Imetyksen alkumatkalla

Mulle oli alusta asti tärkeää, että imetys onnistuisi. Se on helppo, ilmainen ja suositelluin tapa ruokkia vauvaa. Joku muu voi toki pitää korvikkeita parempana vaihtoehtona ja se on ihan ok, mutta just mulle imetys tuntui alusta asti tavoittelemisen arvoiselta asialta. Siksi etsinkin siitä ihan valtavasti tietoa etukäteen. Olin nimittäin kuullut useasti, kuinka imetys olikin ollut täysin muuta kuin mitä oli ensisynnyttäjänä osannut odottaa ja oli siksi takkuillut pahasti. Arvelin siis, että voisi olla hyödyksi tietää mahdolliset haasteet ja yleisimmät yllätykset imetystaipaleella, jotta ne ei tullessaan veisi kaikkea halua ja kykyä imettää, vaan niihin tietäisi ehkä jopa ratkaisun.

Kun imetyksen aika siis viimein koitti, olinkin jopa hiukan jännittynyt, kun tiesin, mitä odottaa. Kipua, haavoja, verta, huonoa imetysotetta, jatkuvia imetysmaratoneja, maito ei nouse, vauva hermostuu tai ei jaksa imeä ja laihtuu vaan... Silti olin samalla luottavaisin mielin, että kyllä se tästä onnistuu hiljalleen. Ja meille kävikin sitten niin, että mitään erityisen suuria ongelmia ei oikeastaan tullutkaan. Ehkä se johtui mun hyvästä valmistautumisesta tai sitten meillä kävi vain tosi hyvä tuuri. Ehkä vähän molempia.

Sairaalassa heräämössä ollessamme vauvalla kesti aika pitkään, että ensi-imetys lähti käyntiin. Jouduttiin auttamaan aina rinta hänen suuhunsa, kun hän ei itse saanut otetta, eikä oikeastaan jaksanut edes yrittää. Sama jatkui osastolla eli vauva ei itse ollut kovin aktiivinen syömään. Hän oli myös todella uninen kaikki osastopäivät, eikä oikein jaksanut imeä kun jo nukahti rinnalle. Meidän piti siis herättää vauva kolmen tunnin välein syömään, mutta eihän tämä hereillä pysynyt. Herättely oli raskasta ja vaikeaa, vaikka kokeiltiin kaikki saamamme vinkit: vauvan jalkojen ja käsien hieronta, pystyyn nostaminen, vaatteiden vähentäminen, vaipan vaihto... Mukaan mahtui onneksi kuitenkin hyviäkin syöttöhetkiä.

Mutta pieniä haasteita meilläkin siis oli ja välillä osastolla ollessa tuntui, etten vaan osaa koko hommaa. Suurimmaksi osaksi tämä johtui siitä, että hoitajat asettivat käydessään melkein aina itse vauvan mun rinnalle oikeaan asentoon. Tästä tuli itselleni välillä tunne, että omat syöttöasennot oli jotenkin huonoja. Yritin aina syöttää uudelleen sen mukaan, miten vauva oli viimeksi aseteltu, ja juuri kun mielestäni opin syöttämään siitä asennosta, seuraava hoitaja tuli ja käänsi vauvan toisin. Sitten olinkin taas hetken pulassa uuden asennon kanssa. Tuli vain välillä tunne, että teen itse kaiken väärin, vaikkei niin varmasti ollutkaan. Imetinhän useasti kuitenkin itsenäisestikin ja meistä oli merkinnät heidän papereissaan, että imetys sujuu hyvin.

Lisäksi mun oli alkuun tosi vaikea nähdä, oliko imuote hyvä. Osin siksi, että olin pitkälti sidottu sänkyyn makuuasentoon, enkä oikeasti nähnyt kunnolla. Pikkuhiljaa opin kuitenkin näkemään ja ennen kaikkea tuntemaan, milloin imuote oli oikea. Ja vauvakin oppi itse etsimään hyvän otteen, eikä enää huolinut, jos rinnan yritti itse asettaa vauvan suuhun. Yksi hyvä tapa nähdä, onko imuote oikea, on nännin muoto. Sen kuuluisi olla tasaisen pyöreä imetyksen jälkeen. Jos se on huulipunamainen, on ote ollut väärä. Tämä ei kuitenkaan juuri itseäni auttanut, ennemmin vain harmitti ajatuksella "jaa, taas syötiin väärin, mutta enpä osaa sanoa, mitä olisi pitänyt korjata".

Hoitajatkin korostivat paljon imuotteen tärkeyttä. Koska jos ote on oikea, imetys ei satu, eikä haavojakaan tule. Yksi kätilö totesikin, ettei saa koskaan antaa vauvan imeä huonolla otteella, koska siitä se kierre juuri alkaa. Eli jos ote on huono, pitää irroittaa ja aloittaa alusta. Tämä tuntui tosi pahalta siinä hetkessä, kun sen kuulin, koska ote oli juuri silloin huono. Jotenkin kun oli vihdoin saanut vauvan imemään hyvin niin, että ote edes pysyi, tuntui kurjalta, että se olikin sitten huono ja pitäisi taas aloittaa alusta. Mutta tämä ohje oli kuitenkin kullan arvoinen, opin arvostamaan sitä sitten myöhemmin.

Miten mulle sitten kävi haavojen ja kipujen suhteen? Kyllähän se imetys ensipäivinä toki vähän kiristi ja tuntui ikävältä, muttei varsinaisesti sattunut. Paitsi aina imetyksen alussa noin 10 sekunnin ajan. Joillekin tulee tällainen hormonaalinen kipu aina jokaisen imetyksen alkuun, joka sitten loppuu nopeasti. Tämä on normaalia, mutta kuulemma sellainen jatkuva "haluan repiä hiukset päästäni" -kipu ei enää olisi. Muuta kipua en kokenut ja haavaumia en saanut, enkä vuotanut verta. Alussa käytin myös lanoliinia päivittäin pieneen aristukseen ja kirvelyyn, mutta parin ekan viikon jälkeen se on jäänyt tarpeettomana.

Kotiin lähtiessä imetys jo sujui, mutta mulla ei ollut maito vielä kunnolla noussut ja vauvan paino oli laskussa. Kätilö epäili, että maito nousisi kyllä, kunhan pääsen kotiin rentoutumaan. Sairaalassa oltiin kuitenkin tarkistettu, että pisaroita tulee ja sain pumpattuakin ihan pienen määrän maitoa sieltä lähtiessä. Kotona maito sitten nousi hiljalleen seuraavana päivänä eli neljäntenä päivänä synnytyksestä. En tuntenut erityistä kipua, mutta jonkinlaista pinkeyttä kyllä ja se tuntuu edelleen, jos imetysvälit venähtää. Hitaan maidonnousun ja vauvan painon liiallisen laskun takia jouduttiin antamaan pari päivää lisämaitoja 20 ml joka syötön yhteydessä. Usein sain pumpattua omaa maitoa, mutta pari kertaa annettiin korvikettakin, kun omaa maitoa ei ollut.

Ainoa haaste on tällä hetkellä suihkutissit (kamala sana, vannon etten käytä sitä enää ikinä tämän postauksen jälkeen :D). Maitoa tulee siis paljon ja kovalla paineella, nimen mukaisesti suihkuten. Usein vauva alkaa yskiä tai kakoa, kun ei saa maitoa nieltyä samassa tahdissa. Vauvan ilmavaivat johtuu myös varmasti osin tästä suihkutissi-ilmiöstä, kun vatsaan menee samalla paljon ilmaa. Tähän on joitain apukonsteja, mutta täysin ne ei ole ongelmaa poistaneet. Mm. takakeno imetysasento, maidon lypsäminen ennen syöttöä, syöttäminen 2-3 kertaa peräkkäin samasta rinnasta ja röyhtäytykset. Kylkiasennossa imetys ja samasta rinnasta syöttäminen kolme kertaa peräkkäin on auttaneet jonkin verran eli maitoon "tukehtumiset" on vähän vähentyneet.

Nyt vauva on melkein kuukauden ja voisin kuitenkin sanoa, että imetys sujuu tosi hyvin. Vauva syö tehokkaasti vain n. 10-20 minuuttia kerrallaan 2-3 tunnin välein, ja heräilee itse syömään, kun nälkäinen on. Hänen painonsa on noussut hienosti ja muutkin imetyksen turvamerkit täyttyvät eli päivässä tulee ainakin 1 kakkavaippa ja 5 pissavaippaa sekä ainakin 8 syöntikertaa. Saisin myös pumpattua maitoa helposti varmaan 200 ml päivässä, mutta yritän välttää sitä suihkutissien takia, koska se voisi vaan nostaa maidon määrää. Nyt vain nautin meidän imetyshetkistä ja toivon, että homma sujuu jatkossakin ainakin sinne suositeltuun kuuteen kuukauteen asti ja siitä eteenpäin katsotaan sitten fiiliksen mukaan.