1. elokuuta 2021

Oman talon osto - näin siinä kävi!

Meillä on uusi koti! Olen siitä kyllä täällä ennenkin maininnut, mutten ole koskaan tainnut vahvistaa, että kaupat tuli tosiaan tehtyä ja nyt vain odotellaan, että talo vapautuisi meille. Ajattelinkin nyt, että voisi olla mukava muisto kirjoittaa tämäkin ostoprosessi talteen.

Kaikkihan lähti siitä, kun vajaa vuosi sitten syyskuussa aloimme tosissaan kyllästyä kerrostaloelämään ahtauden, hissittömyyden ja naapurien takia. Mies heitti silloin vitsillä, että "jaa, no lähdetäänpä sitten ostamaan omakotitalo". Hetken se kulki vain hauskana vitsinä puheissamme, sitten molemmat alkoivat puhua, että "ihan vaan katselin tossa eilen tarjontaa" ja seuraavaksi olimmekin jo ihan tosissaan katsomassa niitä yhdessä.

Mietittiin ensin meidän silloiset kriteerit:

- 5 h + k ja kodinhoitohuone omalla uloskäynnillä, yksi makkareista muista erillään
- Ei liian isoa pihaa, mutta kuitenkin niin, että pystyy jotain tekemään
- Vesikiertoinen lämmitys, mielellään maalämpö
- Uudehko tai täysin remontoitu vanhempi tiilitalo
- Valokuitu tai vähintään Dna:n kuitua vastaava kaapeli
- Turusta max. 30 minuuttia isoja teitä pitkin




Lähdettiinkin sitten jo melko pian katsomaan yhtä sillä hetkellä tarjolla olevaa kotia, lähinnä mielenkiinnosta, ja olimme samoihin aikoihin yhteydessä myös pankkeihin. Pankista meille selvisi kuitenkin pian, ettemme voisi ostaa taloa ennen kuin olisimme myyneet silloisen vanhan kotimme pois. Otimme siis yhteyttä välittäjiin ja siitä meni vielä noin kuukausi ennen kuin asuntomme tuli vihdoin myyntiin. Välittäjä sanoi tuolloin, että asuntomme myyntiaika tulisi olemaan noin kaksi kuukautta, mutta asunto menikin kaupaksi kaksi päivää myyntiin laiton jälkeen, ensinäytössä. Elettiin marraskuuta, kun kaupat tehtiin. Emmepä silloin vielä arvanneet, että olimme ikävästi osuneet juuri siihen aikaan, kun asuntomarkkinat aloittaisivat hulluimman vaiheensa sitten hetkeen. Hinnat nousisivat ja talo kuin talo häviäisi listoilta viikossa.

Saimme aikaa uuden kodin löytämiseen tammikuun puoliväliin saakka. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska taloja ei vain tullut myyntiin tai jos tuli, ne menivät heti. Jouduttiin siis menemään väliaikaisesti vuokralle edulliseen rivariasuntoon. Taloja tuli alkuvuonna myyntiin aika harvakseltaan ja aina niissä oli jokin vika tai sitten tarjouksemme ei riittänyt, vaikka tarjosimme yli pyyntihinnan. Kevään lopulla alkoi iskeä jo pieni toivottomuus, ettei löydettäisi tänä vuonna enää uutta taloa tällä budjetilla ja näillä ylikuumentuneilla markkinoilla. Ostajia oli reilusti yli tarjonnan, eikä me haluttu olla niitä "tyhmiä" ostajia, jotka maksaisi järjetöntä ylihintaa talosta.

Toukokuuhun mennessä olimme kiertäneet seitsemässä näytössä ja tehneet kaksi tarjousta. Se oli suhteellisen paljon ottaen huomioon, että olimme kiertäneet aikalailla kaikki vähänkään kriteereihin sopivat kohteet, joita tuli tarjolle noin kuukauden välein. Lisäksi ainakin kahdesta talosta olimme olleet yhteydessä ehtimättä koskaan edes näyttöön asti.

Oma koti löytyy

Elettiin tiistai-iltaa toukokuussa. Oikotie ilmoitti taas uudesta kohteesta. Se oli aikalailla täydellinen, juuri meidän näköinen ja melko uusikin. Totesin silloin miehelle vitsillä, että "jaahas, nyt tuli meidän koti myyntiin". Ainoa miinus kylläkin oli, että se meni hieman meidän budjetin ylitse jo valmiiksi. Päätettiin silti, että hyvä sitä oli käydä katsomassa, että "silmä" kehittyy talojen suhteen. Oltiin kuitenkin vähän epätoivoisia jo valmiiksi, kun ei ajateltu, että voitaisiin tarjota edes pyyntihintaa ja välittäjän puheista selvisi heti, että kyseessä oli todella suosittu kohde. Taas kerran. 

"Kaikin puolin just sellanen, mitä etsitään ja täysin muuttovalmis. Mut ei voida tarjota koko summaa ja oli ollu taas paljon kysyntää eli turha reissuhan se näyttö tulee olemaan."
- Viestini äidilleni talosta ennen ensinäyttöä

Keskiviikon ensinäytössä olikin sitten neljä muutakin perhettä katsomassa ja tulossa oli vielä 16 lisää myöhempinä päivinä. Me olimme tuolloin ensimmäisinä paikalla eli saimme kiertää taloa hetken ihan rauhassa ennen muita. Näyttöpäivänä oli hirveä myrsky, joten piha jäi katsomatta. Talo oli ihana, eikä siinä ollut mitään, mistä ei pidetty. Kierreltiin sisätiloissa vartti, kysyttiin välittäjältä pari kysymystä ja lähdettiin sitten pois muiden katselijoiden vielä jäädessä paikalle. Puhuttiin kotimatkalla autossa, että olihan se hieno, mutta eihän meillä siihen mitään mahdollisuuksia olisi. Näyttöön kun jäi vielä niin monta selvästi kiinnostunutta ostajaa ja lisää oli tulossa muina päivinä. Yksikin ostajaehdokas kyseli välittäjältä ummet ja lammet ja suunnitteli jo seinien siirtoa. :D

Kun päästiin kotiin, tehtiin vielä vähän uusia laskelmia ja laskettiin jokainen sentti, jonka saisimme kokoon. Todettiin, että saataisiin sittenkin nostettua budjettia, jos haluttaisiin. Laitettiin myös pankkiin vielä varmistuskyselyä aiheesta. Keskiviikkoiltana tehtiin siis tarjous, mutta emme tarjonneet edes pyyntihintaa. Saimmekin vielä samana iltana sähköpostivastauksen, jonka olimme tähän mennessä aina saaneet tarjoustemme jälkeen eli "kiitos tarjouksesta, myyjä ottaa sen huomioon ja palataan asiaan huomenna". Eli toisin sanoen se oli aiemmin tarkoittanut "kiitos turhasta tarjouksesta, olemme saaneet jo monta parempaakin".



Torstai kului silti aikalailla jännityksessä. Mitä jos kuitenkin..? Aamulla saimme myös pankista varmistuksen, että saisimme lainan kyseisellekin summalle. Iltapäivällä saimme viimein soiton välittäjältä. Muita tarjouksia ei vielä ollut tullut, mutta ainakin yksi harkitsi sen tekemistä. Mitään päätöstä ei siis vielä ollut tehty, mutta illemmalla myyjät ehtisivät pohtimaan asiaa lisää. Ja silloin saimmekin sitten toisen soiton välittäjältä: myyjät olisivat valmiita hyväksymään tarjouksen pienillä viilauksilla. He kun eivät olleet kovinkaan innokkaita jäämään odottelemaan tulevia (monia) näyttöjä ja mahdollista hintakilpailua, jos meidän lopullinen tarjouksemme olisi hyvä.

Pohdimme siis asiaa ja teimme vielä uuden tarjouksen, jonka myyjät sitten hyväksyivät. Tuntuihan se kyllä vähän hassulta, että yhtäkkiä saatiinkin koti, jota oltiin ehditty nähdä vain vartin ajan ja josta ei oikeastaan oltu edes ehditty haaveilemaan, kun luultiin, ettei mitään mahdollisuuksia kuitenkaan olisi. Myöhemmin käytiin vielä kuntotarkastuksessa, jolloin onneksi ehdittiin katsoa taloa tarkemminkin ja jäi kyllä loistavat fiilikset. Kesäkuussa teimme kaupat ja nyt vain odottelemme, että pääsemme syksyn aikana muuttamaan! Tuntuu kyllä vieläkin todella epätodelliselta koko juttu. Ei jotenkaan osaa ajatella, että meillä tosiaan olisi uusi ihana koti odottamassa - ihan kokonainen talo.

Joustettiin siis lopulta meidän budjetissa ja talon lämmitysmuodossa. Talo ei myöskään ole tiilitalo, mutta on kuitenkin niin uusi, ettei koettu sen juuri haittaavan. Muuten talossa on kaikki juuri niin kuin pitääkin olla. Tuurihan siinä lopulta kävi, että tämä saatiin. Ollaan aika varmoja, että jos kaikki halukkaat olisivat ehtineet talon nähdä, ei meillä olisi ollut mitään saumoja siihen. Lisäksi yhtenä meidän etuna oli, että voitiin joustaa melko paljonkin asunnon vapautumisessa.

Alkuun tuo talon myöhäinen vapautuminen silti vähän harmitti, mutta olen nyt uteliaana seurannut markkinoita vielä jälkeenkin, eikä tuon meidän talomme jälkeen ole tullut yhtään sopivaa taloa myyntiin. Eli jos ei oltaisi tuota saatu, oltaisiin joka tapauksessa päästy muuttamaan vasta syksyllä, jos vielä silloinkaan.

Eipä tässä voisi siis tyytyväisempi olla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti