Ajatuksia synnytyksestä ja muutama toive

Sähköiseen neuvolakorttiin pitäisi kirjata synnytystoiveita, mutta rehellisesti sanoen: ei mulla oikein ole sellaisia. Olen toki lukenut paljon aiheesta, jotta tiedän eri vaiheet, kivunlievitykset ja sen sellaiset, ja kehotin miestäkin perehtymään samoihin sivuihin. Olen myös jo paljon ennen raskautta seurannut esim. toisenlaisia äitejä ja muita ohjelmia, joissa synnytyksiäkin on näkynyt. Tai lukenut ja kuunnellut muiden synnytyskertomuksia eli ihan täysin pimennossa en ole. Lisäksi varasin meille 1,5 tunnin ajan synnytyssairaalan käynnille, jossa esitellään tilat ja kerrotaan vähän synnytykseen liittyvistä tärkeimmistä asioista.

Synnytysvalmennukseen ei kuitenkaan osallistuta, eikä sellaista varsinaisesti tarjolla taida ollakaan. Mietin vielä, tilaisinko jonkin maksullisen nettivalmennuksen. Haluaisin myös ehtiä tutustumaan enemmän aktiiviseen synnytykseen ja saada ehkä jotain ihan konkreettisia vinkkejä esim. rentoutumiseen ja kivun sietämiseen - siihen, miten voin itse parhaiten edistää synnytyksen kulkua olematta vain passiivisena potilaana.

Mua ei tuleva synnytys pelota tai jännitä. Alan lähinnä olemaan aika malttamaton sen suhteen. Synnytys on alkanut viime aikoina pyöriä enemmän mielessä ja mietin paljon, että kauankohan se kestää mun kohdalla, koskahan se tapahtuu tai miten tilanne muuten tulee menemään. Odotan silti enimmäkseen synnytystä asenteella: "se koittaa joskus joka tapauksessa ja se menee miten menee". Ei pidä liikaa suunnitella ja luoda kuvitelmia, koska lähestulkoon mitä vain voi tapahtua. Luotan vain siihen, että paikalla on osaava henkilökunta, joka tietää, mitä tekee. Ehkä eniten toivonkin, että minut pidetään hyvin ajantasalla siitä, mitä tapahtuu ja kerrotaan eri vaihtoehdoista, hyödyistä ja riskeistä tarkkaan.

En myöskään erityisemmin pelkää tulevaa kipua. Onhan ne supistukset varmaan aivan hirveitä. Mutta mitä sitäkään etukäteen murehtimaan, ei se nyt ainakaan kipua vähennä, jos nyt jo panikoisin asiasta. Olen myös avoin lähes kaikille kivunlievitysmenetelmille. Ainakin epiduraali kuulostaa hyvältä ja sitten on se joku pudendaalipuudutus, mikä laitetaan ponnistusvaiheessa. Nämä voisi olla mun juttu. Toki toivon, että jaksan mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeitä, mutta olen täysin valmis ottamaan ne vastaan, kun siltä alkaa tuntua. Näitä ennen ajattelin pärjätä tens-laitteella, ilokaasulla ja liikkumalla. Mutta oikeastaan mitä vain tarjotaan, olen aika valmis sitä kokeilemaan. Paitsi ammetta en halua. Todella moni kirjottaa, että haluaa nimenomaan kokeilla ammetta kipuun ja ihan ponnistusvaiheessakin. Mua ajatus vedestä (tässä yhteydessä) vain inhottaa.

Ainoat pelot tällä hetkellä liittyvät lähinnä siihen, että mitä jos jokin meneekin pahasti pieleen ja vauvalle käy jotain. Sektioon, ja etenkin hätäsektioon joutuminen, olisi mulle kamala paikka. Kiireellinen tai suunniteltu sektiokin ehkä vielä menisi, koska saisin kuitenkin olla hereillä ja mukana vauvan syntymähetkellä. Mutta ajatus siitä, että olisin nukutettuna kun vauva syntyy, eikä mieskään saisi olla paikalla, tuntuu aika pahalta. Mutta siihen ei tietysti itse voi vaikuttaa ja turvallisuus edellä mennään, joten ei pidä liikaa etukäteen murehtia. Ja vähän ehkä jännittää sekin, osataanko lähteä oikeaan aikaan sairaalaan, että mitä jos synnytys onkin jotenkin epätyypillinen tai tosi nopea. Mutta itse synnytystilanne ei jännitä tai pelota lainkaan. Ainakaan vielä.

Perhehuoneesta ei osata päättää. Olisihan se ihanaa, että mieskin saisi olla mukana koko ajan. Mutta on se myös kallista, koska silloin maksu menee meistä molemmista. Lisäksi ajattelisin, että olisi hyvä, että edes toinen meistä saisi synnytyksen jälkeen nukuttua hyvin ja hengähtää hetkisen. Saahan mies kuitenkin olla osastolla muistaakseni klo 8-20 eli siitä jää vain yö pois välistä. Toki perhehuoneen hyvä puoli olisi myös se, että siellä saisi olla rauhassa, eikä huonetta tarvitsisi jakaa kenenkään kanssa. No, pitää miettiä.

Mutta kaipa mun päällimmäiset toiveet on vain:

- Kivunlievitys: toivon kestäväni mahdollisimman pitkään tens-laitteen ja ilokaasun avulla, mutta esim. epiduraalin otan mieluusti, kun ei enää pysty ilman. Samoin pudendaali kiinnostaa.
- Ammetta en halua näillä näkymin kokeilla.
- Minut pidetään hyvin ajantasalla tilanteesta ja muutenkin aina kerrotaan, mitä tehdään ja miksi tehdään.
- Perhehuone: kyllä vai ei?

Avoimin mielin mennään ja hetki kerrallaan suoriudutaan. Maanantaina eli huomenna meillä on se synnytyssairaalan esittelykäynti, joten siitä ehkä kirjoittelen vielä lisää. Voi olla, että sieltä saa vielä lisävinkkiäkin omaan toivelistaan.