Yksivuotias oppii hirveällä tahdilla uusia asioita ja kasvaa ihan silmissä. Ajattelinkin, että nyt olisi hyvä paikka pysähtyä pohtimaan, mitä tämän ikäiseltä voi jo alkaa vaatia. Mitkä on sellaisia asioita, mitä kannattaisi jo hiljalleen harjoitella?
Tietenkin pitää muistaa, että lapset ovat aina yksilöitä kiinnostusten kohteidensa ja taitojensa kanssa. Tämän postauksen tarkoitus ei ole aiheuttaa paineita tai alkaa vaatia lapselta liikaa tai vähemmän kuin jo vaaditaan. Toivon, että tämä toimii enemmänkin herättelijänä, mihin voisi alkaa kiinnittää huomiota, jos ei ole vielä sitä tehnyt. Oikeastaan vaatiminen on muutenkin väärä sana ja olisi parempi puhua harjoittelusta.
Lisäksi täytyy tosiaan muistaa, ettei ala vaatia liikaa. Esimerkiksi väsynyt tai nälkäinen lapsi ei tietenkään pysty toimimaan samoin kuin normaalisti. Silloin on ihan ok löysätä linjaa ja tehdä enemmän lapsen puolesta. Mielestäni lapsella saa myös olla laiskottelupäiviä (onhan meillä aikuisillakin) ja ennen kaikkea tulee muistaa, että nämä pienet ovat vasta yksivuotiaita. He saavat yhä tarvita apua ja avuntarpeeseen on vastattava. Eli vaikka monenlaista voikin jo alkaa harjoitella, on syytä ottaa rento linja ja mennä oman lapsen ehdoilla, leikin ja kivan tekemisen kautta.
Ruokailutilanteet
Yksivuotiaan on jo hyvä saada harjoitella syömistä omalla lusikalla. Itse asiassa moni yksivuotias osaa jo syödäkin itse, kun vain antaa siihen mahdollisuuden. Helpoin tapa opettaa lusikan käyttöä on yksinkertaisesti antaa lapselle oma lusikka ja syöttää itse samalla toisella. Annetaan lapsen sörkkiä ruokaa, voidaan ohjata se suuhun ja muistuttaa asiasta tasaisin väliajoin pitkin ruokailua. Tietysti paljon kehuja perään! Jos lapsi ei huoli lusikkaa käteensä, kannattaa se silti laittaa odottamaan lautasen reunalle. Ehkä se jossain kohtaa alkaa kiinnostaa. Sotkua toki täytyy sietää, mutta se kuuluu asiaan.
Lapsen voi myös hetken aikaa antaa odottaa pöydässä lusikka ja lautanen edessään, vaikka sen aikaa kun kaataa lapselle juomista tai ottaa oman ruokansa. Joskus tällainen odottelu motivoi kokeilemaan syömistä itse. Ei toki toimi kuitenkaan kaikilla. Se, milloin lapsi oppii syömään itse, vaihtelee todella paljon. Mutta fakta on, ettei hän opi, jos ei anna opetella. Ja mitä sotkuun tulee - toiset syö jo alkujaan sotkuisemmin kuin toiset eli hurjaakaan sotkua ei kannata säikähtää. Se ei harjoittelematta yleensä vähene.
Harjoittelun alussa annoin lapsen myös sotkea lusikalla tahallaan. Vauvalla oli aina tapana ottaa ruokaa käsiinsä tai lusikkaan ja läästiä sitä sitten pöytään. Kun tähän antoi luvan, ruokahetket pysyi lapsen mielessä kivoina ja hän sai tutustua hommaan rauhassa omalla tavallaan. En siis vielä kieltänyt sotkemasta, mutta muistutin aina välillä, että laita lusikka suuhun ja kehuin vuolaasti, kun se onnistui. Kun hän oppi hiljalleen käyttämään lusikkaa oikein, aloin ensin kieltää kädellä sotkemisen ja lopulta myös lusikalla.
 |
| Tältä meillä näytti alkujaan. Nykyään pöytä sotkeentuu enää vahingossa, kun ruokaa putoaa lusikasta. |
Mitä sotkemiseen noin muuten tulee: yksivuotias kyllä ymmärtää jo, ettei saa sotkea tahallaan. Ruoan läpsiminen sormilla ja levittäminen pöydälle on siis mahdollista kitkeä pois kieltämällä ja muistuttamalla lusikan käytöstä. Vaatii joskus pitkiäkin hermoja, mutta on täysin mahdollista.
Mielestäni muita hyviä ruokatapoja on, että ruokapöydässä voidaan jutella mukavia, kerrata vaikka päivän asioita. Yksivuotias osaa myös jo kiittää ruuasta, yleensä pienempikin. Jos ei sanoin, niin elein, esimerkiksi laittamalla kädet yhteen.
Pukemistilanteet
Hyvin harva yksivuotias osaa jo pukea itse. Oikeastaan hyvin harva kaksivuotiaskaan vielä osaa täysin. Itsenäiseen pukemiseen kannattaa kuitenkin alkaa panostaa aina kun aikaa vain on. Lapsen ulkovaatteet voi hyvin laittaa lattialle valmiiksi ja antaa hänen tutkia niitä itsekseen ennen tai samalla kun aletaan pukemaan. Pukiessa on myös hyvä sanoittaa asioita, jos ei sitä vielä ole tehnyt. "Laitetaan lapanen oikeaan käteen, pipo päähän jne." Ajatuksena on näin pienen kanssa lähinnä herätellä lapsen kiinnostusta itsenäiseen pukemiseen, ei niinkään vielä opettaa pukemaan itse.
Lisäksi toimiva keino on antaa lapsen tutkia vaatteitaan muulloinkin kuin pukemistarkoituksessa. Meillä ainakin tällä hetkellä tyhjennetään ulkovaatekoria mielellään ja puetaan kaikki vaatekappaleet niskan taakse. Pipot osuvat harjoittelun tuloksena välillä jopa päähänkin. Yksi helppo tapa aloittaa pukemisharjoitukset on myös lahkeiden vetäminen eli lapsen jalat laitetaan lahkeisiin ja opetetaan vetämään varpaat esiin. Toki yksivuotiaalle se voi olla vielä liian haastavaa.
Riisumisen lapsi oppii yleensä ennen kuin pukemisen: tämän harjoittelun voi jo aloittaa vaikka piposta ja hanskoista (tosin hanskat voi olla yllättävän vaikeat, jos ne on haalarin hihan sisällä) sekä vähän myöhemmin vaikka vetoketjusta. Pienin askelin!
Kotityöt
Tämä on vähän hassu kohta, koska eihän yksivuotiaalta voi kotitöiden tekemistä tietenkään vielä vaatia. :D Mutta sanoisin silti, että leikin kautta he saattavat jopa tykätä erilaisista pienistä puuhista. Esimerkiksi roskien vieminen roskiin, pyykkien latominen koneeseen tai tahrojen pyyhkiminen rätillä voi olla heidän mielestään hauskoja leikkejä. Voihan näitä siis kokeilla, kunhan siitä ei tule varsinainen kotityö, joka lapsen on pakko hoitaa.
Yksivuotiaalta ei voi odottaa vielä ihmeitä myöskään lelujen siivoamisen suhteen ja yleensä he vielä sotkevatkin enemmän kuin siivoavat. Hiljalleen kuitenkin tätäkin taitoa kannattaa alkaa harjoitella. Kun tulee aika siivota leluja, voi lasta ohjata laittamaan yksittäisiä leluja takaisin laatikkoon. Vaikka se yleensä päättyykin siihen, että laatikkoon menee yksi lelu ja tulee pois kaksi lelua.
Hygieniataidot
Vuoden ikäisen kanssa voi jo hyvin alkaa käydä potalla. Itse asiassa alkaisin käydä vauvan kanssa potalla heti, kun hän oppii istumaan itse. Jotkut tosin vievät myös potan sijaan suoraan pytylle tai aloittavat vessahätäviestinnän jo vastasyntyneenä. Mutta tämä koskee nyt siis lähinnä pottailua, jota ei ehkä ennen ole vielä aloitettu.
Tarkoituksena ei ole heti tavoitteellinen pottailu eli ei oikeastaan ole merkitystä, tuleeko pottaan jotain vai ei. Ideana näin pienen kanssa olisi tehdä pottailusta kivaa, jotta kynnys aloittaa joskus varsinainen potalla käyminen ei olisi niin suuri. Plussaa on tietenkin aina, jos pottaan tuleekin jotain. Jos tunnistaa lapsen vessahädän merkit, voi hyvin viedä potalle useamminkin juuri niiden aikaan.
Pottailun aloitus on usein helpompaa, jos potan ottaa siihen tilaan, missä lapsen kanssa muutenkin aina leikitään. Sitten kivoja kirjoja tai muuta lasta kiinnostavaa viihdykettä mukaan. Potalla voi alkuun käydä vaikka vain kerran päivässä tai ihan satunnaisesti silloin, kun hetki tuntuu sopivalta. Jos lapsi kovasti vastustaa, voi sitä kokeilla myöhemmin uusiksi. Meillä esimerkiksi 8-kuisena potalle menosta tuli vielä huuto, mutta 9-kuisena se sujuikin jo heti ilman ongelmia. Yleensä kyllä, mitä pienempänä aloittaa, sitä helpommin se lähtee sujumaan.
Käsien, naaman ja hampaiden pesu sekä kylpeminen ovat vielä tietenkin vanhemman vastuulla. Yksivuotiaskin voi kuitenkin jo näihin osallistua. Hän melko varmasti oppii esimerkiksi hieromaan käsiään yhteen veden alla käsiä pestessä. Hammasharjankin voi pesun jälkeen antaa lapselle vielä itselleen nakerrettavaksi.
Sääntöjen noudattaminen
Yksivuotias alkaa usein jo kokeilla rajojaan. Ensimmäisiä sääntöjäkin alkaa siis tulla kuvioihin. Kasveja ei revitä, koiraa silitetään kauniisti, ketään ei saa lyödä, kuumaan uuniin ei kosketa... Toiset kokeilevat rajojaan enemmän kuin toiset. Tärkeää on kuitenkin jo nyt alkaa opastaa, miten kuuluu toimia oikein. Samalla on pysyttävä johdonmukaisena: kerran kielletty on aina kielletty. Ehkä yksi tärkeimmistä asioista muistaa on, että huutamalla ei saa periksi - mitään. Sillä pääsee pitkälle.
Myös pelkkiä kieltoja tulisi välttää ja mieluummin kertoa, miten kuuluu toimia oikein. Esimerkiksi jos lapsi lyö, voidaan muistuttaa, että pitää silittää ja näyttää sitten mallia. Toki "ei" on joskus myös sana paikallaan ja käytämme sitä kyllä itsekin. Se on kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen ymmärtää jo pienellekin. Kunhan vain muistaa sen jälkeen osoittaa lapselle myös oikean tavan toimia eli ei pelkästään kiellä. On myös hyvä miettiä, mitä kieltää ja miksi kieltää ja perustella asia lapsellekin. Ettei tule hirveä lista turhia sääntöjä. Lapsen tehtävä on kuitenkin tutkia maailmaa.
Näin pienen kanssa tulee myös muistaa fyysinen puuttuminen. Yksivuotias ei vielä aina ymmärrä pelkästä puheesta. Jos hän siis jatkaa kukan repimistä kielloista huolimatta, hänet viedään pois kukan luota tai estetään kevyesti kukan repiminen. Pienet siis tarvitsevat myös fyysistä ohjaamista ja rajoittamista, mutta huom: ei tietenkään kuritusta tai mitään, mikä muuten satuttaa!
Leikkitaidot ja sosiaaliset taidot
Näin pienelle leikki on usein vielä tavaroiden siirtelyä ja kantamista tai pinoamista. Niiden tutkimista, syömistä ja paukuttelua milloin mihinkin pintaan. Tästä huolimatta on hyvä alkaa mallintaa leikkejä ja leikkiä yhdessä lapsen kanssa. Erilaiset vuorovaikutusleikitkin (vaikkapa kukkuu) on tietty yhä hyviä ja tärkeitä, muttei ole haitaksi välillä näyttää, miten autoilla ajetaan, astioilla tehdään ruokaa tai vauvanukkea syötetään. Etenkin, jos ei ole tekemisissä muiden lasten kanssa.
On myös hyvä alkaa opettaa, että muiden käsistä ei oteta tavaroita ilman lupaa. Ei etenkään muilta lapsilta, muttei myöskään aikuisilta. Se, että lapsi on vasta vuoden, ei oikeuta häntä toimimaan vastoin "sääntöjä". Hän ei tokikaan vielä ymmärrä eroa oman ja toisen tavaran välillä, mutta ei silti kannata antaa rymytä miten haluaa. Mitä pienempänä aloittaa harjoitukset, sen kivuttomammin homma yleensä sujuu vanhempana.
Yksivuotiaalle kannattaa lisäksi jo alkaa opettaa hyvää kosketusta. Eli muistutetaan, että toisia kosketaan hellästi tai vaikka silitetään tai halataan tai ihan läheisimmille voi antaa pusunkin. Sen sijaan lyöminen, töniminen tai pureminen kielletään. Oma esimerkki on tietenkin myös tärkeää.
Tunnetaidot
Tunteita on hyvä alkaa sanoittaa jo nyt, niin omia kuin lapsenkin. Kun lapsi kiukuttelee, voi todeta hänen olevan harmissaan tai surullinen. Kun hän nauraa, voi mainita hänen olevan iloinen tai kysyä, onko hauskaa. On myös tärkeää muistaa, että kaikkia tunteita pitää saada tuntea. Lapsen täytyy saada olla vihainen, jos suututtaa. Kaikkea käytöstä ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä: esimerkiksi leluja ei saa heittää tai ketään lyödä, vaikka suututtaakin.
En nyt anna mitään yksittäisiä vinkkejä, miten näissä tilanteissa sitten tulisi toimia, kun jokainen lapsi on niin yksilö. Toinen tarvitsee esimerkiksi syliä rauhoittuakseen, toinen taas paljon omaa tilaa. Pääsääntönä pitäisin kuitenkin, että älä jätä lasta yksin vihansa kanssa, vaan pysy saatavilla samassa tilassa - vaikka sitten pienen matkan päässä. Sanoita tunne, "olet nyt vihainen, koska..." ja odottele, että tilanne rauhoittuu.
Tunnetaitojen tueksi voi jo yksivuotiaalle hankkia tunnekortteja tai jonkun tunnekirjan. Nämä on itse asiassa itseltänikin vielä hankkimatta, kun en ole löytänyt tarpeeksi selkeitä ja kivoja kuvia.
Muu tekeminen
Kädentaidot: Yksivuotiaan kanssa voi jo alkaa puuhailla kaikenlaisia kädentaitojakin. Piirtämistä, maalaamista, askartelua tai muovailua. Yleensä tällaisista puuhista tykätään, vaikka siinä joutuukin toistamaan monet kerrat, ettei saa laittaa suuhun. Vaaraksi ei toki ole, jos ei koe näitä yhtään omaksi jutukseen, mutta kokeilla voi.
Musiikki: Vuoden ikäiset nauttivat yleensä laululeikeistä. Meillä tykätään tällä hetkellä laulusta Pikkuiset kultakalat. Se on lyhyt ja helppo ja sen leikin oppii jo yksivuotiaskin, jos vain on niistä ylipäätään kiinnostunut. Aina kun löytyy myös sellaisia lapsia, joita ei laulut kiinnosta yhtään. Soittimet saattavat myös olla iso hitti tämän ikäisille.
Kirjat ja lorut: Lapselle lukeminen on tärkeää. Kirjoja kannattaisi aina olla saatavilla ja niitä kannattaa tarjota välillä, vaikkei ne lasta yhtään kiinnostaisikaan. Ei tietenkään väkisin voi lukea, mutta tosiaan tarjota voi. Yksivuotiaat tykkäävät yleensä eniten katsoa kuvia ja osoittaa niitä, jolloin heille kerrotaan, mitä kuvissa on. Myös erilaisten kuvakorttien tutkiminen tuntuu usein kiinnostavan, esimerkiksi lorupussi, vaikkei loruja vielä ehkä jaksetakaan kuunnella.
Muut: Mikäli et vielä ole sanoittanut asioita vauvalle, nyt on hyvä aika aloittaa. Kaikenlainen yleinen sanottaminen on tärkeää: "nyt mennään syömään" tai "joo, siellä on lamppu". Tämähän kannattaisi oikeastaan aloittaa jo ihan vastasyntyneestä, mutta viimeistään nyt. Ja näin vuoden ikäisen kanssa kannattaa myös alkaa toistaa jo esimerkiksi värejä, numeroita, muotoja ja kehonosia. Tarkoitus ei missään nimessä ole opettaa niitä systemaattisesti, mutta niitä tulee kyllä helposti käytyä läpi muun leikin ohessa. Palikoita pinotessa voi samalla laskea niitä, duploilla rakentaessa voi välillä mainita värejä ja pehmolelua tutkiessa voi ihmetellä, missä on silmät.
Liikkumispuolen lapset hoitavat yleensä ihan itse. :D Toki sitäkin voi edesauttaa virikkeellisellä ja monipuolisella ympäristöllä runsasta ulkoilua unohtamatta. Kannattaa myös välttää turhaa hössötystä/varomista ja antaa lapsen kokeilla taitojaan. Voit turvata harjoittelun olemalla läsnä vieressä ja tekemällä ympäristöstä turvallisen.
Ohops, tästä tulikin taas melkoinen romaani. Toivottavasti oli kuitenkin edes jotain hyötyä, edes yhden uuden oivalluksen verran. Nyt saa myös vapaasti kommentoida, olivatko nämä kaikki itselle ihan itsestäänselvyyksiä vai tuliko jotain uusia ahaa-elämyksiä.
Vaaditaanko teillä enemmän vai vähemmän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti