Jouluaaton tunnelmia

Takana on vauvan ensimmäinen joulu ja päivä täynnä tunteita ja tunnelmia.

Kuten arvelin, päivämme alkoi aikaisin eli kello neljä, kun esikoinen heräsi eikä enää saanut unta. Hän kyseli vain, miksi meidän pitää nukkua ihan liikaa. Meillä oli siis rauhallinen aamun aloitus kaksin ennen kuin vauvakin heräsi viiden maissa.

Perinteisesti laitoimme telkkarista näkymään Joulupukin Kuumalinjan ja taustalla paloi takkatuli. Kumpikaan ei tietenkään esikoista kiinnostanut, joten hän pelaili tabletilla. Minä sen sijaan fiilistelin tunnelmaa sohvalla vauvaa imettäen ja keittelin taustalla riisipuuroa.

Riisipuuro piti syödä porukalla, mutta isin herätessä vauva alkoikin jo hermostua. Söimmekin siis esikoisen kanssa kaksin, isi meidän jälkeen. Puuro maistui!

Pukin piti tänä vuonna jättää lahjat oven taa, mutta esikoinen alkoikin puhua siihen malliin, että pukki olisi nähtävä. Hieman järjestelyjä oman perheeni kesken ja saimme sittenkin pukin paikalle. Hän antoi lahjat oven raosta ja jatkoi sitten matkaansa. Kylläpä jännitti!

Pukki ja lahjat oli tietysti menestys. Lahjoja oli niin paljon, että aikaisin heränneelle esikoiselle iski kisaväsymys. Piti pitää pieni leikkihetki välissä uusilla leluilla, jonka jälkeen avaaminen jatkui. Lahjoilla leikittiinkin sitten loppuilta ja tietenkin testattiin kaksi uutta lautapeliä.

Jouluruokailu valmistui niin, että minä hytkyttelin väsynyttä vauvaa ja mies valmisteli keittiössä ruokia minkä ehti. Nukutin vauvan ulos vaunuihin ja kun sain lautaselle ruokaa, vauva heräsi. Mies haki vauvan sisälle, jonka jälkeen hotkin oman ruokani. Kun mies pääsi joulupöytään, esikoinen oli jo leikeissään ja minä muualla vauvaa ruokkimassa.

Tänä jouluna perinteet jäivät hieman käytännöllisyyden jalkoihin. Tykkään esimerkiksi itse siitä, että lahjat avataan vasta illalla. Tänä vuonna halusimme avata ne jo puolilta päivin riisipuuron jälkeen, sillä ilta olisi jäänyt muuten todella lyhyeksi vauvan väsähtäessä yleensä jo 17-18 aikaan. Tämä oli hyvä päätös!

Pidän myös sellaisesta perinteestä, jossa aatoksi puetaan joulusaunan jälkeen vähän hienommat vaatteet. Tänä vuonna kuitenkin tällainen rento joulu oli parasta, mitä saattoi olla. Ei minkäänlaista laittautumista tai paineita mistään, täysin lasten ja oman jaksamisen ehdoilla mentiin. Joulusaunassakin kävimme esikoisen kanssa jo edeltävänä iltana.

Aatto oli silti ihana ja kuten aina, vähän myös väsyttävä. Vauvakin meni hienosti menossa mukana muiden touhuja seuraillen. Kuudelta olimmekin sitten lasten kanssa jo sängyssä ja seitsemältä kaikki suloisessa unessa.