Jos olisin jotain tehnyt toisin elämässäni, olisin muuttanut pois kerrostalosta jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Olen nimittäin erittäin vakuuttunut siitä, että kerrostaloja ei ole tehty lapsiperheille. Tai jos joku lapsiperhe kerrostalossa viihtyykin - erikoista, mutta hieno homma tietysti teille. Onhan se toki aina ihmisistä kiinni, mutta meille tämä tuntuu väärältä ratkaisulta.
Itse keksin vain yhden hyvän syyn asua kerrostalossa: ei tarvitse tehdä mitään pihatöitä tai juuri muutakaan kodin kunnostusta. Siinäpä se lista sitten niistä hyvistä puolista onkin. Enkä kyllä tiedä, onko tuokaan niinkään hyvä puoli, koska pihatöiden lomassahan se ulkoilu sujuisi kätevästi ja vauvakin ehkä viihtyisi, kun olisi jotain katsottavaa.
Listataanpa siis seuraavaksi syitä, miksi en liputa kerrostaloasumisen puolesta lastensaannin jälkeen.
Hissittömyys
Jos mietit kerrostaloasuntoa ja lapsen hankintaa, tarkista ainakin, että talossa on hissi. Hissi, johon päästäkseen ei tarvitse kulkea yksiäkään portaita. Kun vauva on ihan pieni, joudut kantamaan portaissa kaukalon ja mahdollisesti myös vaunukopan. Ei kevyttä, eikä kovin kätevää etenkään silloin, kun päällä on parin kuukauden nostokielto sektiosta. Ja kun vauva on vuoden, eikä vieläkään kävele, joudut kantamaan hänet silloinkin. Ja muuta et sitten kannakaan. Painoa ja kokoa on jo sen verran, että siinä ei paljoa enää roskapusseja tai kauppakasseja viedä samalla reissulla. Eli muista: hissi! Hissi, vaikka asunto olisi vain yksien portaiden päässä.
Naapurit
Ei yhtään ihanat, pelkästään kamalat, naapurit. Kuinkahan monet päiväunet on menneet piloille siksi, että naapuri on metelöinyt. Autojen pärinää, ovien pauketta, lasten huutoja tai töminää ja poraamista. Varsinkin pidempiaikaisen remontin osuessa kohdalle on turha edes toivoa, että saisi vauvan nukkumaan päiväunia. Kesällä parvekeunet on myös aika tuhoontuomittu idea, kun kaikki mekastavat omilla parvekkeillaan. Ja tietenkin pitää myös muistaa stressi omista äänistä. Kyllä se vähän tuskan hikeä aiheutti keskellä yötä unikoulun aikana, kun tiesi huudon kuuluvan selkeästi myös naapuriin.
Parkkipaikat
Kerrostaloelämässä ongelmaksi saattaa myös muodostua autojen parkkipaikat. Ei onneksi ihan kaikkialla ja nyt meillä onkin ollut ihanteellinen tilanne, kun auton on saanut aina ihan talon eteen parkkiin. Mutta esimerkiksi kahdessa viimeisimmässä asunnossani joutui aina jännittämään, löytääkö yhtään parkkipaikkaa muualta kuin kilometrin päästä. Kaikki taloyhtiön omat paikat oli varattuja ainakin noin vuoden päähän ja muut paikat löytyi kadun varrelta, jos löytyi.
Seuraavaa vuokra-asuntoa etsiessäni pidinkin yhtenä tärkeänä kriteerinä sitä, että talon edessä olisi käytännössä aina maksuttomia vapaita paikkoja tai että saisi vuokrattua oman "heti vapaan" parkkipaikan. Jos siis olet vasta hankkimassa kerrostalokämppää lapsen kanssa, muista tarkistaa parkkipaikkojen sijainti tai jos et käytä autoa, bussipysäkit.
Ulos lähteminen on vaivalloista
Aina vanhempieni omakotitalossa vieraillessani mietin vain, miten helppoa ulos lähteminen voikaan parhaimmillaan olla. Vauvalle vain vaatteet päälle, ovi auki ja se on siinä. Lasta ei tarvitse kantaa ensin pitkiä matkoja ja avata ties mitä ovia ja lukkoja päästääkseen edes vaunujen luo. Siitä sitten vielä tietysti kävelymatkan päähän leikkipuistoon.
En myöskään liiemmin pidä yleisistä leikkipuistoista, varsinkaan näin korona-aikana. Onhan se joskus ihan jees leikkiä vauvan kanssa hiekkalaatikolla ja se on tietysti myös tärkeää, mutta välillä olisi mukavaa tehdä ulkona muutakin. Esimerkiksi haravoida omaa pihaa ja antaa vauvan touhuta samalla omiaan lehtikasoissa. Puhumattakaan siitä, että olisi joskus kivaa ulkoilla ilman, että tuntuu kuin sata silmäparia tuijottaisi muiden asuntojen ikkunoista.
Ahtaus
Kerrostaloasunnot on usein aika kompakteja. Meillä tietysti loppuu tila ihan jo siksikin, että meillä on vain kolmio, kun tarvittaisiin jo ehdottomasti neliö. Mutta jotenkin ahtauden tunnetta lisää vielä se, että ikkunat ei ole maantasolla ja asunnosta ei pääse suoraan ulos. No, parvekkeelle pääsee joo, mutta sekin on ahdas koppero. Sanonta "neljän seinän sisällä" on jotenkin liian todentuntuinen. Kun tähän vielä lisätään ulos lähtemisen vaikeus, sitä tuntee väillä olevansa vähän kuin loukussa. Tämä on tietenkin vain tunne, eikä varmasti kaikki koe asiaa samalla tavoin.
Nyt kun katselen tätä listaa, eihän tässä loppujen lopuksi kovin montaa huonoa puolta ole. Ja hyviäkin puolia tietenkin oikeasti löytyy useampiakin, kuten turvallisuus, helppous, varmuus ja toisinaan myös edullisuus. Tällä hetkellä listaamani huonot puolet tuntuvat kuitenkin jotenkin ylitsepääsemättömän isoilta asioilta ja voittavat siksi hyvät puolet mennen tullen.
Voi hyvin olla, että muutaman vuoden päästä kaipaan jo takaisin kerrostaloon. Moni näistä asioista on kuitenkin sellaisia, jotka ovat hankalia siksi, että lapsi on vielä ihan pieni. Mutta juuri nyt, tällä nimenomaisella hetkellä, en odota mitään muuta niin paljon kuin sitä, että saamme jättää kerrostaloelämän taaksemme. Hyvästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti