Haluan kirjoittaa pottailusta, koska se on todella oleellinen osa pienen lapsen ensivuosia. Asiaa kuitenkin vaikeuttaa se, että aihe on lapselle tosi henkilökohtainen, enkä halua jakaa koko hänen pottahistoriaansa kaiken kansan nähtäville. Toisaalta aiheesta kirjoittaminen ilman omia kokemuksia on tyhmää, koska mitään yleispätevää kaikille toimivaa vinkkiä on mahdotonta sanoa. Voin vain kertoa, miten me teimme ja miksi se kannatti. Lisäksi peilaan asiaa omiin päiväkotityövuosiini pienten ryhmässä: sieltä ehti saada aika laajan kuvan potalle oppimisesta ja vanhempien erilaisista tyyleistä.
Yritetään siis saada aikaan jonkinlainen setti tästäkin aiheesta. Huomatkaa myös, että me ei olla harjoitettu koskaan mitään vessahätäviestintää, vaan lähtötilanne on ollut se, mikä monella muullakin: kaikki on hoitunut vaippojen avulla. En siis osaa yhtään sanoa, miten vessahätäviestinnän suhteen kuuluu toimia ja tämä ei muutenkaan ole mikään faktapostaus, vaan ihan puhtaasti omia kokemuksiani ja ajatuksiani potalle opettelusta.
Mielestäni tärkein asia potalle oppimisessa on, että aloita ajoissa. Jo ennen kuin lapsi on edes vuoden. Sillä selätät yleensä monen monta myöhemmin mahdollisesti koittavaa haastetta, etkä luultavasti tarvitse jatkossa pottailusta kertovia kirjoja tai pottanukkeleikkejä, saadaksesi lapsen edes istumaan potalle. Tämän olen todennut hyväksi tavaksi oman lapseni kohdalla ja tämä on ollut tapa, joka on myös päiväkodissa näyttäytynyt tehokkaaksi. Alle vuoden ikäinen kun harvoin osaa vielä vastustaa potalle menoa.
Potalla kannattaa alkaa käydä siis heti, kun lapsi oppii istumaan tuetta eli jo alle vuoden ikäisenä. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä aiemmin aloittaa, sen kivuttomammin kaikki sujuu ja nopeammin potan tarkoitus opitaan. Me aloitimme päivittäisen harjoittelun yhdeksänkuisena. Lapset ovat tietysti erilaisia ja jotkut ovat niin vilkkaita, etteivät pysy potalla sekuntiakaan eli siksi tämä ei aina sovi kaikille. Mutta jos lapsi malttaa istua edes hetken potalla, eikä huuda paniikissa, suosittelen ehdottomasti käymään potalla ainakin kerran päivässä.
Entä jos lapsi huutaa paniikissa? Mieti ensin, mistä se johtuu. Voisiko potan paikkaa vaihtaa? Onko potta sopiva lapselle? Pelkääkö lapsi vai protestoiko vain muuten? Onhan lapsi virkeä ja hyväntuulinen? Me kokeiltiin potalla käyntiä ihan ekaa kertaa jo kahdeksankuisena, mutta silloin siitä tuli vain huuto ja päätettiin antaa asian vielä hautua kuukauden verran. Yhdeksänkuisena ongelmaa ei sitten enää ollutkaan, mutta toisaalta tajusimme myös siirtää potan pois vessasta ja ostimme selkänojallasen potan aiemman "avomallin" tilalle.
Kun potalle siis suostuttiin menemään huutamatta, oli seuraava tavoitteeni, että potalla oleminen olisi kivaa, eikä pelottaisi. Pottaan ei siis ollut tarkoituskaan tehdä vielä mitään tuotoksia, vaan pelkästään jättää pottailusta mukavat muistot. Potalle kannattaa myös ottaa mukaan jotain viihdykettä, josta lapsi tykkää ja kannattaa harkita potan siirtämistä siihen tilaan, jossa muutenkin vietetään aikaa. Me laitoimme potan olohuoneeseen, koska se oli lapselle tuttu ympäristö ja luimme potalla ollessa aina kirjoja. Potalla käytiin vain kerran päivässä rennolla otteella. Lisäksi on tärkeää, että potalta poistutaan jo ennen kuin lapsi hermostuu tai pyrkii siitä pois itse. Ajat kannattaa siis alkuun pitää tosi lyhyinä, me taidettiin istua ihan aluksi ehkä kaksi minuuttia kerrallaan.
Jos potalla oleminen on lapselle mukavaa ja jos hänestä sen lisäksi huomaa aina selvästi, kun hän alkaa tehdä kakkaa vaippaan, kannattaa tällöin viedä pottailua suoraan astetta pidemmälle, jo sen alle vuoden ikäisenkin kanssa. Lapsi kannattaa siis siirtää pikapuolin potalle jo ensimmäisten hädän merkkien ilmaannuttua. Yleensä tällainen pieni lapsi ei vielä osaa asiaa edes vastustaa, vaan kakka saattaa hyvin osua pottaankin. Isompi lapsi sen sijaan saattaa jo vierastaa ajatusta ja osaa ehkä jo pidättääkin sen verran, että odottaa, kun saa vaipat takaisin ja kakkaa vasta sitten. Tässäkin siis syy, miksi aikaisin aloitettu pottailu yleensä kannattaa.
Joskus yleinen luulo on, että kannattaa aloittaa siitä, että saisi pissan tulemaan pottaan, mutta jos lapsi on pieni (alle vuoden) ja vatsa toimii säännöllisesti, mielestäni kakasta on helpompaa aloittaa. Toki voit heti ottaa jonkun aikataulunkin ja käydä potalla monta kertaa päivässä tiettyinä aikoina, mutta meille sopi parhaiten tällainen merkkien tarkkailu ja vain kerta tai kaksi päivässä. Parhaassa tapauksessa kakkavaipoista ei tarvitse enää tällä tyylillä jatkossa huolehtia. Eli alkuun kävimme potalla muutaman kerran saadaksemme potalla käymisen mukavaksi ja turvalliseksi tunteeksi, mutta hyvin pian aloimmekin käydä siinä ns. vain tarpeen vaatiessa.
Tässä tyylissä on myös se hyvä puoli, jos kakat siis alkaa tulla pottaan, että lapsi oppii yleensä melko aikaisin ilmaisemaan hätänsä. Kun aina tietyistä merkeistä mennään heti potalle, hän hoksaa pian itsekin, mistä oikein on kyse ja osaakin ehkä jopa pyytää itse potalle. Tämän etapin oppimisen jälkeen voikin siis hyvin ottaa päivään enemmänkin säännöllisiä käyntejä ja toivoa, että myös suurimman osan pissoista saisi pottaan vaipan sijaan. Tähän liittyen on tietysti tärkeää sanoittaa tilanteita koko pottailun ajan. "Ai, sinulla taitaa olla kakkahätä, mennään äkkiä potalle" ja "tuleeko kakka?" ja "vau, katso, kakka tuli pottaan!" Tietenkin yhtä tärkeää on myös sanoittaa, että "ei tullutkaan kakkaa, ei sinulla tainnutkaan olla hätä".
Nyt mielessäsi ehkä pyörii omat kokemuksesi ja haluaisit sanoa, että "me aloitettiin kuule vasta kaksivuotiaana ja heti oppi potalle". Niinpä, sekin on täysin mahdollista. Lapset ja perheet on erilaisia. Kaikki eivät edes opeta potalle, vaan suoraan pytylle. Tee niin kuin teille parhaaksi näet! Tämä on kuitenkin nyt se tapa, jota omat kokemukseni puoltavat eniten, mutta tämä ei ole ainoa oikea tapa.
Muisuttaisin myös vielä, että tämä ei ole ohje kuivaksi oppimiseen. Potalle oppiminen ja kuivaksi oppiminen ovat oikeastaan ihan eri asioita. Lisäksi kannattaa muistaa, että pottailuunkin liittyy erilaisia taantumia ja vaiheita. Yksi yleinen on ainakin se, ettei potalle enää vain yksinkertaisesti suostutakaan menemään, vaikka se on ennen sujunut, vaan siitä saadaan vain kovia raivareita. Mutta nämäkin vaiheet menevät ohi ja kaikki tällaisetkin lapset ovat oppineet lopulta potalle.
Mitkä ovat siis tärkeimmät omat vinkkini pottailuun? Aloita ajoissa jo ennen vuoden ikää, totuta lapsi asteittain ja poistukaa potalta aikuisjohtoisesti jo ennen kuin lapsella menee hermot. Pidä homma hauskana, ota mukaan viihdykettä ja ajoita käynnit oikein sekä myöhemmin muista säännöllisyys. Potta kannattaa myös ottaa samaan tilaan, missä muutenkin leikkii. Sanoita potalle menoa ja potalla oloa. Näillä pääsee mielestäni jo aika pitkälle, eikä tarkoitus missään nimessä ole tosiaan heti opettaa kuivaksi, vaan harjoitella rauhassa lasta kuunnellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti