En ole tainnut kirjoitella neuvolasta vielä oikein mitään tätä aiemmin, joten josko tähän alkuun lyhyt kertomus nykytilanteesta. Meillähän on nyt eri neuvola kuin esikoisen raskaus- ja vauva-aikaan ja on kyllä ollut kaikkiaan positiivinen muutos.
Sekä esikoisen nykyinen terkkari että omani äitiysneuvolassa on kumpikin ihania ja osaavia tyyppejä. Esikoisen terkkari osaa kivasti ottaa huomioon perheen omat tavat, eikä muutenkaan hötkyile jokaisen ohjenivaskan kanssa, vaan on enemmän sellainen "annetaan ajan kulua ja otetaan ihan rauhassa" -tyyppi.
Äitiysneuvolapuolen terkkari taas osaa aidosti kuunnella ja hänelle on helppo puhua mistä vain. Oli meillä esikoisen aikaankin ihan kiva terkkari, mutta olin jotenkin vähän lukossa aina hänen käynneillään, tuntui että käytiin ihan eri taajuuksilla sen kanssa. Välillä oli hankala ehtiä saada suunvuoroa ja kaikkeen tuli vastaus tosiaan aina suoraan ohjenivaskasta, ei lainkaan sellaista oman järjen käyttöä tai ymmärrystä eri tilanteista.
Esimerkiksi kertoessani esikoisen ekassa neuvolassa, että nukutaan perhepedissä, terkkari vastasi, että nyt täytyisi jo alkaa kyllä opettaa omaan sänkyyn (3kk vauva). Nykyinen terkkari taas totesi, kun kerroin vähän häpeillen, että meillä yhä 3v nukkuu perhepedissä, että onpa kiva kun olette löytäneet teille hyvän tavan nukkua. Siksi tällä kertaa on siis ollut kiva päästä neuvolaan näin raskausaikanakin, kun viime raskaudessa ne tuntui vähän pakkopullalta ja aika turhilta käynneiltä.
Peruuntunut Kela-neuvola
Eilen olisi ollut vihdoin se neuvola, josta saisi raskaustodistuksen. Muistan ajatelleeni ekassa neuvolassa, että tähän pisteeseen olisi aivan tuhottoman pitkä aika ja nyt yhtäkkiä päivä koittikin. Pääsisin vihdoin ilmoittamaan töihin virallisesti, että aion jäädä äitiyslomalle elokuun 14. päivä ja pomo lakkaisi hönkimästä niskaan asialla :D
Pääsisin myös tilaamaan äitiysavustuksen. Minähän tosiaan kirjoittelin hetki sitten, että vihdoin päätettiin, ettei oteta äitiyspakkausta vaan raha. Nyt kuitenkin sain yllättäen palkan päälle pienen lisän, mistä en ollut etukäteen tietoinen ja sen johdosta päätin, että otetaankin nyt pakkaus, kun tuo palkan lisä menee aika yksyhteen avustuksen rahan kanssa. Tosin laitan luultavasti myyntiin osan pakkauksen tuotteista - ne mitä emme tarvitse tai en halua muistoksi.
Mutta neuvolaan palatakseni: kun eilinen aamu koitti, totesin, että mulla taitaakin olla flunssa eikä enää pelkkää allergiaa. Yleensä mulla allergiassa on vaan nuhaa ja silmien kutinaa, mutta nyt myös kova yskä ja ääni ihan pois. Arvoin vielä hetken, mitä teen, mutta päädyin kuitenkin perumaan neuvolan. Kysyin tosin, josko voisin silti saada raskaustodistuksen, kun pomokin sitä muisti taas aamulla heti kysyä kun soitin saikusta, ja se onneksi onnistui! Eli vaikka neuvola siirtyi maanantaille, sain eilen silti haettua vapaat ja äitiyspakkauksen ja ilmoitettua töihin asiasta.
Kuulumiset
Muuten ei ole ihmeempiä kuulumisia. Tosiaan kipeänä olen vieläkin, mutta onneksi tänään tuntuu jo vähän paremmalta kuin eilen. Raskausvaivoja ei oikeastaan vieläkään ole, tuntuu että harjoitussupistuksetkin on olleet nyt vähän rauhallisempia. Vauva liikkuu yhä ahkerasti pitkin päivää ❤️
Kahvia ei muuten vieläkään tee mieli. Tosi outoa, esikoisen aikaan join sitä taas jo näillä viikoilla. Sen sijaan olen nyt alkanut juomaan teetä ehkä tässä reilun viikon sisään, vaikka se taitaa enemmän olla tapa kuin makuelämys. Muu ruoka maistuu kyllä liiankin hyvin, syön taas ihan järjettömiä annoksia. Erään kerrankin söin töissä kuusi normikokoista perunaa, mikä on puolet enemmän kuin normaalisti. Ja kun oli pinaattiraejuustonappeja söin niitä kevyet 14. Niitä on laskettu 7 per aikuinen. Odotan innolla, mitä neuvolan vaaka maanantaina näyttää... Mutta onhan sekin ärsyttävää, jos ruokailusta jäisi aina kamala nälkä.
Raskaus ei vieläkään tunnu kauhean todelliselta. Ajattelin, että toisen kanssa olisi helpompi jo ajatella, että tuolla masussa kasvaa ihan oikea pieni vauva. Mutta on se vaan edelleenkin kummallista. Nyt nautin vain täysillä raskausajasta, enkä oikeastaan vielä ole ehtinyt uhrata ajatuksia sille, että vauva joskus syntyykin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti