13. tammikuuta 2021

Ihana uusi koti!

Enpä olisi uskonut vielä kuukausi sitten kirjoittavani, että uusi vuokra-asuntomme on ihana. Vuokralle muuttaminen tuntui alkujaan ajatuksena kurjalta omistusasumisen jälkeen, koska olisihan se ollut tietenkin kivempaa maksaa omaa pois kuin vuokraa toiselle. Mutta täytyy myöntää jo näin muutaman päivän kokemuksella, että tämä vuokra-asunto on kyllä ollut nappivalinta. Muutimme nyt siis rivitaloon, emmekä asu enää Turussa.

Ja tiedättekö, ei ole vielä kertaakaan tullut ikävä tai edes pieni haikeus vanhaa asuntoa kohtaan. Oikeastaan päin vastoin olen alkanut miettiä, tykkäsinköhän edellisestä asunnosta ylipäätään. :D Olihan se kaunis, koska oltiin laitettu se täysin omanlaiseksemme kaikkia pintoja myöten. Mutta loppujen lopuksi siinä taisi olla parasta vain kunto, sijainti ja erittäin toimiva keittiö, koska se oli kuitenkin itse suunniteltu ja vain kolme vuotta vanha.

Tokihan tästä nykyisestä asunnostamme vähän huokuu vuokra-asuntomaisuus, etenkin keittiöstä ja kylppäristä sekä vessasta ja etenkin, kun ehti tottua omaan täysin remontoituun kotiin. Mutta omilla tavaroilla tästäkin sai lopulta yllättävän kivan ja oman näköisen tehtyä. Lisäviihtyvyyttä on tuonut myös näkymät ikkunoista: ei lainkaan toisia kerrostaloja, vaan pelkkää peltomaisemaa ja muutaman yksittäisen talon valot pitkän matkan päässä. Postauksen kuvista kyllä katoaa nyt harmillisen paljon tunnelmaa, kun olen blurrannut ikkunat, mutten kuitenkaan halua, että meidät pystyisi paikantamaan näkymän perusteella.






Maan tasalla on kyllä paljon kivempaa asustaa kuin puiden latvoissa. Monestakin syystä. Yksi syy on jo mainitsemani maisema. Istuin eilenkin illalla sohvalla ja tuijotin takapihamme lumimyräkkää. Olisin voinut istua siinä vaikka kuinka pitkään vain ihailemassa. Puhumattakaan siitä, kuinka helppoa lapsen kanssa on nyt lähteä ulos. Ja kuinka kivaa on, kun ulkona voi tehdä jotain järkevää! Totesinkin eilen miehelle, etten olisi edellisessä asunnossamme ikinä lähtenyt ulos eiliseen lumimyräkkään vain seisomaan kerrostalon pihalle. Mutta täällä suorastaan nautin siitä, että ovesta päästyämme sain istuttaa pojan suoraan lumikinokseen lapioineen ja alkaa sitten itsekin tehdä lumitöitä.

Kerrostalossa asuessani mietin myös paljon, olisiko minusta omakotitaloasujaksi. Että kannattaisiko meidän sellaista hankkia vai olisiko kerrostalo kuitenkin meidän juttu, vaikkei siellä oikein muuten viihdyttykään. Mietin, että olinkohan liian mukavuudenhaluinen ja laiska tekemään esimerkiksi pihatöitä. Mutta ainakin eilisen perusteella on sanottava, etten edes tiennyt, kuinka paljon olinkaan kaivannut jonkinlaista hyötyliikuntaa ja järkevää puuhaa päiviini. Toki asia voi olla hyvin eri, kun palaan töihin ja takana on raskas työpäivä. Mutta ainakin nyt lumityöt maistui oikein mainiosti.




Palataanpa kuitenkin takaisin asiaan. Uudessa kodissamme on myös paljon parempi pohja edelliseen nähden. Edellinen asuntomme oli vain huoneita huoneen perään, mutta tämä tuntuu jotenkin fiksulta kokonaisuudelta. Täällä on todella avaraa ja kaikki on jotenkin järkevästi sijoiteltu: eteisestä näkee kaikkiin kodin huoneisiin. Ihastelen aina näkymää, mikä aukeaa jo ulko-ovelta. Työhuone tosin saisi olla enemmän erillään muusta asunnosta, etenkin makuuhuoneesta, eli pohja toimi tämän osalta vanhassa paremmin, mutta kyllä me tälläkin pärjätään.

Yksi ihana yksityiskohta uudessa kodissamme on myös pojan oma leikkinurkkaus. Vanha asuntomme oli meille jo ihan liian ahdas, mutta tänne mahtui olohuoneeseen pojalle ikioma pieni nurkka, johon sai kaikki hänen lelunsa. Niin paljon selkeämpää ja myös siistimpää. Tai ainakin isompi motivaatio itsellä pitää koti siistinä, kun kaikella on oma paikkansa. :D Myös vaatehuone edelliseen kotiin nähden on nyt plussaa, mutta pari vaatekaappia kaipaisin kyllä vielä lisää. Se tosin johtuu vain siitä, että täältä puuttuu lämmin häkkivarasto ja vaatehuoneemme on siksi tällä hetkellä täynnä varastotavaraa. 




Lisäksi mainittakoon, että olohuoneemme ja keittiömme on nyt ihanan valoisia. Edellisen asunnon olohuone oli aina tosi hämärä, vaikka ulkona olisi ollut kuinka aurinkoista. Toisaalta makuuhuoneet ja keittiö olivat ihan liian valoisia etenkin kesäisin. Ai niin ja täällä on nyt myös sauna! Sitä olenkin kaivannut jo melkoisen monta vuotta.

Olemme siis kotiutuneet oikein mainiosti. Poikakin tuntuu viihtyvän, ilmeisesti tutut tavarat vanhasta kodista ovat olleet hänelle riittävästi ja hän on jollain tasolla ymmärtänyt, että olemme nyt kotona, vaikkakin eri seinien sisällä. Nukkuminen on toki ollut hieman haastavaa viime öinä, mutta se nyt oli odotettavissa muutenkin. Hän kun on aina ollut aika huono nukkumaan ja esimerkiksi jo yksi hoitopäivä isovanhemmilla on aina sotkenut unet viikoksi eteenpäin. Eiköhän tuokin tästä kuitenkin tasaannu.

Nyt ei enää tunnu niin ahdistavalta odotella, että se ns. lopullinen omistusasuntomme löytyisi. Tässä on ihan hyvä odotella, vaikka tietenkin vuokranmaksu on yksi iso syy, miksi toivoisimme pian löytävämme sen ihan oikean oman ihanan kodin.

P.S. Olisin toki voinut yrittää panostaa postauksen kuviin, mutta nämä on nyt kaikki olleet sellaisia pikaräpsyjä, kun on ollut vain pakko ottaa kuva tietyn valon tai muun kivan näkymän vuoksi ja päätin nyt käyttää nämä hyödyksi tätä kirjoitellessa. :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti