Kaikkiaan voin sanoa päässeeni oireiden kanssa todella helpolla ja olen siitä kyllä tosi kiitollinen. Etukäteen pelkäsin kärsiväni rajusta oksentelusta ja jatkuvista migreeneistä, mutta tilanne onkin ollut täysin päinvastainen. Ainoastaan keskenmenon pelko varjosti alkuraskautta ja kesti oikeastaan melkein nt-ultraan saakka.
Yhtenä oireena, joka edelleen vaivaa, on ollut väsymys. Päiväunille on tarvetta, töissä ei oikein jaksa täydellä teholla, kiukuttaa ja uni tulee illalla 19-20 välillä. Tästä huolimatta (tai ehkä juuri unille menon ajasta johtuen) olen herännyt aina aamuisin noin 5-6 aikaan. Aivan alkuraskaudessa oli tosin myös kamalaa unettomuutta, että heräsin joskus 3-4 aikaan tai vaihtoehtoisesti pyörin yöllä hereillä muutamankin tunnin, enkä meinannut saada uudelleen enää unta. Nyt väsymys on hieman helpottanut, mutta yöunet aloitan yhä siinä 19-20 aikoihin.
Uneen liittyen olen myös melko alusta saakka joutunut käymään öisin kerran pissalla. Se ärsyttää ehkä tässä uniasiassa eniten, koska raskautta ennen en herännyt öisin juuri koskaan. Kesti kauan tottua siihen, että saan vessareissun jälkeen uudelleen unenpäästä kiinni.
Toinen yhä joskus vaivaava oire on ollut nälkä. Kamala, loputon nälkä. Ja sitä myötä vähän heikko ja etova olokin. Siis tämä raskauden aikana kokemani nälkä on ollut ihan jäätävää, se tunne on hirveä ja iskee päälle ihan sekunneissa. Ei hiljalleen varoitellen, vaan siten, että sitä ruokaa on saatava heti, ikään kuin ei olisi koko päivänä syönyt mitään. Yhdessä vaiheessa söinkin sitten kahden tunnin välein. Nyt riittää sentään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Joskin nälän tunteen sietäminen on edelleen hankalaa ja eniten ärsyttää, jos ei meinaa tulla millään täyteen, vaikka ahtaisi itseensä kuinka paljon ruokaa. Paino on noussut lähtöpainoon nyt parisen kiloa, mutta olinkin alunperin alipainon ja normaalipainon rajamailla.
Etovaa oloa oli alkuun enemmän, mutta sekin taisi loppua siinä rv 8 paikkeilla. Oksentanut en kertaakaan, jos ei lasketa saamaani vatsatautia, joka tuli aika rajuna päälle. Etova olo oli lähinnä aamuisin ja ihan alkuun muistan, kun yritin väkisin aina syödä sellaisen imettävän päärynäsoseen ja töissä litkin mustikkasoppaa.
Päänsärky iski viikoilla 10-11 muistaakseni. Sitä kesti 1,5 viikkoa joka päivä joko lievempänä tai vähän tujumpana versiona. Mutta migreeniä se ei ollut. Mulla ei ole itse asiassa ollut migreenikohtausta 7 viikkoon (kopkop, todellakin). Se on ihmeellistä, sillä näin pitkää väliä kohtauksissa ei ole koskaan ennen ollut. Tavallisesti niitä on 2-3 kuukaudessa. Mulla e-pillerit lisäsi kohtauksia entisestään, joten jotenkin odotin raskauden tekevän saman, mutta toistaiseksi ainakaan näin ei ole käynyt.
Alavatsan melko kipeitäkin nippailuja oli myös alkuunsa, pelkäsin kohdun ulkoista raskautta, koska ne tuntuivat vaan toisella puolen. Ilmeisesti johtui keltarauhasesta. Kävin viikolla 6 ultrassa ja tuolloin todettiin kaiken olevan hyvin. Pääsin julkiselle, koska epäsäännöllisen kierron takia haluttiin varmistaa raskauden todellinen kesto. Menkoista laskettuna olisi ollut viikko 10, oviksesta 6 ja ultrankin mukaan tuo viikko 6 oli sitten juuri osuva.
Ja sitten tosiaan se keskenmenon pelko. Se oli läsnä koko alkuraskauden. Ostin dopplerin ja sain sillä äänet kuuluviin viikolla 8+1 ja se toi hieman lohtua, mutta silti sitä mietti jatkuvasti, että jos kehitys onkin loppunut. En oikein edes tiedä, miksi tuo oli mulla niin vahvasti päällä. Kuitenkin ensimmäinen raskaus, eikä sinällään pitänyt olla syytä huoleen. Jotenkin se vain tuntui niin kummalta, että raskautuminen onnistui niin helposti, että miten kaikki voisi mennä hyvin loppuunkin asti.
Toisaalta minun oli myös vaikea kiintyä vauvaan. Välillä tunsin iloa ja odotin innolla tulevaa. Uskalsin suunnitella tulevaa ja puhua siitä. Välillä taas tuntui, etten osannut yhtään ajatella olevani oikeasti raskaana. Kauhistutti, mihin oltiinkaan ryhtymässä. Jotenkin se, että asiaa ei voisi enää peruuttaa, ahdisti. Mitä jos tämä olikin virhe? En tiedä, pääseekö näistä ajatuksista eroon lainkaan ennen synnytystä.
Alkuraskauden voinnistani kertoo ehkä eniten se, etten joutunut olemaan yhtään päivää töistä poissa raskauden takia. Flunssan ja vatsataudin takia kylläkin olin, että vastustuskyky on varmaan ollut vähän heikompi myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti