Kekke, moomo ja kääjee - ensimmäisiä sanoja

Pienten puheenkehitystä on aina yhtä ihastuttavaa seurata. Miten kovasti he yrittävätkään ja miten hienosti joistain sanoista jo saakin selvää, mutta sitten tuleekin taas jokin ihan uusi ilmaisu, jonka merkitys on vain yksi iso mysteeri.

Meillä tulee jo paljon sanoja, mutta moni niistä on sellaisia, ettei niitä vielä ymmärtäisi ilman asiayhteyttä tai ehkei aina silloinkaan, jos ei olisi ennen kuullut. En itse asiassa edes tiedä, milloin jokin sana lasketaan sanaksi, kun puhutaan sanojen kokonaismäärästä. Riittääkö, että lapsella on jokin tietty sana tietylle asialle, vaikkei sana kuulostakaan "oikealta"? Ei sillä, että tällä merkitystä olisi, mutta jäinpähän miettimään.

Sanojen tuottamisen lisäksi niiden ymmärtäminen on jo ihan toisella tasolla. "Laita pupu auton kyytiin" tai "tuo sukka äidille" johtavat jo yleensä aina toimintaan. Kun kysytään, onko nälkä, löytyy poika melko pian syöttötuolin juurelta ja jos ehdottaa ulosmenoa, on hän pian jo etsimässä vaatteitaan. Välillä hän myös osaa yllättää, kuten kerran, kun totesin ihan ohimennen, että pitäisi viedä nuokin housut pyykkiin, ja hän oli hetken päästä kylppärin oven takana odottamassa, että avaisin sen hänelle, jotta hän voisi viedä housut pesukoneeseen.

Meillä tuetaan puheenkehitystä hyvin perinteisin keinoin: sanoittamalla asioita, höpöttelemällä niitä näitä ja lukemalla paljon kirjoja. Ihan vastasyntyneestä asti olen puhunut vauvalle paljon. "Nyt äiti laittaa pyykkejä, tässä on iskän punainen paita" tai "pitääköhän tänään käydä kaupassa, tehdään yhdessä ostoslista". Kun vauva oppi isompana osoittamaan eri asioita, olen sanoittanut hänelle niitä, vaikka se joskus onkin ollut hyvin puuduttavaa ja on yhä (saatamme mm. käyttää päivittäin viisiminuuttisen rinkiin kahva - koukku - sarana, koska ne jostain syystä aina kiinnostavat).

Kun vauva oli aivan pieni, luimme kirjoja siten kuin niitä "kuuluukin" lukea eli luimme kirjoista tekstit ja käänsimme sitten sivua. Sen jälkeen tuli vaihe, kun tekstejä ei jaksettu yhtään kuunnella. Kirjat kuitenkin kiinnostivat yhä kovasti, mutta luimme niitä pojan tahtiin. Hän käänsi itse sivuja (välillä eteen, välillä taakse) ja osoitti kuvista, minkä halusi nimettävän. Joskus taas kysyin itse häneltä, missä jokin on ja poika sitten osoitti sitä, jos osasi. Nyt on taas sellainen vaihe, että hän kuuntelee mielellään tarinaakin.

Puheenkehityksen tukeminen ja rikas sanallinen ympäristö on tärkeää niin pienille kuin isoillekin lapsille. Koskaan ei myöskään ole liian myöhäistä aloittaa. Se ei kuitenkaan ole mikään oikotie onneen. Joillain ensimmäiset sanat voivat silti ilmaantua reilusti myöhemminkin, tietynlaisena rajana pidetään kahta vuotta (lähde: Terveyskirjasto). Jokainen oppii ajallaan, kun on siihen valmis. ♥

Meidän yksivuotiaan sanakirja 2/2021:

Kitta - Kissa

Nanne - Nalle

Titti - Tutti

Kekke - Kaivuri

Nennä - Nenä

Kä - Iskä

Tä - Äiti

Papa - Napa, Lapanen

Pappa - Pappa, Nappi

Paappa - Saappaat

Mamma - Mamma

Mommo - Mummi

Moomo - Muumi

Kakka - Kakka, Kukka, Jalka, Sukka, Ankka

Paippa - Vaippa

Määmää - Syömään

Nännä - Nälkä

Tettä - Vettä

Väyvvä (ärrän "kaiulla" lausuttuna) - Lumiaura, Dinosaurus, Sauna

Ppupu - Pupu

Kaak - Kvaak

Tikke - Tiikeri

Kääjee - Kädet

Mam mam mam - Maitoa, kiitos!

Tee - Jee

Pam - Kaikki paukahdukset ja kolinat sekä osumat

Nam - Onpa hyvää ruokaa!

Poo - Pöö

Lisäksi:

Ä´hoo - Ei hajuakaan, mikä juttu

Maiskuttelua - Kun "leikkisyödään"

Tsssssh - Kun heitetään vettä kiukaalle

Kurkkumurinaa - Murisevien eläinten kohdalla, joskus autot

Prmprmprm, pärinää huulilla - Kun ajetaan autoilla

Röhinää - Porsaan ääntelyä

Miuuu (suu kiinni) - Kissan ääntelyä

Hengen haukkomista - Koiran ääntelyä

En malta odottaa, että sanoja alkaa tulla enemmän puhumattakaan lauseista. Olisi niin mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea pienen mielen sisällä aina liikkuukaan. Ja muutenkin tietysti päästä ihan uudella tasolla kommunikoimaan oman pienen kanssa. ♥ Nautitaan nyt kuitenkin tästäkin ihanasta välivaiheesta ensin.