Vauva täytti neljä kuukautta jo ajat sitten, mutta postaus on vähän viipyillyt. Ei meillä oikeastaan ole ollut kiirekään, on vain tullut keskityttyä muihin juttuihin. Korjattua ikää vauvalla on toki vasta kaksi kuukautta ja sen ikäistä hän yhä pitkälti vastaakin kaikin tavoin. En muista, kirjoitinko tästä jo viimeksi, mutta en oikeastaan osaa edes ajatella häntä nelikuisena. En välttämättä edes muista kalenteri-ikää laskematta ja saatan vastata kysyttäessä hänen olevan kaksi kuukautta ennen kuin muistan, että eipäs kun neljä.
Itkuisuus on vihdoin vähentynyt huomattavasti. Viikot 5-7 (korjatulta iältä) oli meillä itkuisimmat kaikista ja tuntui, ettei vauva viihtynyt missään. Alkoi omat selkä- ja niskalihaksetkin jo väsyä kaikesta kantamisesta. Nykyään meillä kuitenkin asustaa perustyytyväinen ja erittäin hymyileväinen pieni ihmisen alku, joka oppi juuri myös nauramaan ääneen. Hän viihtyy hyvin itsekseenkin meidän touhuja tuijotellen. Erityisen hyvä juttu tämä on siksi, että hän viihtyy myös leikkimatolla sekä selin että vatsallaan, niin pääsee harjoittelemaan tärkeitä motorisia taitoja.
Päivärytmiä vielä haetaan, mutta hiljalleen on hahmottunut selkeä valvomisikkuna eli hän jaksaa olla tyytyväisenä hereillä noin tunnin ennen kuin tarvitsee taas unta. Ollaan nyt nukutettu häntä myös ulos, vaikkakin tuntuu joskus turhauttavalta pukea kaikki ne kerrokset ja raahautua ulos asti vain 45 minuutin unien takia. Kauemmin hän ei nuku paitsi sylissä tai kantorepussa. Yöt menee kivasti yhä noin kolmella herätyksellä, saadaan hyvin unta. Iltaisin sen sijaan huudetaan yhä nukkumaan mennessä, nykyään noin 10-30 minuuttia eli ei enää sentään koko tuntia.
Meillä on nyt myös lupa aloittaa kiinteät, mutta ei ajateltu pitää asian suhteen kiirettä. Keskosten kiinteiden aloituksen ohje vaihtelee riippuen keneltä kysyy. Meidän saama ohje on, että aloitetaan neljä kuukautta lasketusta ajasta, koska hän kasvaa niin hyvin rintamaidolla. Mutta jos haluamme, voisimme aloittaa ne jo nytkin. En kuitenkaan näe vauvaa vielä millään tavoin valmiina syömään edes soseita saatikka sormiruokaa, joten lykkäämme tätä suosiolla ensi vuoteen 6 kuukauden kalenteri-iän kohdille. Rintamaidon kanssa hän on sen sijaan alkanut vihdoin pärjäämään, eikä "tukehtumisia" oikeastaan enää tule.
Muuten arkeemme ei ihmeempiä kuulu. Esikoisen 4-vuotissynttärit tuli juhlittua tutulla pienehköllä porukalla. Neuvolassa myös käytiin, se oli hauska reissu se. Esikoinen on melkoinen sanaseppä ja sai kyllä monet hymyt aikaan jutuillaan. Sittemmin ollaan saatu hengähtää tavallisen arjen parissa, korkeintaan ollaan suunniteltu joulua. Tänä vuonna ollaan aattona luultavasti vain kotona, mietitään vielä, tilataanko pukki vai ilmestyisikö lahjat vain kuusen alle kuten viimeksikin. Viime vuonna oli kyllä pukkikin käymässä isovanhemmilla. Pukkina toimi velipuoleni, mutta veikkaan ettei se ehkä tänä vuonna enää menisi läpi.
En tosin ole ihan varma siitäkään, millä tasolla tuo nelivuotias pukkiin uskoo. Hän pohti eräänä iltana, että miten se pukki voi ostaa lahjat kaikille lapsille ja kerrottiin, ettei se ostakaan, vaan että vanhemmat auttaa ostamalla niitä. Pukki on sellainen yhteinen joulun satu, johon voi uskoa jos haluaa, mutta aikuisten ostamat lahjat annetaan pukille, joka ne sitten tuo. Ostetaan myös läheisille lahjoja niin, että esikoinen tietää niiden olevan nimenomaan joululahjoja meiltä - eli ei joulupukilta.
Joulukuusi koristeltiin jo hyvissä ajoin marraskuun lopussa. Tarkoitus oli laittaa se vasta joulukuussa, mutta esikoinen halusi sen jo aiemmin ja ajateltiin, että väliäkös tuolla sitten. Tuo kivasti joulun tunnelmaa, lämpöä ja valoa. Ja kuten mies totesi, olen luultavasti taas korjannut koko joulun pois jo joulupäivänä, kun hän herää. :D
Sitten asiasta aivan toiseen. Päädyttiin nyt lopulta kuitenkin ostamaan toinen Tripp Trapp. Tätähän olen pyöritellyt mielessäni jo varmaan puoli vuotta, mutta päätettiin nyt sitten tarttua Black Fridayn tarjoukseen, kun kaupan päälle sai newborn-osan. Meillä on aika korkea pöytä, niin esikoinen saa vielä käyttää omaa tuoliaan, kun vauva tarvitsee omaansa. Ja onhan tuo newborn-setti ollut ihan kätevä, kun vauvan on saanut meidän kanssa samalle tasolle.
Ai niin, käväistiin tässä myös tsekkaamassa kavereiden uusi asunto parin tunnin ajomatkan päässä. Esikoinen oli hoidossa, mutta vauva mukana. Menomatka meni kivasti, vauva nukkui, mutta tulomatkasta vauva oli puolet ajasta hereillä ja huusi. Sain pidettyä hänet hiljaisena osan aikaa suhisemalla, laulamalla, puhumalla ja soittamalla puhelimesta musiikkia, mutta olipa kyllä aika stressaava reissu. Tulipa nyt myös todistettua, että hänen kanssaan ei pidä autoilla enää klo viiden jälkeen, kun alkaa illan kitinät muutenkin. Hän ei nimittäin silloin nuku edes autossa, vaan huutaa kurkku suorana. No, selvittiin onneksi kotiin!
Tulevat viikot kuluvat pitkälti tavallisen arjen parissa joulua odottaen. Tässä kuussa vauvalla ei ole Tyksin seurantakäyntiäkään eikä edes neuvolaa, mikä tuntuu ihan oudolta, kun tähän asti ollaan seurattu kaikkea niin tarkasti. Se kuitenkin kertoo siitä, että hyvin meneee. Välillä muiden saman viikkoisten keskosten tarinoita lukiessa vasta ymmärrän, miten älyttömän onnekas meidän alkutaival on ollut. Siitä ollaan kiitollisia. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti