Lastenvaatteiden ompelua

Innostuin lastenvaatteiden ompelusta noin vuosi sitten ilman sen kummempaa kokemusta pohjalla. Lähtötasoni oli yläkoulun käsityötunnit ja muistissa oli ehkä korkeintaan suoraommel, siksak ja pakki. Uppouduin aluksi ompelun maailmaan tunneiksi: googletin eri vaiheista ja sukelsin syvälle Ompeluelämää-ryhmään. Tämän myötä innostus vain kasvoi ja tilasinkin paljon kankaita sekä perustarvikkeita. Ompelukone sentään löytyi jo omasta takaa - ainakin jonkinlainen sellainen.

Kankaiden vihdoin saapuessa aloin heti omella legginssejä. Ajattelin, että niistä olisi helppo aloittaa ja kun osaisin homman, voisin siirtyä muihinkin töihin. Teinkin sitten kahdet leggarit, mutta siihen se innostus sitten jäi, kunnes muutama kuukausi myöhemmin tein vielä kahdet lisää, kun en löytänyt kaupasta kivoja. Sen jälkeen en ommellut enää mitään. Kiinnostuksen loppumiseen oli muutama suurempi syy.

Aloitetaan siitä, että ärsytti, kun tarvikkeilla ei ollut omaa paikkaa ja tila loppui kesken. Koti oli koko ajan sekaisin, kun ompelemaan ehti aina vain pieniä hetkiä kerrallaan. Ompelukonekin oli huono. Teki solmua ja katkoi neuloja, kun ei vain pärjännyt paksummissa kohdissa. Nopeutta oli mahdoton hallita eli tikkauksia ei saanut nättiin linjaan. Neulan ja kaksoisneulan välillä joutui koko ajan vaihtamaan. Lisäksi legginssien ompelu oli tylsää, eikä niiden kaavakaan oikein istunut kauniisti. Niinpä ompelukone ja loput kankaat jäivät pölyttymään parempien aikojen toivossa.

Mutta niin siinä kävi, että nuo paremmat ajat taitavat olla nyt. Innostus nosti taas uudelleen päätään, kun poika tarvitsi uusia paitoja, eikä mistään löytynyt kivoja sopivaan hintaan. Löysin sen sijaan paljon ihania kankaita ja mietin jo hetken, tilaisinko niistä ompelijalta... Mutta melkein 30 euroa paidasta olisi tuntunut kukkarossa vähän liikaa, kun niitä olisi tarvittu ainakin kuusi. Paitojen hinta oli tietysti ihan perusteltu, kun kyseessä oli kotimainen käsityö, mutta meille tässä tilanteessa se tuntui silti liian paljolta.

Tai noh - niin... Itse tekemällähän voisi periaatteessa säästää, sillä yhteen 86 senttiseen paitaan maksaa kankaat vain noin 10 euroa ja kangasta jää vähän vielä ylikin. Se voittaa siis kyllä hinnassa kaupan tai ompelijan tekeleen, kun ei laske muita kuluja mukaan. Kuten jos käykin niin, että ostaa kankaiden lisäksi myös uuden saumurin ja ehkä vielä uuden ompelukoneenkin...

Mietin kyllä tovin, raaskisinko ostaa uutta konetta tai saumuria, kun en ollut varma, kauanko ompeluinnostus kestää. Päädyin kuitenkin lopulta ostamaan halvimman löytämäni saumurin. Olin toki ensin selvittänyt, että se olisi halvasta hinnastaan riippumatta hyvä hankinta. Eikä ole kyllä vielä tarvinnut katua pienintäkään hetkeä sen ostamista. Ompelu on ollut niin paljon mukavampaa ja helpompaa sen kanssa. Ja vaikka tämänkertainen innostus taas hetkeksi lopahtaisi, uskon, että se taas jossain kohtaa iskee uudelleen.

Ei ehkä se toimivin ompelupiste lapsiperheessä...

Olen nyt ommellessa huomannut, että suurin syy aiempaan motivaatiopulaan taisi johtua nimenomaan legginsseistä. Ompelin nimittäin äskettäin vielä yhdet legginssitkin jämäkankaista, eikä yhtään huvittanut alkaa siihen. Se tiesi taas neulojen vaihtoa ompelukoneeseen ja pelkoa siitä, montako neulaa katkeaa kuminauhavyötärön kanssa. Paitoja on siis ollut paljon kivempaa ommella ja olenkin itse asiassa jo alkanut kaipaamaan jotain vieläkin "mutkikkaampaa" kaavaa. 

Toki ompelukoneen ongelmat ovat yhä läsnä, mutta sillä pärjää nyt jotenkuten, koska saumuri hoitaa enimmän työn. Kaksoisneulankin voi pitää nyt koneessa koko ajan kiinni, kun saumoja ei tarvitse ommella siksakilla. Paidan pystyy myös ompelemaan pitkälti niin, että paksuja saumakohtia (joissa koneeni ei pärjännyt) tulee enää vain yksi. Mietinnässä on kyllä yhä parempi ompelukonekin, mutta pitää vielä selvitellä enemmän vaihtoehtoja ja miettiä, millaisen koneen sitä oikein oikeasti tarvitsee. Tilaongelmakin on tietysti vielä läsnä. Mutta kun viimein löydetään uusi koti, siellä tulee olemaan yksi tyhjä huone. Sinne saisi mukavasti ompelupisteen.

Sitä ennen tyydyn vain ihailemaan kaikkia mielettömän ihania kankaita, tilaan ehkä muutaman lisää ja ompelen pojalle paitoja varastoon ♥ Jos haluatte käydä kurkkimassa, miksi tähän ompeluun ja etenkin ihaniin kankaisiin hurahtaa niin helposti, niin esimerkiksi Lalia ja Hento Style ovat hyviä kangaskauppoja tähän. En tosin vastaa sitten seurauksista.