17. joulukuuta 2019

Perhehuone Tyksissä - kannattiko?

Yritin itse löytää jo etukäteen kokemuksia perhehuoneesta - mielellään tuoreita ja Tyksistä, mutta löysin niitä kovin huonosti. Tässäpä siis ainakin yksi kokemus, jos joku muukin etsii samaa.

Mehän pitkään arvottiin, otetaanko perhehuone vai ei. Se olisi kallis ja rasittaisi kumpaakin vanhempaa (onhan kotona aina paras levätä), mutta se antaisi mahdollisuuden olla perheenä alusta saakka yhdessä ja opetella uutta arkea. Me vielä synnytyssalissa juteltiin, ettei oteta perhehuonetta. Ajateltiin sen olevan liian kallis ja saisihan isä kuitenkin olla ihan hyvän pätkän paikalla klo 8-20. Mutta sitten jouduinkin sektioon ja sen jälkeen ei oikeastaan enää edes mietitty sitä vaihtoehtoa, että jäisin osastolle yksin. Listaan alempana vielä huoneen plussat ja miinukset juuri meille, mutta ensin vähän muuta tietoa siitä.

Me siis päästiin leikkauksen jälkeen heräämöstä suoraan omaan huoneeseen. Tyksissä ei tietääkseni ole virallisia perhehuoneita, vaan mistä tahansa huoneesta voidaan sellainen tehdä sen mukaan, onko osastoilla tilaa. Huone on siis ihan tavallinen kahden hengen huone, mutta kun normaalisti toinen sänky on varattu toiselle äidille, oli se nyt miehen käytössä.

Tässäpä tämä huone on, erittäin sotkuinen, koska oltiin juuri kotiutumassa kun muistettiin, ettei huoneesta ole kuvaa :D


Huoneessa oli siis kaksi sairaalasänkyä, hoitopöytä vauvalle, vauvan sänky, lavuaari ja kaapit tavaroiden säilytykseen. Sairaalasängyt olisi saanut laittaa vierekkäin, mutta me nähtiin helpommaksi nukkua erillään mun kipujen ja tukityynyjen takia. Omaa suihkua ja vessaa huoneessa ei ollut. Äitien vessat ja suihkut olivat osaston käytävällä yhteiskäytössä, mutta ne oli melkein aina onneksi kaikki vapaana, kun niitä tarvitsi. Miehelle eli vierailijoille ja tukihenkilöille oli käytössä oma vessa sivummassa, mutta suihkut oli yhteiset äitien kanssa. Siksi niiden käyttöä varten piti miesten ensin kysyä henkilökunnalta lupa, että mihin sai milloinkin mennä. Vain yhdessä taisi olla mahdollisuus lukitsemiseen, muuten niissä oli vain sellaiset käännettävät varattu/vapaa lappuset. Ruoka kuului kaikkina päivinä myös molemmille: aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala.

Saatiin olla huoneessa aika rauhassa. Sektion takia huoneessa kävi kyllä säännöllisesti hoitaja mm. mittaamassa verenpainetta, katsomassa haavaa ja tuomassa kipulääkkeitä. Joskus soitettiin itsekin hälytyskelloa apua kysyäksemme. Sitä en valitettavasti tiedä, kuinka usein hoitajat käyvät alatiesynnytyksen yhteydessä. Muuten koen, että saatiin toimia keskenämme ja opetella vauvan hoitoa sekä tutustua häneen rauhassa. Aamuisin hoitajat piti itse hälyttää aina paikalle, kun vauva heräsi, jotta voitaisiin hoitaa vauvan aamutoimet ja opettaa ne samalla meillekin. Mutta muuten saatiin periaatteessa nukkua niin pitkään kuin haluttiin.

Oltaisiin voitu käyttää myös yhteisiä tiloja, esim. päiväsalia, mutta osin mun kipujen ja liikkumisen rajoittuneisuuden takia oltiin vain huoneessa. Aika kului kyllä silti yllättävän nopsaa vauvaan tutustuessa ja pätkiä nukkuessa. Miehellä oli viihdykkeenä mukana myös läppäri, koska itse lähinnä nukuin tai olin kiinni vauvassa. Tosiaan jos perhehuoneen ottaa, oletetaan miehen olevan paikalla koko ajan.

Sitten listaus niistä hyvistä puolista:

Et joudu jakamaan huonetta tuntemattoman kanssa. Itselleni ainakin ajatus huonekaverista (ja toisesta itkevästä vauvasta) ei ollut millään lailla houkutteleva. En ole koskaan välittänyt mistään leirikouluistakaan, missä pitää yöpyä samassa tilassa muiden kanssa. Muutenkin näen suurena etuna, että huoneessa ei ole ketään muita ja saa ihan rauhassa opetella uutta ja tehdä asioita ns. oman mielen mukaan.

Mieskin saa hoitaa vauvaa alusta asti läpi päivän ja yön (ilman perhehuonetta vain klo 8-20). Tämä oli mulle erityisen tärkeää, koska en kahtena ensimmäisenä päivänä ja yönä pystynyt hoitamaan itse vauvaa ollenkaan. Uskon myös, että tämä teki hyvän pohjan miehen ja vauvan suhteelle sekä toi miehelle paljon varmuutta vauvan hoitoon sekä vauvan viestien tulkitsemiseen. Hänelle myös näytettiin kaikki hoitotoimenpiteet, koska en itse päässyt niitä aluksi katsomaan. En usko, että mies olisi ollut paikalla koko sallittua aikaa ilman perhehuonetta tai se olisi vaatinut häneltä ainakin enemmän vaivaa ja aikaa. Nyt pystyimme esimerkiksi nukkumaan kaikki rauhassa niin pitkään kuin aamulla nukutti ja aloittaa siitä suoraan päivän toimet.

Ei tarvitse häiritä hoitajia koko ajan. Toki työtään he tekevät, mutta en olisi kehdannut kilauttaa kelloa niin usein, kun apua tarvitsin. Mies toi vauvan mun rinnalle ja otti itselleen aina, kun halusin vaihtaa vaikka vain asentoa tai käydä vessassa. Hän haki meille ruokakärryt joka kerta, toi mulle tarvittavat tavarat sairaalakassista. Hän hoiti alkuun yksin kaikki vaipan vaihdot ja listahan jatkuu loputtomiin... Olisin joutunut sektiokivun ja liikkumisen vaikeuden takia pyytämään hoitajat jatkuvasti avuksi.

Henkinen tuki, jos itsellä oli rankkaa. Oli turvallinen tunne siitä, ettei ole yksin, eikä tarvitse miettiä yksin asioita. Oli helpottavaa pohtia yölläkin yhdessä, mitähän vauvan itku tarkoittaa. Kun aloin kärsiä kovista vatsakivuista ja pahoinvoinnista, oli helpottavaa tietää, että mies on koko ajan vieressä turvana, jos olo vain pahenisi. Ja kun raskaushormonit otti yhtenä yönä vallan, mies oli silloinkin paikalla lohduttamassa. :D Jotenkin juuri öisin iski itsellekin suurimmat pelot ja jännitykset, joten oli hyvä kun mies oli silloin paikalla.

Miehelle jäi mieleen asiat, kun itselle ei. Uutta tärkeää asiaa tuli kamalan paljon ekoina päivinä. Musta tuntuu, että multa meni puolet ohi, mutta mies sitten muisti aina kaiken, mitä itse en. Tämä oli hauskaa, kun hän muisti jälkikäteen jopa jokaisen vauvan painon grammalleen, kun punnituksia tehtiin. Itsehän en muistanut painoja edes sinne päin. Yöllä tämän merkitys ei tosin ole niin suuri paitsi silloin, kun vaikkapa kysyttiin, koska vauva on viimeksi syönyt.

Toki huoneessa on myös joitain huonoja puolia:

Perhehuone on kallis. Normaalisti maksat Tyksissä osastoajasta noin 50 euroa päivältä. Nyt tämä maksu menee molemmista. Meillä siis koko Tyks-reissu (su ilta - ke keskipäivä) maksoi 400 euroa. Muita maksuja ei tokikaan tullut.

Molemmat väsyvät. Sairaalaolosuhteet ja yöheräämiset väsyttivät meidät molemmat. Jos mies olisi ollut yöt kotona, olisi hän saanut muutaman päivän levättyä kunnolla.

Jokainen tietysti tuntee itsensä parhaiten, miten sairaalaoloissa ns. selviytyy ja viihtyy. On myös tietenkin tärkeää, että mies itse haluaa olla läsnä heti alusta asti. Itselleni miehen tuki ja läsnäolo yötä myöten oli kultaakin kalliimpaa ja myös mies on yhä sitä mieltä, että tämä oli hyvä valinta. Vaikkakin oltiin silti molemmat täysin valmiita kotiinlähtöön heti kun saatiin siihen mahdollisuus. Koti on aina paras, mutta sairaalaolosuhteissa ei kyllä mielestäni ole perhehuonetta voittanutta.

7 kommenttia:

  1. Mekin aioimme pyytää perhehuoneen. Helsingissä on kai mahdollisuus mennä viereiseen sairaalahotelliin, jos kaikki on mennyt hyvin. Mutta en ole ihan varma, ollaanko siellä omissa vai sairaalan vaatteissa...pitääkin selvitellä, että osaa pakata oikein🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä! Oonkin kuullut noista hotelleista, se on varmaan vielä kivampi vaihtoehto, jos kaikki on tosiaan sujunut hyvin.

      Poista
    2. Pinsku Perhepesähotellissa ollaan omissa vaatteissa! =)

      Poista
  2. Me oltiin tyksissä la-ke ja ti-päivällä sitten soitin miehelle, että tulee yöksi. Jotenkin se kävi niin raskaaksi mielelle. Onneksi sain olla rauhassa huoneessa ettei ollut vierustoveria. Meillä reisssu maksoi 391€, vaikka mies oli tosiaan vaan nuo 2 päivää. Eli aika huima summa olisi tullut jos hän olisi molemmat päivät ollut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi hinta on kyllä ehdottomasti huonoin puoli tässä, mut sitä yritti olla ajattelematta, ku hyödyt on niin suuret. Sulla kävi sitten tuuri, ku sait olla rauhassa huoneessa ja kiva että mieskin pääsi ainakin yhdeksi yöksi paikalle. :)

      Poista
  3. Kiitos tästä listauksesta. Mekin olemme harkinneet perhehuonetta synnytysreissulle. Minkälaisia olivat muuten nuo sairaalavuoteet? Minulle on tärkeää, että sairaalatekstiilit, eli vaikka lakanat ja vuodesuojat eivät kutita liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ainakin voin suositella tätä, toivottavasti ovat jo käytössä, kun ainakin jossain kohtaa oli koronan vuoksi pois. :)

      En valitettavasti muista tekstiileistä! Mutta ei ne ainakaan itseäni kutittaneet. Muistaakseni ihan mukavat ja hyvät olivat ja tyynyjäkin mulla taisi olla kolme tai neljä, että sain hyvän asennon sängyssä.

      Poista