25. helmikuuta 2021

Lastenvaateompelun satoa

Nyt niitä sitten on, nimittäin itse valmistettuja vaatteita. Niiden ompelu on ollut aivan ihanaa, josta suurin kiitos kuuluu kyllä saumurille. Ja miehelle, joka ei ole kertaakaan valittanut, kun Postista on kilahtanut taas uusi kangaserän saapumisilmoitus... Nyt voin kuitenkin ilokseni ilmoittaa, että meillä on tarpeeksi seuraavan koon paitoja varastossa ja olen tehnyt ne kaikki itse. Tai tarpeeksi ja tarpeeksi, mutta ainakin sellainen sopiva minimimäärä.

Tein myös innostuttuani viisi nykyisen koon paitaa, jotta saatiin niitä heti käyttöön. Paidat kun on osoittautuneet tässä iässä bodeja näppärämmiksi. Voin siis myös onnekseni huokaista helpotuksesta, että paidat ovat myös kestäneet käyttöä ja pesua. Suhteellisen siistin jäljen lisäksi onnistuin siis myös tekemään edes jokseenkin kestäviä vaatteita. Olen ihastunut erityisesti Lillalumin kaavoihin. Ne on todella selkeitä, kauniita ja hyvin istuvia. Kaikki tämän postauksen vaatteet on ommeltu Lillalumin kaavoilla, paidat Ilona -kaavalla




Täytyy kyllä sanoa, että itse tehdyissä vaatteissa on älyttömän monta hyvää puolta. Ensinäkin ylpeys ja ilo siitä, että ne todella on itse tehtyjä. Paidat sopii päälle kuin nakutettu, kun sopiva kaava löytyy tai jos osaa, kaavaa voi myös itse muokata sopivammaksi. Kuosivalikoimakin on paljon suurempi (ja ihanampi) kuin kauppojen valmisvaatteissa.

Vaatteet ovat lisäksi laadukkaita ja kestäviä sekä eettisiä parhaimmasta päästä. Ne eivät myöskään mene pesussa miksikään, koska kankaat on jo kerran esipesty ennen ompelua. Suurin osa kankaista ei itse asiassa edes rypisty pesussa (paitsi yksiväriset), mikä on tällaiselle silitystä inhoavalle erityisen iso bonus. Sanottakoon vielä sekin, että nämä paidat on ihan unelmapehmoisia ♥ Lisään tähän postaukseen vielä kuvina kaikki tähän mennessä ompelemani paidat ompelujärjestyksessä.





Nämä ompelin jämäpaloista, kun halusinkin lisää 80-senttisiä, mutten raaskinut käyttää ihanimpia kankaita kohta jo pieneen kokoon.

En voi siis kuin lämmöllä suositella tekemään itse, jos kiinnostusta vain löytyy. Taidot pystyy kyllä kuka vain hankkimaan, kun on tarpeeksi motivoitunut selvittämään ja harjoittelemaan. Ennen tämän postauksen kuvissa olevia vaatteita olin ommellut viimeksi lähinnä vain yläasteen käsityötunneilla muutamaa pientä työtä lukuun ottamatta.

Enkä ollut silloinkaan mikään mestari, vaan pyysin opettajan paikalle aina kun tuli pienikin ongelmakohta (esim. alalanka teki suttua), koska minulla ei ollut hajuakaan, miten eri ongelmat olisi pystynyt ratkaisemaan. Nyt niitäkin saa rakottua ihan itsekseen, kun vain pysähtyy hetkeksi kunnolla asian äärelle. Tekemällä todellakin oppii!









Paitojen lisäksi ompelin myös Lillalumin Lumi-tunikan, koska ne on niin ihania ja oli tietty pakko päästä itsekin kokeilemaan sellaisen ompelua. Meillä ei kuitenkaan ollut pienelle tunikalle käyttöä, joten annoin sen lahjaksi eteenpäin. Koska meillä ei myöskään ollut käyttöä vaaleanpunaiselle kukikkaalle kankaalle, josta tunikan tein, valmistin loppukankaasta vielä Lillalumin Enni-legginssit sekä ilman kaavoja rusettipannan (tämän videon ohjeella). Ompelin myös lopuksi jotain aikuisillekin: kaksi Lillalumin Meeri-tunikaa, toisen itselleni ja toisen äidilleni.

Meeri-tunika itselleni kätevillä taskuilla.


Lumi-Tunika, 68 cm

Enni-legginssit, 68 cm





Olen kyllä oppinut ihan hirveästi tässä ommellessa, jo lyhyessä ajassa. Jokaisen vaatteen kohdalla on ollut aina jokin uusi kömmähdys, jonka johdosta olen saanut kehittyä taas hiukan paremmaksi ja olen osannut kiinnittää asiaan huomiota seuraavassa työssä. Kuten miten kannattaa kiinnittää pääntien kaitale, miten syöttää kangasta saumuriin ja miten on muistettava olla tarkkana, että leikkaa kankaat oikein päin :D Pieniä tai isoja juttuja...

Paljon on vielä opittavaa ja työnjäljessä voi koko ajan parantaa, mutta mahtavaa, että olen päässyt ainakin jo hyvin alkuun. Ja erityisen mahtavaa, että homma jaksaa yhä innostaa, eikä kiinnostus lopahtanut heti, kuten viime kerralla kävi. Saumuri kyllä helpottaa työtä kovasti ja se, ettei paitoihin tarvitse ommella kuminauhoja. Niissä kun edellisellä kerralla katkesi monen monta neulaa ja motivaatio loppuikin sitten siihen.

Nyt houkuttaisi hankkia lisää kaavoja ja kokeilla jotain vähän erikoisempiakin paitoja tai housuja. Mietin myös kietaisubodeja: voisin tehdä niitä keskoskoossa, koska niihin saa ilmaiset kaavat, saisi tilkkuja käytettyä ja ne voisi sitten lahjoittaa eteenpäin ♥ Katsotaan, mitä kaikkea sitä keksisi. Tilkutkin pitäisi tosiaan käyttää pois, kevääksi valmistunee ainakin uusi trikoopipo pojalle ja pari solmupantaa itselle ja läheisille.

4 kommenttia:

  1. Oletpa ollut ahkera. Kivoja vaatteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yllättävän nopsaa näitä paitoja ompelee :)

      Poista
  2. Hei, miten ompelet pääntiet? on niin siistin näköiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankala selittää, mutta voin yrittää :D Näissä leikkasin ensin n. 3cm leveän kaistaleen. Sit ompelin sen toisen reunan kiinni paidan pääntiehen oikeat puolet vastakkain saumurilla. Tämän jälkeen käänsin kaistaleen niin, että jäi noin sentti näkyviin sitä ja kaksoisneulalla tikkasin sen saumavaran kohdilta kiinni ja leikkasin pois loput, mitä jäi rumasti yli kaistaleesta.

      Sittemmin oon tehnyt melkein samoin, mutta käännän heti tuon 3cm leveän kaistaleen kaksin kerroin ja saumuroin kiinni. Sit vaan tikkaus päälle.

      Niin ja kummallakin tavalla ompelen siis ensin vain toisen olkasauman kiinni, sitten tuon pääntien kaistaleen/resorin kiinni ja lopuksi suljen vasta toisen olkasauman. :) Eli en ompele pääntietä renkaana.

      Poista