Asiat alkavat viimein järjestyä. Olemme nimittäin saaneet vuokrattua asunnon. Aivan järjetön helpotus tähän asuntostressiin. Valitettavasti sopivaa omistusasuntoa ei nyt ehtinyt löytyä ajoissa, mutta onpahan edes joku koti tiedossa. Viimeaikoina kun alkoi tuntua jo siltä, ettei saada vuokra-asuntoakaan. Kaikissa oli vuoden määräaika, huono sijainti tai liian kallis vuokra.
Meitä onnisti kuitenkin viimein yhden asunnon kanssa ja vastoin kaikkia odotuksia olen jopa hieman innoissani muutosta! Muutamme nimittäin rivitaloon, mikä on aivan mahtava juttu lähes kymmenen vuoden kerrostaloelämän jälkeen. Vihdoin pois kerrostalosta! Voisin vielä myöhemmin pyhittää vaikka ihan oman postauksensa sille, miksei kerrostaloelämä enää näin lapsiperheenä nappaa.
Olen nyt myös aloittanut tulevasta muutosta piristyneenä siivoilemaan kaappeja ja laittanut vihdoin vauvan pieneksi jääneet vaatteet myyntiin sekä järjestänyt kaikki säilytettävät vaatteet. Suurin osa meni kyllä myyntiin tai suoraan kierrätykseen. Säästin vain kaikkein rakkaimmat ja parhaimmat vaatteet. Sama ollaan tehty vauvatarvikkeidenkin kanssa. Ei viitsitä säilöä turhia tai sellaisia ihan ok -tarvikkeita (kuten kehto oli), kun ei kuitenkaan olla varmoja, tarvitaanko niitä vielä joskus vai ei.
Ajattelin pitää vaatteet nyt viikon tai pari myynnissä ja laittaa sitten jäljelle jäävät yhteen suureen pakettiin suht edullisesti. Jos eivät sittenkään mene, lahjoitan ne johonkin hyvään tarkoitukseen. Olisihan se kiva saada rahojaan takaisinkin, mutta pääasia, että pääsen niistä itse eroon ja vaatteet jatkavat vielä elämäänsä jossain muualla, kun kuitenkin hyväkuntoisia vielä ovat. Tosin jo kahdessa päivässä olen tienannut melkein satasen eli ei ihan huono saldo.
Asiasta ihan toiseen, täytyy myös vähän kehua meidän poikaa, kun hän on oppinut ihan äskettäin matkimaan eläimiä. En pääse yli noiden ääntelyiden söpöydestä. Hän osaa jo kertoa, miten sanovat leijona, koira, kissa, lehmä, lammas ja possu. Luulen myös, että hiiri, mutta se vaatii vähän vielä lisätestejä. Sanojakin tuntuu tulevan melkein päivittäin lisää. Monet niistä eivät jää vielä käyttöön, mutta ovat kuitenkin selkeitä toistoja meidän sanomisista. Suloisimpana uutuutena on ollut sana nenä. Njenjä. Kohtahan tuo varmaan jo puhua höpöttää taukoamatta ja sitä vain toivoo, että olisipa edes hetken hiljaa. :D Yksi lempparisanoistani on myös tikke eli tiikeri.
Vähän harmillisempana asiana onkin sitten vauvan saamat 1v-rokotteet. Niitä annettiin neuvolassa viikko sitten kolme: yksi käteen ja yksi kumpaankin reiteen. Se ei sinällään ollut paha ja kahdesta ekasta tuli vain samana ja toisena iltana vähän lämpöä. Terkkari kuitenkin varoitti, että MPR-rokotteen oireet alkavat vasta 5-12 päivää pistosta ja voivat olla korkea kuume, nuha, yskä ja lievä rokkoihottuma. Ja niin siinä kävi, että kuuden päivän jälkeen vauvalle alkoi illaksi nousta kuume. Annettiin lääkettä yöksi ja seuraavana aamuna kuumetta olikin sitten jo 38 astetta kainalosta. Nyt mennään jo toista kuumepäivää. Toivottavasti jää kuitenkin pelkkään kuumeiluun, jotain pientä nuhan alkuakin on, mutta hyvin lievää.
Joulufiiliksestä en oikein ole vieläkään napannut kiinni, mutta ei se mitään. Nyt on muuten niin helpottunut ja hyvä fiilis tulevasta, että väliäkös tuolla. Saapahan nyt lopettaa myös stressaamisen siitä, että on pakko löytää nopeasti se uusi omistusasunto. Nyt ei enää ole niin kova pakko, kun kuitenkin jo ollaan valmiiksi vuokralla. Onhan se tietty harmi omistusasumisen jälkeen heittää rahoja "hukkaan" vuokralla, mutta se nyt vain on sen hinta, että saadaan etsiä uutta asuntoa rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti