25. elokuuta 2019

Kastetaanko meidän vauva?

Nykyään yhä harvempi vauva kastetaan ja jos kastetaankin, tulee ongelmaksi kummien löytäminen, koska juuri kukaan ei enää kuulu kirkkoon. Ymmärrän hyvin, jos joku ei halua lastaan kastaa ja ymmärrän hyvin, jos haluaa. En tiedä, onko se monelle vaikea vai helppo päätös, mutta ainakin me ollaan oltu alusta alkaen sitä mieltä, että vauva kastetaan.

Itselleni kyse on lähinnä kivasta perinteestä ja siitä, että lapsi voi sitten itse rippikouluiässä päättää, mitä tekee asian suhteen jatkossa. Ei tarvitse siinä kohtaa enää hankkia kastetta, jos vaikka kaikki kaverit meneekin rippikouluun ja itsekin haluaa. Mutta tosiaan tärkeintä siinä on mulle ja varmaan miehellekin vain perinne. Jotenkin tuntuisi oudolta tai epäaidolta antaa vauvalle nimi ilman, että häntä kastetaan. Vähän ehkä sama juttu kuin musta ei tuntuisi samalta mennä naimisiin maistraatissa kuin kirkossa. Vaikka lain edessä nämä ei mitenkään eroakaan.



Meillä on myös suvussa kastemekko, jonka haluaisin käyttöön myös omalle lapselleni. Siinä on kastettu minun lisäkseni sisarukseni sekä (ainakin lähes) kaikki serkkuni ja heidän lapsensa. Helmaan on kirjailtu jokaisen nimi, ei ehkä niin kauniilla kirjailulla, mutta onpahan kuitenkin. Toisaalta en ole vielä selvittänyt, onko miehen suvussa vastaavaa mekkoa tarjolla. Jos on, tulee kyllä ongelma eteen pohdittavaksi. :D Ehkä sitten valittaisiin vain kauniimpi tai se, jolla on pidempi historia tai muuten enemmän tunnearvoa.

Yhdeksi haasteeksi tässä meillekin muodostuu varmasti kummit. Suvusta vai ystävistä? Kuinka monta? Löytyyköhän yhtäkään, joka kuuluisi kirkkoon? Tiedän joidenkin valitsevan kummit suvusta, jotta he todennäköisemmin pitävät yhteyttä lapseen pitkään. Jotkut eivät taas ota ketään suvusta välttääkseen sukuriidat - "miksi mua ei pyydetty?" Toisaalta voisi ajatella, että sukulaiset pitävät  yleensä muutenkin yhteyttä lapseen ja perheeseen. Jos kummit olisikin kavereita, saataisiin näin lisättyä lapsen ympärillä olevien turvallisten aikuisten määrää. Ehkä siis sekä kavereita että sukulaisia?

Mutta sitten tulee ongelmaksi kummien määrä. Näillä näkymin ajattelisin, että neljä kummia on ihan maksimi ja ehkä sekin vähän liikaa. Kaksikin riittäisi, mutta kun hyviä vaihtoehtoja on niin paljon. Toisaalta täytyy pitää mielessä sekin, ettei käytä kaikkia potentiaalisia kummeja jo ensimmäiselle lapselle. Sinällään tilanne on kyllä hyvä, kun meillä on monta todella hyvää vaihtoehtoa mielessä. Mutta keitä pyytää ensin? Toki asiaa helpottaa tosiaan se, jos osa ei kuulukaan kirkkoon. Tai ehkä ennemmin vaikeuttaa, koska ainakin yksi kirkkoon kuuluva kummi pitäisi löytää.

Ehkä me joku ratkaisu tähän keksitään. Enemmän pitäisi varmaan olla huolissaan siitä, ettei meillä ole vauvalle vielä nimeäkään mietittynä. Pari ihan ok:ta vaihtoehtoa on, muttei yhtään sellaista, josta oltaisiin oikeasti innoissaan ja varmoja. Hyvää nimeä ei vain löydy. Voikohan lapsen jättää nimettömäksi ja kummittomaksi? Kunhan tässä vaan pohdin.

6 kommenttia:

  1. Me emme kasta, mutta mekko tulee ja kummit myös,vaikka ei "virallisesti" olekkaan sitten kummeja. Hiukan haastetta kyllä on tuottanut kummien vamitseminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin kuullut, että moni valitsee "kummit", vaikkei kastakaan. Kiva ajatus kyllä. :)

      Poista
  2. Meillä on esikoisella kaksi kummia, mutta nyt kuopukselle tulossa viisi kummia. Välillä ihan ahdistaa, että niin montaa tullut pyydettyä, mutta toisaalta en osannut olla pyytämättäkään, kun noista kaksi on pyydettyjen puolisoja (eli kaksi pariskuntaa tulossa kuopukselle kummeiksi). Nyt on vaan ollut kummejen välillä vähän ongelmaa ja mua harmittaa, että edes pyysin molempia, kun eivät tule toimeen keskenään. Ois vaan helppoa, kun ei ois ollenkaa kummeja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ei kuulosta ihan helpoimmalta tuo teidänkään tilanne. :D Me ollaan kans pähkäilty lisäksi tota pariskunta asiaa, et vain toinen vai aina kummatkin.

      Poista
  3. Itse ymmärrän myöskin molemmat oikeen hyvin: kasteen saamisen ja sen pois jättämisen. Me emme aio kastaa lastamme kirkkoon, koska emme itse ole uskovaisia emmekä käy ikinä kirkossa. Sen vuoksi se jotenkin tuntuisi väärältä, että sitten yhtäkkiä viemmekin lapsemme kirkkoon kastettavaksi. Täällä ei myöskään ole tapana järjestää ristiäisiä, kuten suomessa. Kummit pyydämme kuitenkin lapsellemme ihan kaveriporukasta. Kaverit valitaan siltä pohjalata, että luulemme heidän olevan osa lapsemme elämää ja meidän elämää vielä pitkälläkin aikatähtäimellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni sanookin samaa, ettei halua kastaa, kun ei itse olla uskonnollisia. :) Itselleni tuolla ei ole ollut merkitystä kasteen kannalta, mutta ymmärrän hyvin, että jollekin toiselle on.

      Poista