Perheestämme 3/4 on sairaina. Epäilin aluksi koronaa tai influenssaa, koska oireet alkoivat niin rajuina ja nopeasti sekä sopivat muutenkin etenkin influenssaan, mutta kotitesti ei kuitenkaan näyttänyt kumpaakaan näistä. Meillä siis esikoinen sairastui ensin: lauantai-iltana oltiin vielä koko perhe terveinä ulkona riehumassa ja yöllä yhtäkkiä hän heräsi korkeassa kuumeessa ilman mitään muita oireita.
Sunnuntaina aamusta tuntui omakin kurkku kuivalta ja alkoi yskittää ja samana iltana mies valtteli kurkkukipua. Vain vauva on säilynyt terveenä ja toivonkin koko sydämestäni, että rintamaidon vasta-aineet pitäisivät taudin loitolla. Oireina tässä taudissa näyttäisi olevan melko perinteiset korkea kuume, lihaskivut, väsymys, kurkkukipu ja yskä.
Positiivisesti ajateltuna emme nyt sitten ainakaan sairasta jouluna. Ainakaan tätä tautia. Nyt on liikkeellä kyllä vaikka ja mitä muutakin. Saimme juuri päiväkodistakin viestin, että koko kunnasta puuttuu tällä hetkellä noin puolet varhaiskasvatuksen henkilökunnasta ja vähät sijaisetkin ovat sairaina. Ilmoittauduttiinkin sitten vapaaehtoisiksi, että meidän lapsi on tämän koko viikon pois päiväkodista. Tosin nyt näyttää siltä, että oltaisiin joka tapauksessa varmaan jouduttu olemaan tämän sairastelun takia. Meillä on ollut joulukuussa vasta kolme hoitopäivää ja ensi viikolla on neljä, jonka jälkeen jäädäänkin kahden viikon joululomalle. Myös miehellä on viikko lomaa.
Joulun valmistelut ovat onneksi hyvässä vauhdissa. Koristeet ovat jo paikoillaan ja aatto vietetään rennosti kotona. Ruokatilaus pitäisi miettiä valmiiksi ja ehkä tilata taas ruuat kotiin. Joulupipareita ei olla myöskään ehditty vielä leipoa, joten se lisättäköön johonkin väliin. Muutamia joululahjoja pitäisi myös vielä hankkia. Kuopukselle ei olla hankittu vielä mitään ja muutaman muunkin läheisen lahjat puuttuvat. Onneksi suurin osa lahjoista löytyy jo.
Sitten asiasta toiseen eli vauva täyttää jo viisi kuukautta, kolme kuukautta korjatulta iältään. Hänestä on kuoriutunut aivan ihastuttava ilopilleri. Aina kun hänen kanssaan juttelee, saa ihania leveitä hymyjä ja oikein hassutellessa myös nauruja. Hän on myös siitä hassu vauva, että hän kutisee kainaloista. Esikoinen ei koskaan kutissut vauvana, mutta tämä pienempi kikattaa joka kerta, kun vaippaa vaihtaessa vahingossa koskee kylkiin.
Uusimpana taitona vauva harjoittelee nyt esineisiin tarttumista. Se on niin huvittavaa katseltavaa. Hän nostaa käsiään nyrkeissä silmien tasolle ja tuijottaa niitä ihan maanisesti yrittäen hoksata, miten niitä saa käskytettyä toimimaan. Hän myös vie niitä leluihin kiinni nyrkissä ja sitten huitoo, kunnes jossain kohtaa onnistuu avaamaan nyrkkinsä. Koko ajan tietysti oppien hommaa enemmän ja enemmän, nyt se jo sujuu aika kivastikin.
Niin sanotuista turhista itkuista ollaan nyt päästy melkeinpä kokonaan. Siis sellaisista, joille ei löydy mitään järkevää selkeää syytä. Juuri totesin miehellekin, että eipä ole hetkeen tarvinnut kanniskella vauvaa tuntikausia pitkin asuntoa. Iltaisin siinä 5-6 aikoihin alkaa yhä väsykitinät ja tietenkään emme ole päässet perinteisestä iltahuudosta eroon. Eli sänkyyn mennessä alkaa armoton huuto, joka kestää viidestä minuutista puoleen tuntiin. Koskahan tämä oikein loppuu? Meillä oli myös viikon mittainen vaihe, kun heräiltiin öisin 1-2 tunnin välein, mutta sitten palattiin taas 3-4 heräämiseen. Saattoi olla tiheän imun kausi, tiedä näistä.
Vauva ei ole myöskään muuten pariin viikkoon nukkunut enää sylipäikkäreitä. Tajusin sen vasta tätä kirjoittaessani. Ollaan nukutettu häntä nyt vaunuihin ulos ja välillä hän nukkuukin siellä jopa kaksi tuntia. Niin se vain tämäkin vaihe koitti, vaikka jossain kohtaa epäilin, etten koskaan saa käsiäni vapaaksi.
Nyt aletaan olla mielestäni aika ihanassa iässä. Meillä on vastavuoroinen, ei enää itkuinen, yhä pieni vauva, jonka kanssa alkaa saada myös hieman omaa aikaa takaisin, kun päiväunet sujuvat. Näistä hetkistä täytyy muistaa nyt nauttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti