Ilmoitin juuri työnantajalle palaavani töihin vasta syksyllä 2021 eli yli vuoden päästä. Tuntuu helpottavalta, että viimein tehtiin päätös asian suhteen. Ja samalla ihanalta, että saan olla kotona oman pienen kanssa vielä niinkin pitkään. Toisaalta vähän kauhistuttaa, kuinka sitä tulee taloudellisesti pärjäämään. Tai kyllä mä tiedän, että me pärjätään, en olisi muuten hoitovapaalle jäänyt. Mutta ei voi sanoa, että äitiysloman jälkeen olisi enää juurikaan ylimääräistä rahaa käytössä.
Mua ei hirveästi houkuta kolmen työvuoden jälkeen palata kädestä suuhun -meininkiin, mutta vielä vähemmän houkuttaa ajatus siitä, että pieni kymmenkuinen menisi päiväkotiin. Tai edes perhepäivähoitoon. Lapset ovat pieniä kuitenkin niin ohikiitävän lyhyen ajan, ja vanhempien seura käy vuosi vuodelta vähäpätöisemmäksi. Noin niinkuin yleensä, kun tilalle tulee esimerkiksi kaverit ja harrastukset. Siksi haluan olla läsnä mahdollisimman pitkään, kun pieni lapseni minua vielä kaipaa ja tarvitsee.
En halua kuitenkaan kritisoida kenenkään ratkaisua laittaa lapsi kymmenkuisena (tai nuorempana) päiväkotiin. Jokainen tekee tämän ratkaisun omista lähtökohdistaan, jotka voi olla hyvinkin erilaisia eri perheiden kesken. Joillekin se on vain pakko. Rahat ei ehkä muuten riitä. Joku ei vain viihdy kotona. Joku kaipaa vahvaa tukea vanhemmuutensa tai jaksamiseen. Joku pelkää tipahtavansa työmarkkinoilta. Syitä on monia.
Olen itse aina ajatellut, että jään mielelläni kotiin pidemmäksikin aikaa, jos elämäntilanne sen muuten sallii. Enkä voi olla kuin äärettömän kiitollinen siitä, että mulla on nyt tämä etuoikeutettu mahdollisuus jäädä kotiin - kaikilla ei ole. Mun ei onneksi ole pakko laittaa lasta hoitoon heti vanhempainvapaan jälkeen. Jos olisi pakko, näkisin perhepäivähoidon meidän valintana.
Miksi en veisi alle vuoden ikäistä päiväkotiin?
Korostan vielä alkuun, että tämä osio koskee tilannetta, jossa sinulla on mahdollisuus valita joko koti, päiväkoti tai perhepäivähoito. Omiin kokemuksiini perustuen avaan syitä siihen, miksi en itse valitsisi päiväkotia ihan pienelle.
Olen työskennellyt päiväkodissa kolme vuotta alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Joka vuosi aloittaa joku alle vuodenikäinen, yleensä useampikin. En voi rehellisesti sanoa heidän juuri hyötyvän hoitopäivistä, etenkään jos vaihtoehtona olisi oma tuttu koti ja oma vanhempi. He eivät vielä tarvitse muiden lasten seuraa siinä määrin kuin päiväkodissa on tarjolla tai jos tarvitsevatkin, saman hyödyn saisi irti esimerkiksi avoimista päiväkodeista. En sano heidän kärsivänkään, mutta noin pieni ei vielä kuitenkaan tarvitse päiväkotia varhaiskasvatuksen näkökulmasta (esim. tavoitteita, projekteja, vertaisiaan). Mutta eipä heitä sinne yleensä varhaiskasvatuksen takia tuodakaan, vaan nimenomaan hoidontarpeen takia.
Lisäksi he ovat vielä niin kovin pieniä kaikin puolin: alle kolmevuotiaiden ryhmässä on lähes aina 12 lasta, joista vanhimmat voivat olla jo lähemmäs kolmevuotiaita. Ikähaarukka on ihan valtava ja myös haastava. Työntekijöitä on yleensä kuitenkin vain kolme. Väkisinkin sellainen pieni kirppu, joka ei vielä edes kävele, jää siis vähän jalkoihin. Joskus kirjaimellisesti, joskus kuvainnollisesti, vaikka sitä kuinka työntekijänä tekee parhaansa ja huomioi pienet etunenässä.
Päiväkodissa joutuu myös ikävän usein pakolla tottumaan päiväkodin rytmiin, mikä on alle vuodenikäiselle joskus vaikeaa. Esimerkiksi kaksia päiväunia ei välttämättä pysty toteuttamaan, koska yksi aikuinen ei noin vain voi irroittautua nukuttamaan yhtä lasta kesken kaiken. Samoin syömisvälit voi venyä liiaksi ja jos päiväuniaikaan ei nukutakaan, joutuu silti pysymään nukkarissa "hiljaa" melkein koko nukkuma-ajan. Lisäksi pitää olla jatkuvasti tavoitteita ja pienryhmätoimintaa, vaikka alle vuodenikäinen kaipaisi vielä lähinnä rutiineja, syliä ja vauvantahtisuutta päiviinsä. Sitten on vielä se kaikki hälinä sekä melu, mikä käy helposti raskaaksi pienen mielen päälle ja nämä alle vuodenikäiset ovatkin usein aika itkuisia, koska eivät vain jaksa mukana.
Yhtenä ikävänä asiana päiväkodissa on myös odottaminen. Vaikka kuinka yrittäisit huomioida pienet ensimmäisenä, päivän aikana joutuu aina odottamaan jotakin. On sydäntäsärkevää kuunnella sitä itkua, kun pieni ei ymmärrä, miksi hän joutuu istumaan yksin, eikä pääse syliin. Sylejä kun ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi joka hetkessä. Esimerkkinä ulos lähteminen: puettavana on 12 lasta, joista alkuvuodesta ei välttämättä kukaan osaa vielä pukea itse, ja pukijoita on vain se kolme. Näissä yritetään aina miettiä kaikenlaisia järkeviä systeemejä, mutta useinkaan ilman minkäänlaista odottamista on mahdotonta selviytyä.
Toki päiväkodeissakin on eroja. Ihan jo päiväkodin tilat voivat rajoittaa tai mahdollistaa asioita eri tavoin (onko esimerkiksi ryhmät erillään, onko piha suoraan ulko-oven yhteydessä jne.). Sitten on eroja hoitajissakin: miten kukakin on valmis joustamaan ja olemaan ihan pienten kanssa. Toisaalta sekin vaikuttaa, onko ryhmässä yksi alle vuoden ikäinen vai kenties neljä. Tämä on aina vähän tuuripeliä, millaisen paikan onnistuu saamaan.
Jos joutuisin laittamaan kymmenkuisen päiväkotiin perhepäivähoidon sijaan, haluaisin paikan, jossa lapsia on vähän ja hoitajia paljon. Jossa kaikki lapset on samanikäisiä vain parin kuun heitolla. Jossa suurenmoiset varhaiskasvatussuunnitelmat heitettäisiin menemään ja voitaisiin keskittyä ihan vain lasten kanssa olemiseen ilman jatkuvia tavoitteita tai projekteja. Keskityttäisiin vain sylittelyyn, rauhalliseen aidosti kodinomaiseen arkeen ja jokaisen yksilölliseen huomiointiin niin rytmeissä kuin muussakin. Tällöin voisin harkita päiväkotiakin.
Mutta tällaista paikkaa ei ole vielä itselleni vastaan tullut. Yksi ihana päiväkoti tosin pääsee jo melko lähelle, tokikaan varhaiskasvatussuunnitelmaa ei voi noin vain heittää menemään. :D Mutta kyseinen päiväkoti saa jaettua ihan pienet omaksi ryhmäkseen, jolloin vasuakin pystytään soveltamaan parhaalla mahdollisella tavalla juuri heille.
Minkä ikäisenä sitten veisin päiväkotiin?
Jos nyt karkeasti yleistetään ja vedetään mutkat suoriksi, ajattelen, että 1,5-vuotias alkaa olla sopivan ikäinen aloittamaan päiväkodin. Sitä ennen en omaa lastani päiväkotiin veisi. Toki lapset on yksilöitä kaikki, eikä siksi mitään yhtä ikää voi sanoa niin, ettäkö se kävisi kaikille. Tuossa iässä kuitenkin alkaa yleensä jo ymmärtää enemmän ja nauttii selvästi muiden lasten seurasta sekä päiväkodin tarjoamasta toiminnasta ja rutiineista. Nauttii, hyötyy ja myös alkaa ymmärtää, että vanhemmat hakevat sitten iltapäivällä.
1,5-vuotias lapsi myös jaksaa jo paremmin päiväkodin hektistä arkea, ja päivärytmi on usein jo valmiiksi samankaltainen päiväkodin rytmin kanssa. Silloin on jo enemmän valmiuksia odottaa omaa vuoroaan ja toimia ryhmässä muiden kanssa. Toisaalta silloin ei ole vielä liian vanhakaan. 1,5-vuotias sopeutuu tosi nopeasti ja oppii uusia asioita. Ei mene sitten enää isompana aikaa päiväkodin perusrytmin ja asioiden opetteluun, vaan saa kaiken ilon ja hyödyn irti arjesta.
Toisaalta muutos ei myöskään tällöin ole niin radikaali, jos ajatellaan, että olisitkin ensin kolmevuotiaaksi kotona ja sitten pamahdat suoraan ryhmään, jossa on lisäksi 20 täysin tuntematonta lasta. Alle kolmevuotiaana saat aloittaa vielä 12 lapsen ryhmässä, jolloin isompiin siirryttäessä kaverit sekä päiväkoti muutenkin on jo tuttuja entuudestaan ja oma paikka ryhmässä alkaa olla löytynyt. Oma kokemukseni myös on, että pienemmät lapset yleensä sopeutuvat nopeammin päiväkodin arkeen, vaikka tässä lapsen persoonallakin on toki todella iso rooli.
Mikä meidän suunnitelma siis tarkalleen ottaen on?
Olen hoitovapaalla vuoteen 2021 asti, heinäkuun loppuun. Sen jälkeen mies pitää loput isyyslomansa eli on pojan kanssa kotona vielä kuukauden. Sitten meillä alkaa päiväkoti. Poika on vuoden ja yhdeksän kuukautta, kun menee hoitoon ja koen tällä hetkellä, että se on varmasti meille sopiva ikä. Lisäksi olen aikeissa tehdä vielä 2021 loppuvuoden osa-aikaisesti. Jään siis miehen isyysloman jälkeen osittaiselle hoitovapaalle, jolloin teen enintään 30 tuntia viikossa. Näin pojalle saadaan joko lyhyemmät hoitopäivät tai lyhyempi hoitoviikko, siitä en ole vielä neuvotellut työnantajan kanssa.
Uskon, että tämä on meille juuri passeli ratkaisu. Ja toivon, ettei kukaan pahoita tästä mieltään. Lapset on erilaisia, perheet on erilaisia, tilanteet on erilaisia ja päiväkodit sekä kokemukset on erilaisia. Tehkää niin kuin uskotte juuri teidän kohdalla olevan paras ratkaisu! Ja kaikki sympatiat teille, joilla ei ole tätä samaa mahdollisuutta valita ♥
Musta on ihana, että Suomessa on mahdollisuusviedä pieni päiväkotiin tai olla hoitovapaalla siihen saakka kun lapsi on kolmen. Jokainen tekee omat valintansa, meillä valinta oli viedä 11kk päiväkotiin ja se oli ratkaisu joka ei ole oikeastaan kaduttanut päivääkään. Lapsen luonteelle se tuntui sopivan paremmin kuin hyvin, toki kävi myös tuuri ja saatiin päiväkotipaikka päiväkodista joka on aivan ihana.
VastaaPoistaJokainen tekee ja valitsee kuten omalle perheelle parhaaksi sopii, etuoikeutettuja he jotka todella voivat valita. Me voitiin. Surullisia ovat myös mun mielestä ne tarinat joissa jäädään kotiin koska koetaan että on pakko ja sitten ahdistutaan lapsen kanssa. Päiväkodin aloitus onkin siksi musta koko perheen asia ja se ettähaluaa töihin ei tee vanhemmista sen huonompia kuin heistä jotka ovat valinneet olla kotona.
Ihanaa että saat ja voit valita ja pääset olemaan kotona vielä noin pitkälle <3
Kiva kuulla, että teillä on ollut hyvä kokemus, vaikka pienenä onkin mennyt päiväkotiin 😊 Noin se juuri on, että jokainen tekee itselle ja lapselleen parhaat ratkaisut. Ja jos ei tosiaan viihdy kotona tai muuten jaksa, on ehdottomasti parempi viedä päiväkotiin kuin jäädä itse kotiin ahdistumaan. Onpa ikävää, jos joku jää kotiin vain siksi, että "kuuluu".
PoistaToivottavasti tästä ei jäänyt sellainen kuva, että pitäisin töihin aikaisin palaavia jotenkin huonompina. Yritin ainakin korostaa, että jokainen tekee itselleen parhaat päätökset ja tässä on enemmänkin just kyseessä mun omat kokemukset ja arvomaailma, jonka perusteella itse tehtiin päätös hoitovapaasta.
Kiva kuulla työntekijän mielipide ja ajatuksia tästä asiasta.
VastaaPoistaEn tiedä itse miten yksinhuoltajana on mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle, todennäköisesti ainakin joksikin aikaa. Alunperin olin haaveillut siitä 3 vuodesta, mutta toisaalta taloduellisesti ei tule olemaan kuitenkaan mahdollista. Mutta nyt mietin että oispa hienoa jos pystyisin olemaan sen 1,5-2 vuotta kotona edes. Ja lohduttavaa että voisi silloin olla jopa parempi sauma mennä hoitoon kuin vasta 3 vuotiaana. Tosi hyviä pointteja, kiitos! :)
Niin, en tiedä itsekään, mitä tukia yksinhuoltajan olisi esim. mahdollista saada. :) Kiva, jos postauksesta oli hyötyä! Vaikka pitää tosiaan aina muistaa, että lapsetkin on yksilöitä. Voihan se olla, että itse murehdin vielä 1v9kk:n kanssa, että hän ei ole valmis päiväkotiin. Tai sitten tuskailen jo vuoden iässä, että olisi pitänyt vaan palata töihin ja laittaan lapsi hoitoon. :D
PoistaMielenkiintoista pohdintaa omasta näkökulmastasi! Olen ihan samaa mieltä, että pienet vauvat varmasti jäävät sellaisessa ryhmässä jalkoihin, jossa on lapsia 3 ikävuoteen saakka. Vauvoille pitäisi ehdottomasti olla omat ryhmänsä, vaikka Suomessa se ei varmasti vaan ole niin helppoa järjestää, kun vauvoja ei siellä hoitoon pahemmin laiteta hoitovapaa mahdollisuuksien vuoksi. Omasta mielestäni tilanne on kuitenkin ihan eri, kun on vauvaryhmiä, joissa on 3-6kk ikäisiä pikkuisia ja päivä mennään ihan heidän ehdoillaan. Ei ole rytmiä vaan mennään vauvojen rytmin mukaan kaikki nukkumiset ja syömiset. Vielä seuraavassakaan ryhmässä (6kk-1v) ei ole päiväuniaikoja, vaan ne alkavat vasta +1v ryhmissä. Ulkoilut sun muut on myöskin jaettu esim joka toiseen päivään, että vain puolet vauvoista viedään ulos, ettei aikaa kulu odottamissen niin kauaa (pukeminen, aurinkorasvan laitto ym).
VastaaPoistaItse olen täällä asuessani muuttanut mielipidettä sen suhteen, että alle 1,5v lapsi ei hyötyisi muiden samanikäisten seurasta. Täällä olen tutustunut kavereiden ja tuttujen lapsiin ja heissä on ihan hirveä ero sosiaalisessa kanssakäymisessä ja itsensä ilmaisemisessa, kun vertaan sukulaisteni lapsiin suomessa. Täällä tämän systeemin nähtyäni olen pro aikainen sosialisoituminen oman ikäisten kanssa.
Lisäksi koen myöskin, että vauvat omaksuvat täällä nopeammin topakan päivärytmin ja yö heräämiset jäävät paljon aikaisemmin pois, kun tuntemillani suomalaisvauvoilla. Olen vakuuttunut, että hoidolla on siinä asiassa suuri osuus. En tunne täällä yhtäkään vauvaa, joka heräilisi yöllä syömään 5 ikäkuukauden jälkeen. Tiedä sitten, onko se parempi vai ei, mutta varmasti monelle äidille hyvin tervetullut lisä, kun saa nukkua yöt läpeensä:)
Nämä nousivat itselle mieleen, miten olen kokenut asian täällä toisessa maassa nähtyäni hyvin erilaisen systeemin kuin Suomessa.
Olen iloinen puolestasi, että saat olla vielä pitkään kotona teidän pojan kanssa! Hyvä, että se tuntuu teille juuri oikealta ratkaisulta!
Olit itse asiassa mun mielessä, kun tätä kirjoitin ja ajattelinkin just, että teillä on varmasti niin eri tilanne, kun ryhmät on nimenomaan vauvoille tarkoitettu. :) Suomessa tosiaan kuitenkin aika harva alle vuodenikäinen aloittaa päiväkodissa, niin tällaisia ryhmiä ei valitettavasti ole tarjolla. Tai ehkä jossain voi ollakin, muttei ihan "tavallisessa" päiväkodissa.
PoistaEhkä suomalaiset on niin juroja maineeltaan just siksi, että ovat niin vanhoiksi kotona, eivätkä sosialisoidu :D No ei, mutta kyllä tietysti ihan vauvana aloitettu hoito näkyy vauvan kehityksessä. Sinällään oli siis ehkä väärin multa sanoa, etteikö alle vuodenikäinen hyötyisi mitenkään, koska kyllähän kaikki taidot yleensä menee rysäyksellä eteenpäin, kun päiväkodin aloittaa. Hain ehkä enemmän sitä, että samat taidot kehittyy kuitenkin kotonakin tai vaikka siellä avoimessa päiväkodissa, vaikkakin joskus sitten vähän hitaammin. Mutta tietenkin itse vertaan juurikin esim. kymmenkuista ja 1,5-vuotiasta, eikä itselläni ole kokemusta 3 kuukauden ikäisenä aloitetusta hoidosta.
Kiitos kommentista ja tästäkin näkökulmasta asiaan, hyviä pointteja kyllä. :)
Olet ihan oikeassa, että ne taidot sitten karttuvat sen hoidon aloituksen myötä. Enkä todellakaan sano, että suomalaisilla lapsilla ja ihmisillä ei sosiaalisia taitoja olisi, tarkoitan nimenomaan juuri siinä vauva-taapero vaiheessa, että itse olen kokenut lasten täällä olevan askeleen edellä. Ja onhan se ihan selvää, kun vauvojen täällä on aikaisemmin hoitoo mentävä. Kuten mainisitkin, niin erot tasoittuvat siinä sitten ikävuosien myötä. Onhan suomalaiset aika juroa kansaa, mutta en tiedä voiko sitä alkaa etsiä hoitotottumuksista, vai onko se vain meidän geeneissä :D
Poista