5. marraskuuta 2019

Voihan perätila sentään!

Vauva on ollut perätilassa jo kohta pari kuukautta, enkä ole liikkeistäkään tai asennosta muuten huomannut, että hän olisi koskaan edes käynyt raivotarjonnassa eli siten kuin kuuluisi. Normaalistihan vauvat kääntyvät raivotarjontaan raskausviikkoon 30 mennessä, viimeistään 34-36 raskausviikon välillä. Vain noin 4 prosenttia vauvoista on perätilassa vielä täysiaikaisina eli viikon 37+0 jälkeen. Nyt mulla on viikkoja 35+5, mutta mitään muutosta ei näytä tapahtuvan. Olen siis alkanut jo henkisesti varautumaan tulevaan, etten tipahda niin kovaa ja korkealta, jos tilanne on sama vielä 36+6 viikon neuvolalääkärikäynnillä.

Tulossa on siis ensin tuo neuvolalääkäri. Jos vauva on yhä käsin tunnusteltaessa perätilassa, lääkäri laittaa lähetteen äitiyspolikliniikalle, jossa ultrataan. Varmistetaan vauvan tarjonta ja jos mahdollista, yritetään ulkokäännöstä. Tätä toivon kokeiltavan, joskin etuseinäistukka, ensisynnyttäjyys ja supistusherkkä kohtu voivat olla tällekin esteenä tai ainakin haasteena. Muistaakseni ensisynnyttäjistä vain 40 prosentilla kääntö onnistuu ja siltikin vauva voi päättää kääntyä vielä takaisin perätilaan. Jos vauva ei käänny eikä häntä saada käännettyä, ovat vaihtoehdot karkeasti ottaen suunniteltu sektio tai perätilasynnytys, mikäli lantio ei ole liian ahdas ja vauva arvioidaan alle 4 kiloa painavaksi. Niin ja mikäli vauva ei ole kunnolla perätilassa, esim. poikkitila tai jalat edellä, tarkoittaa se lähes aina myös sektiota.

Kuva täältä.
Mua tietysti harmittaa tosi paljon tämä tilanne, koska mua ei synnytys jännittänyt tippaakaan, eikä se jännittäisi vieläkään, jos kaikki olisi normaalisti. Kuitenkin perätilasynnytys tuntuu ajatuksena aika pelottavalta ja sektio vieläkin kamalammalta, mutta toisaalta ehkä asteen verran turvallisemmalta. Myönnän, että olen todella pettynyt, jos vauvaa ei saada käännettyä eikä hän käänny itse. Tiedostan kyllä, että ns. normaalissakin synnytyksessä olisi voinut mennä moni asia pieleen, mutta se että jo lähtökohtaisesti en välttämättä pääse sitä edes kokeilemaan, harmittaa ja paljon.

Mitä tehdä, että vauva vielä kääntyisi itse?

On toki vielä mahdollista, että vauva kääntyykin itse raivotarjontaan, vaikka se onkin koko ajan epätodennäköisempää, mitä pidemmälle mennään. On kuitenkin runsaasti myös asioita, joita voi turvallisesti kotona yrittää, jotta vauva kääntyisi vielä itsellään. Ja voi pojat, niitähän mä olen kokeillut. Mies juuri totesi, ettei uskalla enää tulla olohuoneeseen, kun ei voi koskaan tietää, mikä rituaali kulloinkin on käynnissä :D Ehkä "tieteellisin" keino on Spinning babies -liikkeet ja niitä olen koittanutkin tehdä. Samoin jumppapallolla touhuamista ja raskausjoogaa. Niistä erikoisemmista kikoista olen koittanut houkutella vauvaa oikeaan suuntaan valon ja musiikin avulla sekä kokeillut jopa kotiakupunktiota, jossa laitetaan pyykkipojat pikkuvarpaisiin.

Mutta ei, tällä tyypillä on vaan mielestään niin mahdottoman hyvä asento just sellaisenaan kuin on. Vielä voisin harkita joko osteopaattia tai oikeaa akupunktiota, joiden jotkut sanoo auttavan. Mutta kovin paljoa en viitsi kokeilla siksikään, että useinhan vauvoilla on jokin syy pysyä perätilassa ja siksi mikään  erityinen keinokaan ei välttämättä auta. Syy voi olla esimerkiksi epänormaali määrä lapsivettä, liian lyhyt napanuora, kiertynyt napanuora, epämuodostumat sikiössä tai kohdussa... Onhan näitä. Usein syy taitaa kuitenkin jäädä mysteeriksi.

Perätilasynnytys vai sektio?

Jos vauvaa ei saada kääntymään, tulee eteen vaikea valinta. Yritetäänkö perätilasynnytystä vai varataanko sektio? Jos haluan synnyttää perätilassa, pääsen magneettikuvaan, jossa selvitetään lantion kokoa ja ultraan, jossa vauvankin koko vielä arvioidaan. Tämän perusteella lääkäri voi sitten suositella tai kieltää perätilasynnytyksen. Vauvan pitää mahtua syntymään turvallisesti. Kummassakin tavassa on hyviä ja huonoja puolia.

Perätilasynnytys olisi tavallaan lähempänä normaalia synnytystä ja siksi se kiehtoo. Tiedän, että monet ovat siitä selvinneetkin ihan kunnialla. Sen sanotaan olevan tietyissä olosuhteissa ihan turvallinen tapa synnyttää, mutta onhan siinä riskejä. Äidin pitää pystyä synnyttämään vauva itse, esimerkiksi imukuppia ei voida käyttää apuna. Vauvan päähän ei voida kiinnittää vauvan vointia tarkkailevaa anturia. Vauva voi jäädä jumiin, koska suurin osa eli pää, syntyy viimeisenä. Napanuora voi kiertyä kaulan ympäri normaalia synnytystä todennäköisemmin. Ja tietenkin kurjin skenaario olisi se, että joudutaan joka tapauksessa menemään leikkaukseen, mutta kiireellisenä tai hätänä. Mutta olettaen kaiken menevän hyvin, vauvan saisi synnyttää alakautta ja hänet saisi heti rinnalle. Kaikki menisi, kuten olen tähän asti toivonutkin, mutta vauva vain tulisi väärin päin maailmaan.

Sektio tuntuisi tavallaan vähän turvallisemmalta, etenkin kun se on etukäteen suunniteltu. Siinä saisi itse vain makoilla ja muut hoitaisivat työn vuosien kokemuksella. Riskit vauvan vammoille ovat pienet. Mutta riskit äidille on toki isommat, onhan se iso leikkaus kuitenkin. Sektiossa mua harmittaa eniten se, että vauvan saa harvoin rinnalle synnytyksen jälkeen. Huonoimmassa tapauksessa joudun yksin heräämöön ja mies poistuu vauvan kanssa muualle. Parhaassa tapauksessa vauvan voi toki saada heti rinnallekin, mutta näistä kuulee niin harvoin, etten tiedä, mitä kaikkea sen saamiseen vaaditaan. Sektio myös itsessään pelottaa, olla nyt hereillä vatsa auki leikattuna. Ja sitten on se leikkauksesta toipuminen, erilaiset mahdolliset komplikaatiot ja kivut leikkauksen jälkeen. Sektio voi myös vaikuttaa myöhempiin raskauksiin esim. lisäämällä keskenmenoja tai vaikeuttamalla raskautumista.

En rehellisesti sanoen tiedä yhtään, mitä tekisin. Mieleni muuttuu vähän väliä, kun luen onnistuneita kokemuksia sekä perätilasynnytyksestä että sektioista. Tuntuu, että kaikki alatiesynnytyksen valinneet sanovat, että ovat kiitollisia, että uskalsivat valita sen. Sitten taas kaikki leikkauksen valinneet sanovat, että ovat kiitollisia, että turvautuivat siihen. Olen yrittänyt tutustua paljon aiheeseen ja tällä hetkellä olen vähän enemmän perätilasynnytyksen kannalla, jos lääkäri pystyy sitä  turvallisena suosittelemaan.

Vielä on toki sekin mahdollisuus, että vauva saadaan kännettyä äitiyspolilla ulkokäännöksen avulla. Tai sekin mahdollisuus, että vauva kääntyykin vielä ihan itse, joskin se on epätodennäköisempää enää näillä viikoilla. Olen kuitenkin onneksi ehtinyt jo sulatella tätä asiaa mielessäni muutaman viikon. Joku voisi sanoa, että on turhaa murehtia tätä etukäteen, mutta mulle se on parempi näin, koska pettymys ja pelko on ollut suuri, kun olen tajunnut, ettei normaali alatiesynnytys ehkä onnistukaan. Nyt kun olen valmistautunut myös tähän perätilan mahdollisuuteen, on mieli jo vähän rennompi. Kuten miehellekin sanoin, uskon että vauva saadaan joka tapauksessa turvallisesti maailmaan ja sehän tässä on tärkeintä, tulipa hän sitten millä tyylillä tahansa.

6 kommenttia:

  1. Voi hitsi, siellä yhä perätilassa! Toivon niin, että teilläkin vielä kääntyisi itsestään, niin kuin meillä kääntyi rv 36 viikon aikana. Mä kokeilin kanssa sillä viikolla kaikenlaista ja mies nauro, kun olin usein pehva pystyssä jooga-asennoissa pitkiäkin aikoja ja välillä tyyny pyllyn alla, jalat ylhäällä jne. En tiedä oliko vaikutusta vai ei, mutta ainaki kääntyi :D Tsemppiä ja toivotaan, että vauva vielä kääntyisi tai saataisiin käännettyä ♥ Onneksi meillä tosiaan on hyvä terveydenhuolto, jos vauva ei vaan suostu raivotarjontaan. Kohta se on kuitenkin sylissä tuhisemassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on vielä viikko aikaa kääntyä ennen lääkärikäyntiä, että ehkä ihme tapahtuu. On kyllä hyviä nää keinot kääntämisyrityksiin :D

      Poista
  2. No voihan perätila!
    Oli muuten hyvin infoa antava tämä sinun tekstisi. En esim. tiennyt, että normaalisti vauva kääntyy itsestään raivotarjontaan viikkoon 30 mennessä. Mulle kun selvisi viime viikolla, että vauva minulla tosiaan on jo ylösalaisin, niin rupesin oikeen stressaamaan, että onko se normaalia ja onko hän sieltä jo nyt muka tulossa. Mutta tuntuu siis olevan ihan normaalia..

    Pidän peukut pystyssä, että siellä ihme tapahtuisi, tai että vauva saataisiin käännettyä lääkärin avustuksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se on tietääkseni ihan normaalia, et noilla viikoilla on jo oikein päin siellä. Mutta toki voi tosta vielä mahtua kääntymäänkin. :) Ihmettä tosiaan odotellessa!

      Poista
  3. Toivotaan, että vauva kääntyy vielä! Oli muuten informatiivinen kirjoitus perätilasta, en ollutkaan aiemmin perehtynyt tähän aiheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Kiva, jos tuli jotain uutta tietoa!

      Poista