Neljän kuukauden hulinat

Ensimmäisen kerran epäilin neljän kuukauden hulinoita, kun kirjoitin tämän postauksen jostakin oudosta vaiheesta. Se johtui pääosin siitä, että vauva alkoi heräillä öisin 1-2 tunnin välein. Huomasin kuitenkin pian, että nämä on tainneet sittenkin tulla jäädäkseen (ja näin onkin yhä). Kyse ei siis ollut neljän kuukauden hulinoista, vaan jostakin muusta.

Seuraavaksi öihimme tuli mukaan muut levottomuudet ja se oli toinen kerta, kun epäilin, että no nyt on oltava kyse hulinoista! Ennen vauva heräsi vain vähän ähisemään, söi pari minuuttia ja jatkoi sitten uniaan. Mutta yhtäkkiä hän alkoikin heräillä aina eri tavoin äännellen, potkien ja käsillään vimmatusti huitoen. Välillä tätä levotonta heiluntaa ja ääntelyä tapahtui myös vauvan ollessa unessa. Tuntui, ettei hän ollut koko yönä hetkeäkään rauhassa. Voin kertoa, että yöimetykset muuttui samalla hyvin mielenkiintoisiksi. Kerran jos toisenkin heräsin imetyshorroksesta siihen, kun pieni käsi läiskähti kuuluvasti omaan naamaani. No, sitä(kin) kyllä tapahtuu edelleen...

Imetyksen jälkeen vauva piti myös muistaa aina kääntää vielä takaisin selälleen, koska muuten hän olisi pian kääntynyt kyljeltä vatsalleen. Se oli ihan tolkutonta, tuntui kuin vauva olisi ollut riivattu. Hänen oli vain kertakaikkisen pakko yrittää kääntyä vatsalleen ihan koko ajan. Kertaalleen heräsinkin sitten yöllä siihen, kun vauva ähisi epätoivoisesti ja silmäni avattuani huomasin hänen olevan vatsallaan, pää ylhäällä, mutta silmät kiinni. Voin kertoa, että säikähdin! Nykyään tämä onkin sitten selkeästi vähentynyt ja tuntuu, ettei vauvaa kiinnosta kääntyminen enää juuri lainkaan. :D

Helpollapa oltaisiin kuitenkin päästy, jos tässä olisi olleet meidän hulinat. Mutta ehei ne olleet. Sen lisäksi, että vauva yhä heräsi 1-2 tunnin välein ja ähisi, potki ja huitoi, hän päätti, että öisinhän voisi myös avata silmät ja alkaa jutella. Mukaan alkoi tulla siis öitä, jolloin jokaisena heräämiskertana vastassa oli täysin hereillä oleva pirteä vauva. Kiva. Onneksi hän kuitenkin yleensä nukahti uudelleen imetykseen, jossa edelleen sain osani potkuista ja käsien huitomisesta. Laitoinkin lopulta aina tyynyn itseni ja vauvan jalkojen väliin ja yritin muistaa kääntää pääni takaviistoon näiltä välttyäkseni. Lisäksi alkoi tulla öitä, kun vauva ei nukahtanutkaan imetykseen, vaan jutteli ja naureskeli yksikseen puolisen tuntia ihan pirteänä.

Pahimpana hetkenä kävin sitten viisastumassa, että nämä hulinat voi kestää kaikkiaan 2-4 viikkoa. Siis pahimmillaan kuukauden. Jos uskoin olevani vähän väsynyt hulinoiden alkaessa, en oikeastaan edes tiedä, minkä voimalla pidin silmiäni enää auki hulinoiden loppupuolella. Kävin varmaan ihan ylikierroksilla, koska en meinannut saada iltaisin enää unta enkä varsinkaan pystynyt nukkumaan päiväunia. Päiväunista puheenollen, niihin hulinat ei juuri vaikuttaneet. Onneksi! Muutamia outoja päiviä kyllä oli, kun vauvaa ei vain saanut nukahtamaan millään ja hän saattoi valvoa kolme tai jopa neljäkin tuntia (normaalisti 1,5-2). Ja muutamana hassuna päivänä hän nukkui parit vartin unet. Mutta ne oli onneksi aikalailla poikkeuksia, kesti vain muutaman päivän.

Nyt voisin varovasti epäillä, että hulinat on meidän kohdalla viimein ohitse. Vauva heräilee toki yhä tunnin tai kahden välein, mutta nukkuu kuitenkin useimmiten nuo unipätkät melko sikeästi, eikä koko ajan heilu, huido tai ähise. Ja ensimmäinen unipätkä on taas tutun 3-4 tunnin mittainen. Heräämisetkin on palanneet ähinään tai kitinään ainaisten valvomisten sijaan. Olipa sekin kokemus!