet ja synnytystapakin on alkanut vakiintua ajatuksissa. Eniten mua jännittää nyt vain tuleva synnytystapa-arvio, jos ne sanookin siellä, että se on suoraan sektio. Tosin, sektiokaan ei pelota enää kuten viimeksi, mutta harmittaisi, ettei ole vaihtoehtoa valita toisin. Tällä hetkellä ajattelen, että jos vauva pysyy päätarjonnassa, haluan synnyttää alateitse. Jos kääntyy taas perätilaan, niin sitten sektio.

Keskitytään nyt kuitenkin vielä tähän hetkeen ja odotellaan ensin vaikkapa sitä torstaitakin. Vähän jo jännittää, miten käy.