Vauvan ensiviikot: osastoaika ja kotiutuminen

Monta kertaa olen halunnut kirjoittaa, mutta jaksaminen tai aika ei ole antanut myöten. On yllättänyt, miten paljon aikaa vauvan kanssa kuluukaan ja jos hän nukkuu, sitä ei oikein osaa tehdä mitään paitsi ehkä vähän järjestellä kotia tai nukkua itsekin. Ja mitä pidemmälle olen tätä lykännyt, sitä vaikeampaa se on, koska niin paljon on tapahtunut ja muuttunut siitä eteenpäin, kun vauva syntyi. Mutta yritetään nyt kuitenkin päivittää tilannetta ja muistella mennyttä, koska pian nämä ajat unohtuu jo omasta muististakin. Varoitan, että tästä tulee todennäköisesti pitkä teksti!

Vauva on siis nyt viikon ja neljä päivää. Tänään olisi ollut laskettu aika, mutta hän syntyikin jo viikolla 38+3. Synnytyksestä kirjoitan vielä erikseen, kun saan tekstin joskus järkevään muotoon. Lyhyesti kuitenkin kaikki alkoi spontaanisti supistuksilla aamuyöstä. Aamupäivällä lähdettiin sairaalaan ja pääsin heti saliin, tarkoituksena synnyttää alakautta. Avautumisvaihe eteni normaalisti ja hyvin, ehti kestää n. 9 tuntia, jonka jälkeen olin jo 9,5 cm auki. Odoteltiin enää ponnistuksen tarvetta ja vauvan laskeutumista, kun vasta sitten huomattiin, että vauva tuleekin jalat eikä pylly edellä. Siitä siis mentiinkin äkisti kiireelliseen sektioon, jolla poika lopulta syntyi. Sektiosta jäi sekä hyvä että huono kokemus, mutta siitä lisää myöhemmin. Pääasia, että nyt on kaikki kunnossa ja voidaan molemmat hyvin.

Osastoaika

Oltiin synnytysvuodeosastolla perhehuoneessa kolme yötä (su-ke). Poika syntyi sunnuntaina iltapäivällä hieman ennen klo 16. Sen jälkeen oltiin kaksi tuntia heräämössä kaikki yhdessä. Mun ja vauvan vointia seurattiin ja odotettiin ensi-imetyksen käynnistymistä, mikä lopulta onnistuikin. Saatiin myös onnittelumaljat. Itse en tuntenut tällöin kipua, ihasteltiin ja ihmeteltiin vain vauvaa, joka meitä silmät suurina tuijotteli. Ilmoiteltiin läheisille, että poika on syntynyt ja kaikki voidaan hyvin.

Illaksi päästiin osastolle. Mies kävi hakemassa syömistä itselleen Heseltä ja itse sain syödä vain nestemäistä eli jugurtin ja mustikkasoppaa :D Mutta eipä mulla nälkä ollutkaan. Illan aikana ihasteltiin lisää vauvaa, imetin ja mun vointia seurattiin aika tarkkaan. Myöhemmin illalla sain kokeilla nousta ylös sängystä. Teki aivan kamalan kipeää vatsaan ja tuntui, etten mitenkään saa kammettua itseäni ylös sieltä. Pääsin lopulta seisomaan asti, mutta sitten alkoi humista päässä ja tuli tosi paha olo, joten jouduin takaisin makuulle. Sängyssä vietinkin sitten melkein koko sen ajan, kun sairaalassa oltiin, vaikka liikkuminen myöhemmin vähän helpottikin.

Toisena päivänä miehelle näytettiin vauvan hoitoon liittyviä juttuja ja käytiin punnituksissa jne. Itse jäin aina sänkyyn, koska kaikki liikkuminen teki kipeää. Miehestä oli kyllä osastolla niin suuri apu, kun hän pystyi hoitamaan vauvaa ja mm. tuomaan vauvan aina mun rinnalle tarvittaessa. Toisena päivänä kuitenkin puolen päivän aikaan pakotin itseni (kätilö pakotti) ylös vessareissulle ja silloin sain katetrinkin pois. Siitä alkaen pystyin kyllä liikkumaan jo itsenäisesti, mutta etenkin sängystä nouseminen oli edelleen tuskaista ja kipeää ja köpöttelin menemään kyyryssä kuin vanha mummo. Olisin mieluummin ollut kiinni siinä katetrissa, mutta tiesin, että liikkuminen nimenomaan edesauttaisi paranemista. Lisäksi kärsin lähes koko osastoajan järkyttävistä hartiapistoksista, jotka johtui ilmeisesti leikkauksen aikana olleista kaasuista. Ne iski päälle aina pystyasennossa ja oli välillä jopa pahemmat kuin kipu alavatsalla.

Kotona ensimmäistä kertaa ♥

Kolmantena päivänä kivut alkoi vähän helpottaa ja sain pois ärsyttävän epiduraalin (annosta pienennettiin asteittain, tilalla söin Buranaa ja Panadolia) sekä kanyylin kädestä. Helpotti vähän liikkumista ja vauvan käsittelyä, kun letkut väheni. Oli meinaan aika hankalaa muutenkin sängyssä pidellä ja käännellä vauvaa, kun piti olla puolimakaavassa asennossa, enkä pystynyt vauva sylissä liikkumaan juuri yhtään kipujen vuoksi ja siksi, että ylös piti nousta kyljen kautta.

Jaksoin kuitenkin jo hiljalleen osallistua itsekin vauvan hoitotoimiin ensin katsomalla ja sittemmin itse tehden, joskaan en uskaltanut vielä kantaa vauvaa. Suurin osa ajasta meni silti yhä sängyssä. Vauvalle tehtiin myös lääkärintarkastus ja siinä kaikki oli ihan kunnossa, jopa lonkat, joiden puolesta vähän perätilan takia pelkäsin. Illalla kätilö tuli käymään ja kertoi, että voisimme päästä seuraavana päivänä kotiin, jos haluaisimme, mutta voisimme myös jäädä. Koti tuntui huikean hyvältä ajatukselta, joskin mulle iski illalla vielä ihan kamalat (oletettavasti suolistoperäiset) vatsakivut ja närästys. Kärsin pahoinvoinnista ja olin vähän väliä ihan tuskanhikinen. Hemoglobiini mitattiin, ja se oli vain 92, joten rautakuurille jouduin ja lisäksi sain Somacia, joka ehkä vähän rauhoitti vatsaa ja pystyin hiukan nukkumaan.

Neljäntenä päivänä aamulla kätilö tuli kysymään, halutaanko lähteä kotiin vai jäädä osastolle. Hän  itse suositteli, että jäätäisiin, koska vauvan paino oli tippunut yli 9 prosenttia ja 10 prosenttia on rajana ja koska mulla oli ollut edellispäivänä huonoa oloa. Mutta sanoi, että päästää meidät kyllä mielellään kotiinkin, koska varsinaista syytä pitää meidät siellä ei ollut ja kaikki oli meidän kohdalla sujunut niin mallikkaasti. Meidän pitäisi sitten vain tulla seuraavana päivänä eli torstaina vielä  vauvan painokontrolliin ja jos paino olisi taas laskenut, oltaisiin jouduttu takaisin osastolle. Haluttiin silti kotiin, koska vaikka perhehuone oli ihana, alkoi siellä seinät jo kaatua päälle. Saatiin ohjeet antaa vauvalle kotona lisämaitoa 20 ml kolmen tunnin välein, joko omia lypsyjä tai korviketta. Lisäksi käytiin läpi muita kotiutumiseen liittyviä asioita. Puolen päivän aikoihin koitti sitten viimein aika, kun päästiin lähtemään kotiin ja se tuntui samalla ihanalta ja super jännittävältä. Vauva nukkui tyytyväisenä automatkan.

Ensimmäinen ilta kotona oli vähän kaaosta. Tuli testattua mm. hoitopiste ja nukkumapaikat ja tehtyä muutoksia niihin kantapään kautta oppien. Oli myös todella raskasta antaa lisämaitoja, kun tuntui ettei toinen vain jaksa niitä syödä. Muutenkin vauva nukkui paljon ja häntä piti herätellä syömään kolmen tunnin välein, mutta hän nukahti aina rinnalle uudelleen. Torstain painokontrolli siis ahdisti, mutta luojan kiitos paino oli saatu nousemaan! Emme siis joutuneet enää takaisin osastolle, vaan torstaina tuntui oikeasti ekaa kertaa siltä, että päästiin kotiin. Lauantaina käytiin vielä uudessa painokontrollissa ja paino oli alkanut nousta niin hienosti, että kaikki lisämaidot voitiin jättää pois ja jatkaa pelkällä imetyksellä. Torstaina eli neljäntenä päivänä leikkauksesta mun kivutkin oli jo aika lieviä ja pysyi hyvin kurissa lääkkeillä.

Osastoajasta jäi hyvä kokemus. Kaikki hoitajat oli aivan ihania ja ymmärtäväisiä. Saatiin sopivasti tukea ja omaa rauhaa. Perhehuone oli myös loistava valinta. Vaikka oltiinkin sitten molemmat  ihan väsyneitä, teki meille tosi hyvää olla ensipäivät yhdessä. En myöskään usko että olisin selvinnyt ilman miestä niin toiminnallisesti kuin henkisestikin. Osastolla olin tosiaan itse aikalailla sänkypotilas. Vauva oli tosin osin sen johdosta paljon ihokontaktissa ja nukkui usein omassa sylissäni, joskin loppua kohden saatiin hänet hetkisiksi nukahtamaan omaan sänkyynkin.

Ensipäivät kotona

Kotona ollaan sitten opeteltu tuntemaan toisiamme. Vauva on pääosin tosi rauhallinen, mutta unien pituus on lyhentynyt, eikä häntä enää useinkaan tarvitse herätellä syömään. Alkuun vauva sai muutamia minuuttejä kestäviä itkukohtauksia, joiden suhteen oltiin ihan hukassa, mutta piakkoin ollaan opittu, että yleensä kyseessä on aina joko nälkä, vaippa tai ilmaa vatsassa. Itkut onkin nyt vähentyneet, kun osataan reagoida niihin.

Pissa- ja kakkavaippoja saa vaihtaa ihan älyttömästi, etenkin jälkimmäisiä. Ja usein niin, kun sen on juuri vaihtanut, pitäisi taas vaihtaa. Pissat tulee myös useammin hoitopöydälle tai vauvan itsensä päälle kuin vaippaan. Kertaalleen vauva pääsi jo kylpyynkin tämän takia, mutta siitäpä hän vasta hermostui. :D Vaipan vaihto tai pukeminen ei muutenkaan oikein ole vauvan mieleen, joten on kurjaa, että pyllyä joutuu pesemään niin usein ja päälle vielä pissavahingot. Nyt tosin tuntuu, että tämäkin on tasoittumassa.

Väsymys on myös itsellä välillä kova, mutta yritetään nukkua päikkäreitä yhdessä tai vuorotellen miehen kanssa (hän on nyt koko kolme viikkoa isyyslomalla). Yllättävän hyvin kyllä päivisin silti jaksaa, väsymys näkyy lähinnä omasta naamasta ja päiväunien tarpeesta. Vauva nukkuu yleensä alkuyöstä vähän pidemmän 2-4 tunnin pätkän, mutta loppuyöstä sitten levottomammin ja voi herätä jopa tunnin välein. Vauva nukkuu yöt mun vieressä unipesässä, pinnasänky ei kelpaa, vaikka päivisin kehto hänelle käykin. Mun on myös helpompi nostaa hänet vierestä syömään kipujen/rajoittuneiden liikeratojen takia.

Meillä on ollut myös vähän hakemista öisten vaipan vaihtojen suhteen. Ongelma on siinä, että vauva kakkaa yleensä syömisen jälkeen, mutta hän myös nukahtaa siinä kohtaa. Jos vaihdetaan vaippa tällöin, vauva virkistyy liikaa, eikä nukahda enää. Ollaan siis nyt tehty niin, että vaihdetaan vaippa aina ennen syömistä silläkin uhalla, että se on sitten likainen vauvan alkaessa nukkua. Tyksissä kun tästä kyseltiin, he kertoivat, että vauvan kakka on onneksi mietoa eikä polta eli sen voi hyvin antaa jonkin aikaa odotuttaa etenkin, jos sitä on tosi vähän. Tällä ollaan siis saatu yöt toimivammiksi, joskin unipätkät jää silti itsellä lyhyiksi. 

Vauvalla on myös havaittavissa jo jonkinlainen rytmi tai ainakin joitain samoja toistuvia aikoja päivissä. Esimerkiksi aamulla 8-10 aikaan vauva on melkein aina virkeänä, eikä nukahda. Päivällä nukkuu välillä kolmekin tuntia putkeen muutamassa erässä. Illalla siirrytään usein 20-21 välillä yöunille iltapuuhien kautta ja hän saattaa valvoa vielä 22 asti, jonka jälkeen tulee yleensä yön ainoa pidempi, joskus luksuspäivänä jopa 4 tunnin unipätkä. Loppuyöstä tosiaan heräilee sitten tiheämmin ja uni on katkonaisempaa. Noustaan aamuisin kuuden aikoihin ylös olohuoneeseen, jotta mies saa myös pidemmän pätkän unta. Tällöin vauva nukkuu kehdossaan ja saan itse sohvalla vielä unta tunnin tai kaksi päivästä riippuen, kunnes noustaan varsinaisesti ylös ja tehdään vauvan aamutoimet.

Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, tuntuu että maitoa tulee liikaakin. Jonkin verran on saanut pumpattua pakkaseenkin jo. Välillä vauvan on vielä vaikea löytää hyvää otetta ja se tietysti nälkäisenä hermostuttaa. Haasteena on myös se, että vauva nukahtaa rinnalle melkein aina eli ei jaksa imeä vatsaa ihan täyteen. Yleensä imetyshetki kestää vain 10-15 minuuttia ja vauva syö 1-2 tunnin välein, lukuun ottamatta muutamia kertoja, kun on joutunut herättämään, ettei kolmen tunnin raja ylity. Mutta niin kauan kuin paino nousee, ei ole hätää. Vauvan herättäminen vaan ärsyttää, kun kerrankin hän nukkuisi yli kolme tuntia, niin sitten on pakko kiskoa hereille syömään, eikä häntä koskaan saa edes niin hereille, että hän jaksaisi syödä kunnolla. Käy sääliksi toista, kun niin väsyttäisi.

Tässä ne päivät pitkälti kuluu.

Vauva huolii onneksi hyvin myös pullon ja jäikin jo kertaalleen isänsä kanssa kaksin, kun jouduin itse käymään labrassa. Olin poissa vain 40 minuuttia ja ajattelin vauvan nukkuvan koko ajan, mutta tänä aikana tietysti oli tullut kamala nälkä. Varalle lypsetty maito maistui kuitenkin pullosta, joskin sitä olisi saanut olla enemmän kuin 50 ml. Tietääpähän jatkossa! Tutti on meillä myös jo käytössä, rauhoittaa (lähinnä nukahtamis)tilanteissa, jolloin vauva on levoton, muttei halua syödä.

Turvakaukalossa vauva viihtyy hyvin, vaikka olisi hereilläkin ja vaunuja kokeiltiin eilen ekaa kertaa. Nukahti vaunuihin saman tien ja nukkui pitkään jatkaen uniaan kopassa sisällä. Kaikkiaan sanoisin, että ollaan tehty vauvaa varten hyvät hankinnat. Tavarat on tulleet jo nyt monipuolisesti käyttöön. Tarvetta on ollut ainoastaan lisäharsoille (miten niitä meneekin niin tuhottoman paljon) sekä pikkupyyhkeille. Vaipat kuluvat myös nopsaan ja ostettiin nyt vessaan oma kunnollinen hoitoalustansa. Mulla oli toki kaunis ajatus, että vaihdetaan pissavaipat työhuoneen hoitonurkassa ja kakat vessassa, mutta vaipassa on yleensä aina molemmat ja ottaen huomioon pissa- sekä kakkavahinkojen laajuuden hoitopöydällä, on vaipanvaihdot turvallisempaa tehdä vessassa. :D

Tämä vauva-aika on ollut tähän asti samalla ihanaa ja kamalaa. On ihmeellistä, miten paljon tuota pientä nyyttiä voikin rakastaa ja mun on vaikeaa olla pitkään erossa hänestä ilman, että käyn tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Kamalaa tämä on siis siksi, että sitä pelkää jatkuvasti taustalla, että mitä jos jotain sattuukin ja vauva vaikka hautautuu peittojen alle eikä saakaan henkeä. Mutta pelot kuulunee asiaan ja hälvenee hieman ajan kanssa. Mies on myös ollut ihanasti mukana vauvan hoidossa niin paljon kuin vain mahdollista, pois lukien tietenkin vauvan ruokkiminen.

Meillä oli myös jo eka neuvola ja vauva näytti siellä ihan parastaan. Tuijotteli vain silmät suurina, joskin pienet itkut pääsi tutkimuksia tehdessä (paino ja refleksit), kun ei ollut vaatteita. Tehtiin samalla syöttöpunnitus ja vauva söikin hyvin, jonka jälkeen nukahti. Maitoa meni masuun maanantaina 60g, kun edellisenä torstaina lukema oli vielä vain 20g. Maito on siis hyvin noussut. Vauvan tutkimisen lisäksi keskusteltiin tietysti vielä meidän uudesta arjesta, jaksamisesta ja synnytyksestä. Ihan kiva käynti, ensi viikolla hoitaja tuleekin sitten kotikäynnille.

Sektiosta toipuminen

Kotona kivut alkoi olla jo siedettävät heti kotiutumista seuraavana päivänä. Liikkeelle lähdöt aiheutti yhä eniten kipua, mutta pystyin heti alusta asti tekemään pieniä kodin askareita ja se varmaan saikin paranemisen vauhtiin, kun ei tarvinnut vain maata sängyssä ja sai alkaa kunnolla hoitaa vauvaa.

Nyt syön yhä Buranaa ja Panadolia säännöllisesti. Vaihdoin tosin Buranan miedompaan ja pian ajattelin kokeilla jättää sen pois. Arpi on parantunut hyvin, mutta on kosketusherkkä ja tikit eivät ole vielä sulaneet. Äkkinäiset liikkeet tekee kipeää, mutta hiljaa hyvä tulee. Ekoina päivinä tuntui ihan kamalalta ja mietin vain, etten ikinä selviä näistä kivuista ja pääse aloittamaan normaalia vauva-arkea, mutta ihmeen nopeasti kroppa sitten toipuukin.

Lopuksi

Huh, tästä tuli tosiaan ihan kamalan pitkä kertomus, mutta haluan taltioida itselleni mahdollisimman paljon muistiin. :) Kaikkiaan meillä menee nyt hyvin ja jatketaan vauvaan tutustumista, yritetään opetella uusia roolejamme äitinä ja isänä kuitenkaan parisuhdetta unohtamatta. Ainakin osataan suhtautua asioihin yhä huumorilla. Siihen lisänä tämä väsymys, niin nauretaan päivittäin jollekin asialle ihan vedet silmissä. Kuten sillä kertaa, kun vauva päätti pissata hoitopöydällä, mies meni paniikkiin ja yrittäessään estää pissan leviämisen, onnistui hän vaan saamaan sen yhä laajemmalle alueelle. Tulipa kuorrutettua mm. meidän sähköhammasharjat :D

Mutta näillä siis mennään eteenpäin. Fiilis ja vointi on meillä kaikilla tosi hyvä!