Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.
Olen niin onnellisen iloinen, että ollaan selvitty ensimmäisestä viikosta. Jotenkin viime viikko tuntui erityisen pitkältä ja pelottavalta. Olihan menkat vasta jääneet pois, tuntui todella epävarmalta ja pelotti. Nyt tuntuu jo vähän paremmalta, kun ollaan päästy kuudennelle viikolle.
Entäs ne oireet? Aamupahoinvointi jäi pois jo torstaina ekaa kertaa. Se alkuun järkytti, koska olin varma, että kesken on mennyt. Nyt olen tottunut ajatukseen ja nautin siitä. Myös unettomuus on alkanut helpottaa, nukun jo peräti viiteen ellen melkein kuuteen saakka entisen neljän sijaan. En myöskään heräile öisin. Luulen, että pahoinvointiin ja unettomuuteen vaikutti kaikkiin stressi ja jännitys. Nyt kun se alkaa helpottaa, myös oireet on alkaneet helpottaa.
Kipeät ja hieman turvonneet rinnat: Tämä oire on ja pysyy.
Pissattaa herkemmin: Ei nyt koko ajan, mutta välillä tuntuu, että pissahätä yllättää heti uudelleen.
Väsymys: Ei mitenkään huomattavaa, mutta kyllä iltaisin uni maittaa jo kasilta. Oon kyllä aina mennyt ajoissa nukkumaan.
Alavatsan tuntemukset: Repäisykipuja esim. yskiessä, menkkamaista lievää jomotusta joskus iltaisin, munasarjoja on vihlonut, mutta nyt parina viime päivänä ei enää niin paljon. Iltaisin yleensä vatsa turpoaa palloksi, mutta se ei eroa siitä kuin jos olisin syönyt jotain väärää.
Leposyke noussut melkein 80 asti ja siellä pysyy. Lisäksi lämmöt on 37 astetta.
Meillä on neuvola viikolla 6+1. Mietin, varaisinko varhaisultran viikolle 6+4. Toisaalta haluaisin olla varma, että myös syke saadaan näkyviin (eli vasta viikolla 7+2), mutta toisaalta olisi kivempaa viettää pääsiäistä tietäen, missä mennään. Ja mitä olen keskusteluja lukenut, monella on syke jo noilla aiemmillakin viikoilla näkynyt.
Tällä hetkellä fiilis on hyvä. Olen uskaltanut jo miehen kanssa hieman iloita asiasta ja puhua tulevasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti