15. marraskuuta 2019

Perätilan ulkokäännösyritys

Eilen käytiin miehen kanssa Tyksin äitiyspolilla perätilan takia. Viikkoja oli siis 37+0. Käynti jännitti etukäteen, muttei lopulta ollut kovinkaan pelottava. Kolme tuntia tuohon kaikkiaan kului aikaa. Meidät vastaanottanut kätilö oli ihana ja piti meidät hyvin ajan tasalla tilanteesta ja huolehti siitä, että mulla oli koko ajan hyvä olo. Lääkäri sen sijaan oli vähän kummallinen, enkä tuntenut häntä kohtaan kovin suurta luottamusta koko aikana. Tuntui jotenkin huithapelilta ja kaikki tapahtui tosi nopeasti. Mutta palataanpa alkuun! Varoituksena, että teksti on pitkä. Halusin tallentaa kaiken muistiin.

Mutta ihan alkuun siis kätilö laittoi mulle vatsan päälle vauvan sykettä mittaavan anturin ja sanoi, että otetaan pieni pätkä vauvan sykekäyrää. Jäätiin miehen kanssa istuskelemaan seurantatilaan. Ehkä vartin päästä mulle tuli aika puskista selkeä harjoitussupistus (joita tulee paljon muutenkin pitkin päivää) ja sen aikana vauvan sydänäänet laski yhtäkkiä 140:stä alle sataan ja välillä katosivat kokonaan, kunnes taas nousivat normaaliksi. Kätilö tulikin sitten heti kysymään, että minkäs tempun vauva täällä oikein teki. Selitin supistuksesta ja kätilö laittoi sitten supistuksiakin mittaavan anturin paikoilleen. Sanoi, että laite voi välillä sekoilla, jos ei saa supistuksen takia yhteyttä, mutta että nyt joudutaan ottamaan pidempi käyrä ja varmistamaan asia.



Tämän takia jouduin siis olemaan käyrillä lopulta tunnin. Supistuksia tulikin vielä viisi tunnin sisään, mutta vauvan sykkeet pysyi koko ajan hyvinä, joten ekalla kerralla oli kyse vain laiteviasta eli se hetkellisesti supistuksen takia sekoitti sykkeen esim. mun sykkeeseen. Niin ja kyse tosiaan oli  vain kivuttomista harjoitussupistuksista eli ei pelkoa synnytyksen käynnistymisestä.

Kätilö siinä sitten lopuksi vielä jutteli, että tämä supistustahti voi tietää huonoa ulkokäännöksen suhteen, koska niitä tulee mulla niin paljon. Lisäksi koska olen pienikokoinen ja istukkakin on edessä ja vauva on ollut koko ajan perätilassa, ei nekään varsinaisesti lisänneet ulkokäännöksen onnistumisprosenttia, mutta että lääkäri tekee siitä lopulta sitten päätöksen. Varauduin siis jo siihen, ettei käännöstä edes yritetä.

Ultraääni

Käyrien jälkeen mentiin lääkärin ultrattavaksi. Ensin mitattiin vauvan pään koko ja vatsan ympärys, jolloin painoarvioksi saatiin n. 2890 grammaa. Jäi häiritsemään, oliko vauvalla jotenkin erityisen iso pää, kun ultra näytti viikoiksi 40+, mutta lääkäri ei kommentoinut tätä mitenkään. Lisäksi lääkäri mittasi napavirtauksen ja katsoi silmämääräisesti lapsiveden määrän. Sitten tehtiin sisätutkimus, jossa arvioitiin myös summittain lantion mittoja. Nyt kohdunsuu oli sormelle auki, eilen vielä kokonaan kiinni, mutta joskus näissä on tulkintaerojakin.

Tutkimus tuntui kyllä tosi inhottavalta, olin varma, että kohta murtuu häntäluu. Mutta mikäs siinä oli ollessa kipeästi haarat levällään, kun huoneessa oli mun ja miehen lisäksi kätilö, lääkäri ja bonuksena vielä kolme kandia. :D Multa ei nyt edes kysytty etukäteen, voiko kandit osallistua vaan se selvisi mulle vasta huoneessa. En olisi heitä ehkä tällä kertaa halunnut mukaan, mutta sano se siinä kohtaa, kun nämä jo innoissaan ovat siellä, että "en oo vielä koskaan ennen nähnyt tällaista perätilakäyntiä". No, siinäpä nuo menivät sivussa.

Ulkokäännösyritys

Tämän kaiken jälkeen lääkäri vain ilmoitti, että yritetään ulkokäännöstä. Se kyllä yllätti, koska varsinaisesti mikään ei puoltanut sen onnistumista. Lääkäri ei edes kysynyt, käykö se mulle, vaan alkoi vain valmistella käännöstä. Onneksi ihana kätilö sitten huikkasi sivusta koko toimenpiteen ajan, että olenko kunnossa ja pärjäänkö ja muistutti, että keskeytetään heti, jos sattuu, koska sen ei kuulu sattua. Ennen käännöstä soitettiin myös muuten synnytysosastolle, että voidaanko aloittaa. Leikkaussalin on oltava vapaana, koska on riski joutua hätäsektioon. Kätilö tosin sanoi, että yksikään ei ole siihen joutunut käännöksestä muutamaan vuoteen.

Kun käännös aloitettiin, alkoi myös jännittää uudelleen. En uskonut itse yhtään siihen, että käännös voisi onnistua. Yksi kandeista seurasi ultralla vauvan sykettä ja lääkäri alkoi painaa vatsaa molemmin käsin koittaen saada ensin päätä liikkeelle. Tämä vähän yllätti, kun olin kuullut muiden kokemuksista, että se tehdään siten, että ensin kokeillaan varovasti nostaa tarjoutuvaa osaa eli pyllyä ja sitten jos se liikkuu, myös päätä. Mutta lääkäri yritti lähinnä saada vain päätä liikkeelle ja kun se ei onnistunut, alkoi vasta etsiä pyllyä, että nouseeko se sieltä edes. Tuntui tosi inhottavalta, kun lääkäri runnoi vatsaa menemään, mutta ei kai se varsinaisesti sattunut. Varmaan maksimissaan jo viiden minuutin jälkeen lääkäri sitten luovutti ja parempi niin. Pää antoi ehkä vähän myöten, mutta pylly ei noussut lainkaan, niin ei kannattanut turhaan yrittää. Lääkäri sanoi, että tuntuu kuin tila vain loppuisi kesken, mutta että periaatteessa on pieni mahdollisuus, että vauva saisi vielä itse itsensä potkaistua oikein päin.

Tämän jälkeen pääsinkin taas takaisin käyrille, nyt sitä otettiin varmaan noin vajaa tunti. Ja koska vauvan sykkeet pysyi hyvinä, päästiin lähtemään kotiin. Nyt oloni on ihan hyvä ja vauvakin on onneksi liikkunut ihan normaalisti. Vatsassa on yksi aristava kohta siinä, mistä eniten painettiin ja tietysti siinä kohdin vauvan pää on juuri painamassa, mutta eiköhän se tuosta helpota.


Lääkäristä jäi kyllä väkisinkin kuva, että tiesiköhän se yhtään, mitä teki. Ultratessakin kyseli kandeilta, että olisikohan tuossa polvi ja tässä taitaa mennä reisi. Ennen käännöstä kyseli, että hetkinen, miten päin se selkä nyt olikaan, että tarkistetaanpa vielä. Niin ja kandi kyseli alussa, että katsooko lääkäri napanuoran paikan. Ei katso, koska kuulemma sillä ei ole mitään väliä. Kandi sitten siihen mutisi, että oli vaan ennen tuloaan lukenut ohjeesta, että niin kuuluu tehdä... Missään kohtaa en myöskään saanut tietää, että esim. millaisessa perätilassa vauva nyt oli alatiesynnytykseen nähden: jalat vai pylly edellä? Tilanne oli jotenkin vain ohi ennen kuin edes alkoikaan, eikä mitään selitetty, tehtiin vaan.

Oltaisiin kyllä saatu jutella vielä lääkärille tilanteen jälkeen (kätilön sanoin "kun kaikki nyt tapahtui jotenkin niin nopeasti"), mutta ei siinä kohtaa keksinyt mitään kysyttävää, oli jotenkin hölmistynyt olo kaikesta. Plus tosiaan en luottanut koko lääkäriin yhtään. Näin jälkeen miettien, olisin kyllä halunnut tietää, miten päin vauva jäi sinne alatiesynnytystä ajatellen ja miltä tilanne muuten hänen mielestään näytti jatkon kannalta. Mutta kysyn nämä sitten myöhemmin, kun lääkäri (toivon mukaan joku eri) vielä soittaa.

Mitäs nyt sitten?

Maanantaina mulla on nyt varattuna aika lantion magneettikuvaan mittojen saamiseksi ja tiistaina lääkäri soittaa sitten tuloksista. Pitää muistaa kysyä sektion ja perätilan riskeistä, vauvan asennosta ja haluan myös tietää tarkat mitat päästä ja lantiosta. Ilmoitin jo mahdollisen halukkuuteni synnyttää alakautta perätilasta huolimatta, mutta mitään varsinaista päätöstä en ole vielä osannut tehdä. Kätilö totesikin, että onhan se alatiesynnytys aina parempi vauvalle ja  melko paljon perätilasynnytyksiäkin hoidetaan. Ne menee kuulemma yleensä ihan yhtä hyvin kuin muutkin, kun vain on etukäteen läpäissyt tarkan seulan, kuka perätilasynnytystä saa yrittää. Painotti myös, että voin muuttaa mielipidettäni ihan milloin vain, mihin sitten päädynkin, niin kauan kuin vauva on sisällä.

Nyt siis odotan mielenkiinnolla ja hiukan jännitykselläkin, mitä tiistaina selviää. Sen jälkeen aletaan sitten tosissaan miettiä, mitä tehdään, jos valinnan vapaus on. Jos tilaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, se on sitten vain suunniteltu sektio 39+ viikolla. Helpotti kyllä myös kuulla, että jos synnytys nyt alkaisikin yllättäen vaikka viikonloppuna, ei ole mitään hengenhätää, vaan voin noudattaa ihan normaalia sairaalaanlähtökaavaa.

Käynnistä ei kaikesta huolimatta jäänyt mitään traumoja ja jos tällainen tilanne koittaisi joskus uudelleen, voisin siihen suostua. Tosin haluaisin ehkä ensin kysyä, että mitkä asiat puoltaa onnistumista ja mitkä ei, koska esimerkiksi nyt koin itse, että koko käännöstä oli alkujaankin aika turha yrittää.

2 kommenttia:

  1. Hei. Itselläni myös yritettiin käännöstä eikä onnistunut. Synnytin perätilassa olevan vauvan ja kaikki meni hyvin. Sektioita minulle tehty myös eivätkä ole menneet suunnitellusti. Paljon komplikaatioita ja teholla olemista. Kaikkea hyvää teille ja luota että kaikki menee hyvin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sulla onnistui perätilasynnytys :) Toivotaan, että mullakin olisi mittojen puolesta mahdollisuus siihen.

      Poista