Kuulumisia: arkipuuhia ja rotarokotteen seurauksia

Viimeisen viikon aikana olen ollut jotenkin tavallista väsyneempi. Meillä on toki ollut muutama vähän huonompi yö, mutta vastapainoksi kyllä tosi hyviäkin öitä. Ehkä suurin ero entiseen onkin ollut vauvan heräämisaika. Kun ennen aamumme alkoivat vasta 8-9 aikaan, nykyään ne alkaa 6-7 aikaan (ja ekoilla päikkäreillä vauva on jo ennen kasia). Vauva on myös vaatinut päivisin enemmän kuin ennen, ja hän on nukkunut joinain päivinä vain lyhyitä tunnin päiväunia.

En tiedä, johtuuko nämä muutokset rotavirusrokotteesta vai onko ne olleet vain sattumaa. Itse olen enemmän sattuman kannalla. Ja onhan tässä toisaalta ollut paljon puuhaakin meidän normaaliin rauhalliseen arkeen verrattuna. Tästä johtuen on myös ollut blogia kohtaan sellainen "ei voisi vähempää kiinnostaa" -vaihe, mutta nyt alkaa onneksi taas löytyä enemmän intoa kirjoitella. Kun ehtisi vaan! Tämänkin tekstin piti tulla ulos jo maanantaina, mutta tässä sitä ollaan vielä tiistaina keskiviikkona torstainakin kirjoittamassa.


Rotavirusrokotteen seuraukset

Saatiin rokote viikko sitten. Vähän kauhulla odotin, mitä sen jälkeen tapahtuu, koska joillekin siitä tulee jopa pariksi viikoksi kovat vatsan väännöt ja itkut. Me selvittiin kuitenkin onneksi vähällä. Vai selvittiinkö?

Ensimmäiset pari päivää vauva oli tosi väsynyt ja nukkui pitkiä, jopa kolmen tunnin päiväunia. Kunnes hän sitten alkoi nukkui vain tunnin unia. Joinain aikoina, etenkin iltaisin, vauva on myös ollut normaalia tyytymättömämpi ja itkenyt helpommin, mutta mitään tunteja kestäviä huutokohtauksia ei ole ollut. Lähinnä häntä on pitänyt koko ajan viihdyttää, eikä hän silti ole viihtynyt, vaan on vaatinut jatkuvaa vaihtelua.

Yöt on olleet myös vähän levottomampia, mutta pienet itkut on yleensä helpottaneet nopeasti. Huonoja öitä on kuitenkin ollut selvästi aiempaa enemmän, vaikka mukaan on mahtunut yhä niitä hyviäkin. Vatsan toimintaan rokote ei ole juuri vaikuttanut eli ripulia tai ummetusta ei ole ollut. Ei ole siis ainakaan vielä tarvinnut katua rokotteen ottamista.

Olen tosin kuullut, että joillain oireet on alkaneet nimenomaan vasta viikon päästä rokotteesta eli vielä ei ihan voi huokaista helpotuksesta. Ja itse asiassa juuri näin viikon jälkeen, vauva oli ti-ke yön vähän itkuinen. Eilen (ke) aamulla hän huusi tunnin putkeen aivan hysteerisenä selvää kipuitkua ja vatsassa pörisi. Lopun päivääkin oli tyytymättömämpi ja itkuisempi, eikä hymyillyt ja jokeltanut entiseen tapaan, muttei onneksi saanut enempää huutokohtauksia. Tällaista huutoa ei ole ollut ikinä ennen, ja se selvästi oli jotain ummetusperäistä. Soitin eilen neuvolaankin hieman huolissani ja sieltä sanottiin, että oireet voi tosiaan alkaa vasta nytkin eli saas nyt nähdä, miten käy. Tänään vauva on ollut toistaiseksi taas oma itsensä.

Ollaan harjoiteltu sisällä nukkumista vaunuissa. Onnistuu aina noin 5-10 minuuttia kerrallaan. :D

Työpaikkavierailu

Perjantaina käväisimme miehen työpaikalla näyttäytymässä. Jännitin kyseistä käyntiä ihan liian paljon, lähinnä vauvan takia. On eri asia käydä mun työpaikalla päiväkodissa, missä on totuttu huutoon ja ääniin kuin ihan hiljaisessa toimistotilassa, missä ihmiset yrittää keskittyä työhönsä. :D Vauva muutenkin huusi hyvin epätyypillisesti 15 minuuttia putkeen juuri ennen lähtöä, koska heräsi kesken unien. Hän ei siis myöskään ehtinyt syödä, eikä ehditty vaippaakaan vaihtaa, mitkä teen aina ennen lähtöä. Ajattelin jo perua koko menon, mutta päätin kuitenkin yrittää, koska oltaisiinhan me päästy sieltä pois heti, jos olisi tarvinnut, ja olin jo muutenkin ehtinyt valmistautua reissuun niin hyvin. Vauva kuitenkin yllätti jälleen ja olikin aivan rauhassa koko reissun ajan. Siellä ihmeteltiin, että tosiaanko se on näin rauhallinen ja kiltti. On tuo kummallisen vieraskorea.

Vauva söi reissulla myös poikkeuksellisesti pullosta. Ajattelin, etten viitsi siellä kaikkien tuntemattomien miesten keskellä alkaa imettää, niin luonnollista kuin se onkin, joten pumppasin etukäteen maitoa pulloon. Vauva söi sen hienosti ilman mitään mutinoita ja melkein nukahtikin syödessään. Tämä oli myös hyvä kokeilu, sillä nyt tiedän, että tähän voi turvautua jatkossakin vastaavissa tilanteissa. Täytyy kyllä vielä sanoa, että yllätyin omista ajatuksistani pullolla ruokkiessa. Halusin koko ajan sanoa ääneen, että "tämä on siis omaa maitoani ja vauva ei normaalisti juo pullosta". Tosi typerää, miten tärkeäksi koen yhä tämän imetyksen. Korvikeruokinnassa ei olisi mitään pahaa, mutta silti tuntuu, että muut jotenkin tuomitsee siitä, vaikkei niin varmasti oikeasti ole.

Ensimmäinen yö kaksin vauvan kanssa

Rotarokotteen jälkimaininkeihin osui myös ensimmäinen yö kaksin vauvan kanssa. Voi hitsit kuinka jännitin sitäkin etukäteen. Mutta hyvinhän se meni, vaikka yö olikin poikkeuksellisen huono. Ei mikään katastrofi, mutta vauva oli itkuinen aina herätessään ja häntä auttaen virkistyin itse niin, että valvoin kolme tuntia yhteen menoon. Aamulla olin ihan poikki siinä kohtaa, kun piti nousta ylös, mutta jotenkin se päivä kuitenkin lähti siitä käyntiin.

Oli myös yllättävän raskasta olla niin pitkä aika vauvan kanssa ihan kaksin, kun on tottunut siihen, että voi aina välillä antaa vauvan toisellekin viihdytettäväksi. Tosin tämä oma väsymyskin varmasti osaltaan vaikutti ja lisäksi vauva nukkui koko sunnuntain vain tunnin päiväunia tai alle. Se on aina tosi huono juttu, kun ne ei riitä ja vauva on sitten kärttyinen, enkä itsekään ehdi oikein levätä. Vauva sai myös illalla lyhyehkön huutokohtauksen, kun heräsi jälleen ihan kesken unien, mutta nopeasti se sitten meni ohitse, kuten aina.

Parvekevaunut on viimein käytössä ja ai että nää on näppärät!

Muita kyläilyjä

Maanantaina lähdettiin vauvan kanssa taas kaksin isovanhempien luo käymään. Pidemmät ajomatkat aina jännittää, kun on yksin liikenteessä, mutta hyvinhän ne taas meni. Vauva nukkui koko matkan, vaikka heräsikin saman tien, kun päästiin perille. Oli mukavaa käydä kodin ulkopuolella ja antaa vauva hetkeksi jonkun muun paapottavaksi.

Eilen illalla eli keskiviikkona koitti myös sellainen uusi etappi, että käväisin näkemässä kavereitani ekaa kertaa ilman vauvaa. Vauva jäi isän kanssa viettämään poikien iltaa. Vähän epäilytti lähteä, koska juuri eilen vauvalla oli tosi huono päivä ja hän sai aamulla sen kamalan itkukohtauksen. Mutta illaksi vauva vähän rauhoittui ja olin saanut maitoakin pumpattua, joten otin pienen riskin ja olin poissa suunnilleen 1,5 tuntia. Onneksi kaveri asui ihan lähellä, niin olisi päässyt nopsaa kotiin, jos olisi tarvinnut. Olin kyllä ennen lähtöä ihan poikki ja päätäkin särki, mutta tekipä silti hyvää päästä vähän "tuulettumaan" hetkeksi. :) Miehellä ja vauvalla oli mennyt oikein hyvin, ja syöminen oli sujunut pullosta yhtä hienosti kuin aiemminkin.

Mitäs muuta?

Nyt kun lukaisin tämän tekstin uudelleen, huomasin, että olen jännittänyt aika montaa asiaa kuluneen viikon aikana. :D Voi siis olla, että sekin on ollut osasyynä väsymykseen ja siihen, että olen nukkunut öitäni huonosti. Olen nimittäin myös jännittänyt vauvaa itseään. Olen koko ajan ollut vähän varpaillaan ja miettinyt, että tänäänkö se huutokonsertti nyt alkaa. Olen ollut jotenkin erityisen tarkkaavainen ja varovainen vauvan käsittelyssä, jotta huomaisin jo pienestäkin merkistä, mitä hän milloinkin vaatii. Kyllähän sellainen kuluttaa. Pitää taas koittaa ottaa vähän rennommin.

Lauantaina meille tulee vielä vähän vieraita käymään. Ensi viikolle ei sitten olekaan mitään suunnitelmia. Haluaisin lähteä käymään kirppiksellä, mutta vauva ei oikein enää viihdy kaukalossa (paitsi autossa), niin vähän (yllätys yllätys) jännittää se ajatus. Katsotaan siis, uskalletaanko lähteä.