Viime aikoina on tuntunut vähän siltä, että aika on ajanut tämän blogin ohitse. En tiedä, eikö arjestamme enää löydy kirjoitettavaa vai eikö se vain tunnu sopivalta, mutta motivaatiota kirjoitteluun ei oikein ole ollut. Toisaalta arkemme on löytänyt aika hyvin omat uomansa, joten siinäkään mielessä mitään erityistä kirjoitettavaa ei ihan kovin paljon ole löytynyt. Päivitetäänpä nyt kuitenkin hieman kuulumisia.
Me odotetaan ensinnäkin kesää jo todella paljon! Ihan vain siksi, että kesällä on lämpöisempää ja onhan kesä nyt muutenkin paras vuodenaika. En malta odottaa sitä, että ulos voi lähteä vain kengät ja hatun pukemalla. Tietäisittepä, kuinka hirveää ulkovaatteiden pukeminen lapsen mielestä voikaan tällä hetkellä olla. :D Olisipa siis jo kesä ja lämmin!
Lisäksi voin ilokseni ilmoittaa, että perhekerhot avattiin vihdoin. Lähikerhomme on auki vain kerran viikossa, mutta on sekin sentään jotain. Kerhot pidetään tosin kaikki ulkona, mutta on silti kivaa, että poika näkee edes välillä muita lapsia. Toistaiseksi hän ei kyllä ole ollut heistä erityisen kiinnostunut.
Talokaupoille kuuluu huonoa. Ollaan tosin käyty nyt muutamassakin näytössä, mikä on enemmän kuin kuukausiin. Ja ollaan jopa päästy kahdesti tarjoamaan talosta! Ikävä kyllä tilanne on nyt se, että täältä ei vain saa omakotitaloa edes pyyntihinnalla, vaan pitää maksaa yli sen. Siis ei edes pienemmältä paikkakunnalta, mikä tuntuu ihan älyttömältä.
Ollaan kerran itsekin tarjottu jopa pyyntihinnan ylitse, eikä silti saatu taloa. Kysyntä on tosi kovaa ja ostajat tuntuvat olevan suorastaan epätoivoisia ja valmiita menemään järjettömän pitkälle eli maksamaan taloista ilmaa vain siksi, että tilanne on mikä on. No ei auta, me ei haluta silti ostaa tyhmästi, vaan odotellaan, että joskus se meidänkin aika koittaa. Harmittaa tietysti, ettei kotia löydy, mutta tätä se joskus on.
Muuten meidän arki rullaa mukavasti aika samalla kaavalla. On aivan ihanaa, kun poika kasvaa ja koko ajan pystyy tekemään enemmän yhdessä. Varsinkin puheenkehitys on mennyt vauhdilla eteenpäin. Hän käyttää tällä hetkellä noin 50 sanaa ja toistaa perässä todella paljon sanoja. Motorisestikin hän on kehittynyt tosi nopeasti sen jälkeen, kun oppi kävelemään ja oppipa hän vihdoin konttaamaankin kävelyn jälkeen. :D Hän on kaikkiaan varsin ihana ja vekkuli tapaus, mutta onpa tuo oma tahtokin jo melkoisen vahvana päivissämme mukana ♥
Imetystä olen nyt yrittänyt vähentää ja ollaankin kivasti päästy vain kolmeen kertaan päivän aikana. Tästä on tarkoitus vähentää lisää, jotta elokuussa palatessani kuukaudeksi töihin, imettäisin enää vain kerran päivässä. Imetyshetket on nykyään vähän pelleilyä, mutta toisaalta silti selvästi yhä tärkeitä pojalle. Hän on nyt onneksi kuitenkin hyväksynyt niiden tilalle halailua. Jos sanon, ettei nyt ole maidon aika, hän hakee usein tutin ja tulee syliin sitten vain halaamaan.
Jatkamme siis samalla kaavalla kuin tähänkin asti ja toivomme tosi kovasti, että joku ihme kuitenkin kävisi ja löydettäsiin oma koti vielä kesäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti