9. toukokuuta 2023

21+1 Rakenneultra ja kuulumiset

Tänään oli vihdoin rakenneultra. Ehdin jännittää sitä jo pidemmän tovin, tuntui ettei tämä päivä koittanut ikinä. Jotenkin sitä ehti miettiä ihan liikaa, että miten voisi kahdesti olla niin hyvä tuuri, että kaikki on ok.

Tänään tuo päivä kuitenkin vihdoin koitti. Majakkasairaalaan saapuminen oli vaan vähän hermoja raastavaa, kun aikaa oli enää vain 10 minuuttia, eikä löydetty yhtään vapaata parkkipaikkaa. Mies sitten vaan nopsaa heitti minut pääoville ja menin ihan kiukuissani sisään yksin (että kuka idiootti rakentaa uuden sairaalan niin, ettei ole parkkipaikkoja?!) ja mies jäi vielä metsästämään paikkaa. Pelkäsin, ettei hän ehtisi lainkaan ultraan, mutta hän oli onneksi löytänyt vielä yhden parkkitalon, missä oli vielä pari paikkaa vapaana. Mietin vaan, että onpa kiva mennä sitten synnyttämään, kun ei saa edes autoa parkkiin. :D




Ultrassa kaikki oli kuitenkin hyvin, mikä oli pääasia. Muistelisin esikoisen ajalta tosin, että kuva oli silloin jotenkin selkeämpää ja ultraaja sanoitti myös paljon paremmin, mitä mittaili ja katsoi. Onneksi nytkin jotain, vaikkakin vähäsanaisemmin. Voi toki myös olla, että nyt oli vain vauvalla liikaa vauhtia, koska viimeksi esikoisen aikaan hän vain möllötti paikoillaan ja tarjoili aina parhaat kuvakulmat mittailuihin.

Tämä vauva ei sitten ollutkaan yhtä yhteistyöhaluinen, hän olisi mieluummin ollut rauhassa itsekseen kuin kenenkään tökittävänä. :D Kätilökin välillä naurahteli, kun napakat potkut heilautti anturia vatsalla. Aluksi vauva siis liikkui niin paljon, että oli hankala saada stabiilia kuvaa. Sen jälkeen hän jemmasi päänsä johonkin syvälle alas, ettei meinattu saada millään mittoja ja näkymää siitä. Kääntyilin pöydällä ja välillä kävelin eestaas huoneessa, mutta ei vaikutusta. Lopulta kuitenkin pää kääntyi sen verran, että nähtiin sekin. Aikaa meni peräti 45 minuuttia. Ja selvä poika hän edelleen oli. Minusta ihan esikoisen näköinen sivuprofiili samoilla viikoilla! Painoarvio oli 410 grammaa.


Iloinen yllätys oli myös, että vauva oli nyt pää alaspäin! Vielähän tuolla ehtii kääntyä, mutta esikoinen kun oli koko raskauden perätilassa, luo tämä vähän edes toivoa oikeasta asennosta lopussa. Mulle varattiin myös synnytystapa-arvio viikolle 36+0. Pääsen suoraan ultraan sektiotaustan takia. Tähän mennessä kaikki on puhuneet aika optimistiseen sävyyn, ettei alatiesynnytykselle pitäisi olla mitään esteitä, mutta tällä kertaa kätilöstä jäi sellainen kuva, että se ei olisikaan mikään itsestäänselvyys. Saapi nähdä...

Oma oloni noin muuten on ollut ihan hyvä. Harjoitussupistuksia tulee vaan jo aika paljon, tänään aamupäivällä esim. töissä 10 ja automatkalla sairaalaan 6. Näistä pitäisi varailla nyt lääkäriaikaa tai sitten odottelen ensi viikon neuvolaan. Kätilö sanoi, että voisin olla yhteydessä myös raskauspäivystykseen. Jotenkaan en millään viitsisi, kun tuntuu ettei kuitenkaan näillä viikoilla vielä ole mitään kypsymistä. Ja päältä ultrattuna kohdunkaula näytti ainakin ihan normaalipituiselta vielä. Luultavasti siis odotan rauhassa ensi viikon neuvolaan ja kysyn terkkarin mielipidettä.

Liikkeitä tuntuu paljon ja koko ajan! Melkoinen myllääjä. Niitä tuntuu ihan joka puolella vatsaa ja pitkin päivää. Eniten tuntuu päivällä syömisten jälkeen, mutta myös yöllä valvoessa. Tällä hetkellä se on vaan hyvä asia, kiva saada usein muistutuksia, että joku on kyydissä. :)

Mutta niin, nyt voi alkaa taas eri tavoin nauttia raskaudesta, kun on yksi etappi selvitty kunnialla! Jotenkin tosi helpottunut olo kaikkiaan, voipi alkaa tehdä hankinnatkin loppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti