11. helmikuuta 2020

Vuorovaikutus vauvan kanssa - mitä puuhataan?

Mulle on ollut alusta asti tärkeää olla läsnä, kun vauva on hereillä. Tietenkin on myös päiviä, jolloin ei itse samalla tavalla jaksa ja saattaa se puhelinkin välillä löytää käteen, mutta pääsääntöisesti pyrin siihen, että vauvan herätessä meillä alkaa yhteinen aika. Olen myös yrittänyt pitää meidän puuhailut edes vähän monipuolisina, mutta aika yksitoikkoistahan se pitkälti silti on, kun ei tuo pieni vielä juuri mihinkään itse pysty. Koko ajan kuitenkin tekeminen lisääntyy!

Preglifen sovelluksen mukaan vauva on nyt juuri siinä iässä, että imee paljon itseensä ja tarvitsee mahdollisimman paljon juttelua, loruja, lauluja ja vuorovaikutuksessa olemista. Myös neuvolasta kehotettiin olemaan paljon vauvan kanssa hänen hereillä ollessaan, koska siten hän oppii, että päivällä touhutaan ja yöllä nukutaan. Kun vauvan kanssa myös touhuaa paljon, hän on väsyneempi ja nukkuu yleensä paremmin. Monta hyvää syytä nakata häiriötekijät muualle ja keskittyä vain vauvaan.



Tosin täytyy vielä alkuun mainita sekin, että välillä vauvakin väsyy vuorovaikutukseen. Hän ei jaksa, vaan alkaa kitistä tai itkeä ja kääntää päätään pois kuin osoittaakseen, että nyt ei enää huvita. Tällöin yleensä nostan hänet sitteriin, jossa hän sitten tyytyväisenä yksikseen katselee ympärilleen. Siinä kohtaa saatan myös itse katsoa samalla telkkaria, tehdä kotihommia tai selata puhelinta. Jossain kohtaa vauva alkaa taas etsiä minua katseellaan ja jokeltaa, mikä osoittaa, että nyt voisi taas olla seurustelun aika. Koin kyllä alkuun tosi huonoa omaatuntoa, jos en ihan koko ajan ollut vauvan saatavilla. Mutta kun sittemmin huomasin vauvan kitinöiden loppuvan heti, kun hän sai olla hetken ihan rauhassa, pystyin itsekin vähän rentoutumaan.

Vauva valvoo tällä hetkellä suunnilleen 1,5 tuntia kerrallaan. Siinä ehtii aika paljon tehdä, koska vauva ei kuitenkaan usein viihdy kovin pitkään saman tekemisen parissa. Yleensä aloitetaan herätessä sillä, että syötän vauvan (tähän menee enintään 15 minuuttia) ja sitten vaihdetaan puhdas vaippa ilmakylpyjen kera. Sitten alkaa meidän yhteinen aika.

Mitä me puuhataan, kun vauva on hereillä?

Syömisen ja vaipan vaihdon jälkeen mennään aika usein leikkimatolle vatsalleen. Meidän pitäisi harjoitella paljon vatsallaoloa, jotta pään kannattelu helpottuu, mutta vauva ei oikein tästä tykkää. Parhaiten se siis sujuu, kun hänellä on vielä reilusti virtaa ja kaikki perusasiat kunnossa. Kun vauva kyllästyy vatsallaoloon, käännän hänet selälleen. Sitten joko jutellaan tai leikitään. Välillä annan vauvan itsekseen katsella leluja, välillä näytän niitä hänelle. Vähän riippuu aina siitä, mikä vauvaa milloinkin kiinnostaa. Joka tapauksessa leikkimatolla ollessa juttelen vauvalle paljon niitä näitä. Hän puolestaan jokeltelee, hymyilee, huitoo käsillään ja jaloillaan tai joskus on vain hiljaa ja tuijottaa minua. Joskus tulee itku, kun ei huvita ja jaksa.

Kun leikkimatto kyllästyttää, otan vauvan yleensä syliin siten, että hän on pystyssä ja näkee eteenpäin. Lähdetään kiertelemään asuntoa ja pysähdytään ihmettelemään vastaantulevia asioita. Taas samalla juttelen vauvalle, mitä nähdään ja koetaan. Joskus tyydytään vain ihailemaan asioita hiljaisuudessa. Tässä vauva viihtyisi vaikka kuinka pitkään, mutta valitettavasti äidin käsivoimat tulee vastaan. :D Joskus myös samalla tanssitaan tai hytkytään ja mitä nyt keksitäänkään.



Sylittelyn jälkeen lasken vauvan yleensä sitteriin, koska vauva viihtyy siinä paremmin kuin selällään. Seuraavat puuhat riippuu ihan vauvan vireysasteesta. Joko hän alkaa jutella kovastikin tai sitten hän haluaa olla yksikseen ja vain tuijotella ympärilleen. Jos vauva on väsynyt, eikä oikein jaksa seurustella enää, annan hänen olla omissa oloissaan. Keinutan sitteriä ja katson samalla itse telkkaria tai selaan puhelinta. Tai vaihtoehtoisesti alan tekemään kotihommia ja vauva saa katsella rauhassa vieressä.

Jos taas vauva näyttää yhä kaipaavan seuraa, me jutellaan, katsotaan kirjoja tai lorutellaan lorupussilla. Yhtenä päivänä oli ihana hetki, kun luettiin neuvolasta saatua Lorulahja-kirjaa. Vauva katseli tosi kiinnostuneena kuvia ja kun luin samalla loruja, hän välillä hymyili oikein leveästi. Usein kuitenkin lorujen lukeminen jää lyhyeen ja se on enemmän taustamölinää vauvan keskittyessä muuhun, mikä tietenkin on ihan luontaista näin pienelle. Oma lorupussi on kyllä hyvä, koska muistan monia loruja ulkoakin, niin pystyn samalla katsomaan vauvaa silmiin, jolloin loruttelu on enemmän vuorovaikutusta kuin "lukemista".

Lisäksi laulan vauvalle jonkin verran pitkin päivää. Välillä hän makoilee sohvalla tai leikkimatolla ja lauletaan sellaisia lauluja, joiden tahdissa voin jumpata vauvaa. Kädet ylös ja alas, Kuningas jumppaa sekä Pumppulaulu on tällä hetkellä meidän yleisimmät jumppalaulut. Kävellessä asunnossa lauletaan yleensä Peikkotanssia ja Mörrimöykkyä (josta osaan vain ekan säkeistön). Joskus muuten vain tulee laulettua mitä mieleen juolahtaa, kuten Pikkuiset kultakalat tai Bussilaulu. Kaivoinkin juuri töissä tekemäni laulupussin esille, jotta muistaisi laulaa muitakin lauluja välillä. Vauva tuskin kyllästyy, mutta minä kyllästyn.

Aistikortit, lorupussi ja laulupussi ♥ Nämä on olleet mulla käytössä töissä, mutta toimii mainiosti kotonakin.


Joka heräämiskerralla ei tietystikään aina tapahdu tätä kaikkea ja menen aina ihan vauvan ehdoilla. Kaikkien puuhailujen lisäksi haluaisin päiviin myös enemmän sylittelyhetkiä, mutta vauva ei oikein enää viihdy sylissä ilman liikettä. Yritänkin sitten enemmän muulla tavoin koskettaa leikeissä (pussailen, kutittelen, silitän, hieron, otan käsistä jne.). Joskus olisi kuitenkin kiva vain sylitellä hiljaa ajan kanssa, mutta ne kerrat on aika harvinaisia: heräämisen jälkeen saattaa aina hetkeksi onnistua. Yleensä myös imetyksen jälkeen pyrin pitämään vauvan lähellä niin kauan kuin hän vain viihtyy.

Olen myös miettinyt, että pitäisikö kohta jo aloittaa jokin muskari, vauvauinti, vauvajumppa tai vauvakerho. Tuntuu, että kaikki saman ikäiset käy jo niissä. Että tuleeko meidän vauvasta nyt ihan epäsosiaalinen ja ujo, jos hän näkee aina vain minua päivät pitkät, eikä juurikaan käydä missään kodin ulkopuolella? Toki meillä käy vieraita ja välillä mekin vieraillaan muualla ja sitten on satunnaiset kauppareissut ja vaunulenkit. En kylläkään itse koe vielä kaipaavani muuta perheseuraa, mutta mietin, että missähän iässä vauva alkaa sitä tarvitsemaan. :D

Lisäksi meidän päivissä on tietenkin paljon vaipan vaihtoa, syömistä, nukuttamista sekä nukkumista ja pari kertaa viikossa vauva pääsee kylpyyn. Ja tietenkin vauva viettää aikaa isänkin kanssa ja heillä on sitten omat juttunsa, jotka ei kylläkään näistä paljoa eroa.

Mitä te muut puuhaatte vauvojen kanssa?

6 kommenttia:

  1. Moikka!

    Olen jo jonkin aikaa lukenut tätä sun blogia, mutta itse en ole saanut aikaiseksi alkaa omaa kirjoittelemaan. Meillä on hieman teidän poikaa vanhempi tyttö, täyttää reilun viikon päästä neljä kuukautta. Hänen lisäkseen meillä on myös 4-vuotias poika.

    Mutta halusin siis kommentoida tuohon, mitä puuhaillaan vauvan kanssa. Me alettiin käydä muskarissa kun tyttö oli vähän alle 3kk. Varmaan moni ajattelee, että noin pienelle ei sellaisesta ole vielä mitään hyötyä, mutta en keksi, mitä haittaakaan siitä olisi. Meillä vauva ainakin tykkää katsella muita pieniä ja selkeästi tykkää myös musiikista sillä tavalla kuin tuon ikäinen nyt voi vielä tykätä. :) Uskon myös, että vauvasta ei tule niin arka, kun käydään pienestä pitäen jossain paikassa, jossa on muitakin ihmisiä. Pojan kanssa aloitettiin aikanaan muskari vasta reilun vuoden ikäisenä, mutta nyt ajattelen, että oltaisiin kyllä voitu aloittaa aikaisemminkin. Hän tykkää muskarista edelleen ja käy tällä hetkellä päiväkodin järjestämässä muskarissa, on vähän enemmän hänen ikäisilleen sopiva kuin tuo vauvamuskari jossa tytön kanssa käydään.

    Kun meidän poika oli pieni, me käytiin myös vauvauinnissa. Siitäkin hän tykkäsi kovasti ja tykkää käydä uimahallissa edelleen. Tytön kanssa ei vauvauintiin olla menty, kun se on tosi aikaisin aamulla ja meidän molemmat lapset on niin aamu-unisia, ettei viitsisi heitä ihan asiakseen alkaa viikonloppuisin herättämään. Ja mukavuudenhaluisena tykkää itsekin nukkua vähän pitempään viikonloppuna, kun mieskään ei ole töissä.

    Mutta itse koen, että yksi harrastus kerran viikossa on ihan ok. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! :) On aina mukava kuulla lukijoista ja saada tietää teidänkin ajatuksia.

      Juuri tuota mietin, että tuleeko vauvasta arka, jos ei käy tarpeeksi paikoissa, missä on muitakin perheitä ja hälinää. Että joko se pitäisi aloittaa. Mutta varmasti se on noin, ettei siitä ainakaan haittaa ole alkaa käydä. :) Joku muskari olisi itsellenikin tutuin ja turvallisin, vauvauinti vähän jännittää, kun en ole itsekään ollut uimahalleissa ties koska viimeksi. :D

      Poista
  2. Mä olen ainakin sitä mieltä ja olen muiltakin kuullut, että vauvan kanssa kannattaisi alkaa harrastamaan jo parin kuukauden ikäisenä. Siinä kehittyvät juurikin hänen sosiaaliset taitonsa ja sen ikäiset vauvat tykkäävät katsella ikätovereitaan ympärillään.
    Täytyy tietysti omankin mielen mukaan katsoa, että koska on itse valmis lähtemään ihmisten ilmoille. Se saattaa loppujen lopuksi tehdä itsellekkin hyvää vähän sosialisoitua, vaikkei siihen tarvetta tunnukkaan olevan. Joskus sen huomaa vasta jälkikäteen, kuinka jokin tietty asia piristää mieltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan oikeassa kyllä, pitäisi ainakin lähteä kokeilemaan. Koen, että ollaan kyllä jo valmiita, mutta totta kai ajatus jännittää, koska en oo tottunut vauvan kanssa käymään yksin vieraissa paikoissa. :)

      Poista
  3. Itse olen kyllä ainakin huomannut, että nuo muskarit piristävät kummasti tätä perusarkea, kun päivät noin muuten ovat aika samanlaisia. On ihan mukavaa, kun siellä saa sen muskarin jälkeen vielä kahvit ja voi vähän vaihtaa kuulumisia muiden äitien kanssa.

    VastaaPoista