Julkaistu alunperin aiemmassa blogissani. Tuon postauksia tänne uuteen blogiin, jotta löydän helposti koko odotusmatkan samasta paikasta.
Siis jo kymmenes raskausviikko! Mieletöntä. Tällä viikolla sikiö käsittääkseni tulee "valmiiksi" ja tästä eteenpäin on sitten vain kasvua tiedossa.
Viime viikolta ei ole kummempia kuulumisia. Doppleria kokeilin vielä tiistaina ja perjantaina. Tiistaina syke kuului melko pitkään ja lukema näytti 175. Perjantaina syke taas katosi tosi helposti, vaikka kuinka pidin anturia paikallaan. Tuolloin syke vaihteli välillä 165-170, ei pysynyt niin kauaa kuuluvana, että laite olisi saanut kunnolla mitattua. :D Enkä jaksanut kovin pitkään yrittääkään, mulle tässä vaiheessa on tärkeintä aina vaan löytää syke ja kuulla edes hetken, kun se jumpsuttaa tasaisesti.
Väsymys on ollut tällä viikolla ultimaattinen. Työpäivien jälkeen olisin valmis sänkyyn jo ennen seitsemää, mutta olen sinnitellyt puoli kahdeksaan. Jipii. Samoin päiväunet tarvitsee ottaa vapaapäivinä. Nukahdan myös aina vartin sisään. Mutta silti herään joka yö noin 1-2 aikaan vessaan. Ja sitten pyörinkin tunnista kolmeen hereillä, enkä meinaa saada millään unta. Raivostuttavaa!
Nälkä on myös aika kurja oire, olen aivan kyllästynyt syömiseen. Syön kotona aamupalaksi puuroa, töihin päästessä syön yleensä muroja tai leipää ja tästä tunnin päästä syön jogurttia. Ja sitten pystyn jotenkin sinnittelemään tunnin tai pari lounaaseen asti. Ihan kamalaa, töissäkin työkaveri jo totesi, että "taasko sä oot syömässä?" :D No joo, olen!
Mutta pahoinvointia tai oksentelua ei ole ja se on niin ihanaa! Toki jotain lievää on, esim. aamuisin on vähän etova olo ja silloin, jos nälkä yllättää tai syö liikaa. Taitaa se sitten osin olla perinnöllistä, kun äiti tosiaan kertoi, ettei hän koskaan oksennellut.
Tällä viikolla en ole myöskään pelännyt oikein mitään. Harvinaista. Ehkä tuo dopplerin antama syke helpottaa ja se, ettei ole enää ollut mitään vuotoja. Tosin, ainahan jotain pitää vähän stressata, joten olen alkanut jo miettiä, että mitä jos nt-ultrasta paljastuukin jotain kamalaa.
Olen myös todella ahdistunut meidän kesäisistä häistä. Tekisi mieli perua, muttei kehtaa, kun niin moni odottaa jo niitä. Kaikki on varattu ja kutsut lähetetty. Mutta pelottaa, etten mahdu mun jo ostamaan kalliiseen hääpukuun. Mistä löydän tässä ajassa uuden ja kivan mekon? Pelottaa myös, jos olen huonovointinen tai todella väsynyt. Miten jaksan koko päivän?
Ai niin, lopetin kahvinjuonnin kokonaan, kun ei tee yhtään mieli. Pääsin aika helpolla. Nyt on mukavaa, kun ei ole pakko juoda kupillista joka aamu vieroitusoireiden pelossa. En silti ole totaalikieltäytyjä, että jos nyt joskus iltapäivisin tekisikin mieli, antaisin itseni hyvillä mielin juoda kupposen tai pari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti